Laadullinen tutkimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus on menetelmäsuuntaus, jota käytetään ihmistieteissä määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen lisäksi. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä. Tällä tarkoitetaan ilmiön merkityksen tai tarkoituksen selvittämistä sekä kokonaisvaltaisen ja syvemmän käsityksen saamista ilmiöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein tilan antamista tutkittavien henkilöiden näkökulmille ja kokemuksille sekä perehtymistä tutkittavaan ilmiöön liittyviin ajatuksiin, tunteisiin ja vaikuttimiin.[1] Laadullinen tutkimus on saanut vaikutteita monelta suunnalta, kuten hermeneutiikasta, fenomenologiasta ja analyyttisestä kielifilosofiasta.selvennä Laadullisia menetelmiä alettiin laajemmin käyttää yhteiskuntatutkimuksessa 1970-luvulla ja kasvatustieteissä 1980-luvulla.[2] Hermeneutiikka ja fenomenologia voidaan luokitella myös laadullisen tutkimuksen osaksi.[3]

Ominaispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoteesittomuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laadulliset tutkimukset ovat yleensä hypoteesittomia. Niissä pyritään etenemään aineistosta käsin mahdollisimman vähin ennakko-oletuksin. Ennakko-oletuksista ei voi kuitenkaan täysin päästä, ja siksi ne olisi syytä tiedostaa. Silloin niitä voi käyttää tutkimuksessa ääneenlausuttuina esioletuksina. Tutkija voi myös käyttää työnsä apuna työhypoteeseja eli omia arvauksia tutkimuksen tuloksista. Yksi laadullisen tutkimuksen tehtävä on auttaa luomaan uusia hypoteeseja myöhemmälle määrälliselle tutkimukselle.[4]

Suhde teoriaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoria on mukana tutkimuksessa kahdella tavalla: teoria keinona, joka auttaa tutkimuksen tekemisessä ja teoria päämääränä, jolloin tutkimuksella pyritään kehittämään teoriaa edelleen. Ensimmäisessä merkityksessä eli keinona laadullinen tutkimus tarvitsee sekä taustateoriaa, jota vasten aineistoa arvioidaan, että tulkintateoriaa, joka auttaa muodostamaan kysymykset ja sen, mitä aineistosta etsitään. Teoria voi olla laadullisessa tutkimuksessa myös päämääränä. Tämä tulee esiin silloin, kun tehdään induktiivista päättelyä aineiston pohjalta eli edetään yksittäisistä havainnoista yleiseen. Tällöin pyrkimyksenä on luoda uutta teoreettista tietoa.[5]

Aineiston kerääminen ja analyysi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laadullisessa tutkimuksessa käytetään yleensä harkinnanvaraista otantaa. Tutkittavia yksiköitä ei valita kovin suurta määrää ja niitä tutkitaan perusteellisesti, jolloin tärkeää on aineiston laatu. Aineiston koolla on silti myös merkitystä, aineiston tulisi olla kattava suhteessa siihen, millaista analyysia ja tulkintaa siitä aiotaan tehdä. Aineisto pyritään valitsemaan tarkoituksenmukaisesti ja teoreettisesti perustellen.[6]

Laadulliselle analyysille on tyypillistä induktiivinen päättely, jossa pyritään tekemään yleistyksiä ja päätelmiä aineistosta nousevien seikkojen perusteella. Aineistoa pyritään tarkastelemaan monitahoisesti ja yksityiskohtaisesti nostaen siitä esiin merkityksellisiä teemoja. Tilastolliseen yleistämiseen ei pyritä. Laadullisen tutkimuksen analyysitapoja ovat esimerkiksi diskurssianalyysi ja keskustelunanalyysi.[7] Yksi laadullisen ja määrällisen tutkimuksen ero on se, että määrällisessä tutkimuksessa tutkimusongelmat muotoillaan tarkasti etukäteen, kun taas laadullisessa tutkimuksessa tutkimustehtävä voi muuttua tutkimuksen aikana.[8]selvennä

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodien professori Pertti Tötön mukaan laadullinen tutkimus ei pysty vastaamaan kysymykseen miksi: syy-seuraus-suhteen todentamiseen tarvitaan aina tietoa ilmiöiden korrelaatiosta, ja sitä taas ei voi todeta ilman määrällistä tutkimusta. Niinpä jos määrälliset metodit unohdetaan, Tötön mukaan samalla hylätään kaikki varsinaisia syitä koskevat kysymykset.[9] Taustalla on se, että ilman määrällisiä menetelmiä laadullinen tutkimus ei todista mitään tutkittujen erikoistapausten ulkopuolelta, vain esittää valistuneita yleistäviä oletuksia, hypoteeseja.

Töttö näki (vuonna 2000) tutkijoiden karttavan määrällistä tutkimusta. Yliopistossa määrällisen tutkimuksen opetus oli hänen mukaansa ongelmallista koska yhteiskuntatieteiden laitoksilta on nykyisin vaikeaa löytyä väkeä, joka pystyisi opettamaan tilastollisten menetelmien kursseja.[9] Esimerkiksi Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteiden sekä johtamisen ja talouden opintoihin kuuluu (vuonna 2019) pakollinen määrällisen tutkimuksen opintojakso.[10]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eskola, Jari & Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-035-X
  • Hirsjärvi, Sirkka & Huttunen, Jouko: Johdatus kasvatustieteeseen. (4. uudistettu laitos) Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20512-5
  • Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-26-4184-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hirsjärvi, Sirkka & Huttunen, Jouko: Johdatus kasvatustieteeseen, s. 174, 201. (4. uudistettu laitos) Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20512-5
  2. ↑ Eskola, Jari & Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, s. 25–26. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-035-X
  3. ↑ Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita, s. 163. (5. painos) Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-26-4184-4
  4. ↑ Eskola & Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, s. 19–20.
  5. ↑ Eskola & Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, s. 81-83.
  6. ↑ Eskola & Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, s. 18, 60-61.
  7. ↑ Eskola & Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, s. 65, 161.
  8. ↑ Hirsjärvi & Remes & Sajavaara: Tutki ja kirjoita, s. 119-120, 255.
  9. ↑ a b Ei se laatu vaan se määrä, Ylioppilaslehti 17/2000 (01.12.2000)
  10. ↑ Tampereen yliopisto tuni.fi tuni.fi. Viitattu 24.1.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppikirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alasuutari, Pertti: Laadullinen tutkimus. (3. uudistettu painos) Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-055-4
  • Eskola, Jari & Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1998.
  • Grönfors, Martti: Laadullisen tutkimuksen kenttätyömenetelmät (uudistettu ja toimitettu painos) Hämeenlinna: Sofia.
  • Koskinen, Ilpo & Alasuutari, Pertti & Peltonen, Tuomo: Laadulliset menetelmät kauppatieteissä. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-175-5
  • Lappalainen, Sirpa ym.: Etnografia metodologiana. Tampere: Vastapaino, 2007.
  • Syrjäläinen, Eija ym.: Avauksia laadullisen tutkimuksen analyysiin. Tampere: TUP, 2007.
  • Töttö, Pertti: Pirullinen positivismi: Kysymyksiä laadulliselle tutkimukselle. Jyväskylä: Kampus kustannus, 1997. ISBN 951-9113-41-X
  • Töttö, Pertti: Pirullisen positivismin paluu: Laadullisen ja määrällisen tarkastelua. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-077-5
  • Töttö, Pertti: Syvällistä ja pinnallista: Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-127-5

Artikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskola J. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat: laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Aaltola J, Valli R, toim. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II - näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin, s. 133-157. Jyväskylä: PS-kustannus, 2001.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laadullinen_tutkimus&oldid=22790153”