L. J. G. Stråhle

Lars Johan Gustav (Gösta) Stråhle (4. helmikuuta 1894 Iitti – 10. helmikuuta 1965) oli suomalainen kanttori-urkuri ja säveltäjä, joka toimi kirkollisessa musiikkielämässä hyvin laaja-alaisesti.

Henkilöhistoria

Stråhlen vanhemmat olivat Lars Ivar Stråhle, Erik Johan Stråhlen poika, ja Evi Augusta Öhman ja puoliso Hilja Maria Kivinen. Stråhle suoritti keskikoulun Viipurin reaalilyseossa ja valmistui kanttori-urkuriksi 1914 Viipurin lukkari-urkurikoulusta. Lisäoppia Stråhle hankki Helsingin musiikkiopistosta ja useilta yksityisiltä muusikoilta. Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli 1917–1918 urkujensoittoa Oskar Merikannon johdolla ja sävellystä Erkki Melartinin oppilaana.

Kanttori-urkurin työnsä Stråhle aloitti Raahen seurakunnasta, jossa työskenteli 1914–1922, ja siirtyi 1922 Vaasaan, jossa oli Vaasan seurakunnan virkaa toimittavana urkurina, ja vuodesta 1948 vakinaisena. Laulunopettajana Stråhle ehti uransa varrella toimia useissa kouluissa ja hän johti myös useita kuoroja, muun muassa perustamaansa Vaasan ruotsalaista kirkkokuoroa 1923–1945. Hän perusti myös mieskuoro Pohjan Miehet, jota johti 1929–1943, ja lisäksi hän johti Vaasan suomalaista kirkkokuoroa vuodesta 1945.

Stråhle vaikutti musiikkielämässä monella taholla. Suomen kirkon kanttori-urkuriyhdistyksen äänenkannattajan Kirkkomusiikkilehti-nimisen julkaisun päätoimittajana hän oli kahteen otteeseen, ensin 1935–1939 ja sitten 1953–1963. Suomen kanttori-urkuriliiton hallituksen työskentelyyn Stråhle osallistui 30 vuotta 1932–1962 ja ehti hän olla virsikirjan lisävihkoa laatineen komitean jäsenenä. Hän oli käynnistämässä myös Suomen kirkollista lapsikuorotoimintaa 1950-luvulla. Yksi Stråhlen harjoittama työmuoto oli myös laulu- ja urkukonserttien pitäminen sekä pohjanmaalaisten hengellisten kansansävelmien kerääminen ja niitä koskevien tutkielmien kirjoittaminen. Hän toimitti myös ensimmäiset seurakunnalliset lapsikuorokokoelmat esimerkiksi Laulakaamme ja Lapsikuorojen sävelhartaus.

Stråhlelle myönnettiin director musices -arvonimi vuonna 1944.

Sävellys- ja sovitustyö

Stråhle sävelsi hengellisiä kuorolauluja ja yksinlauluja sekä kantaatteja ja urkuteoksia. Tunnetuimpia hänen luomiaan kantaatteja ovat Elämän päivät ja Katoamattomat aarteet. Suomalaiseen virsikirjaan Stråhlen luomista sävelmistä on päätynyt ainoastaan Luoja enkeleineen, jonka numero on 494. Se sisältyi virsikirjan lisävihkoehdotukseen 1962 ja otettiin virsikirjan lisävihkoon 1963. Kansansävelmistä hän sovitti muun muassa nuottikokoelman Kansan virsi kansan suussa, joka sisälsi 25 suomalaista hengellistä kansansävelmää pianon tai urkujen säestyksellä (Fazer 1973). Kaiken kaikkiaan Stråhlen sävellysten ja sovitusten lukumäärä on lähes 200.