Léonard Victor Charner
Léonard Victor Charner | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1797 Saint-Brieuc |
Kuollut | 7. huhtikuuta 1869 |
Sotilashenkilö | |
Taistelut ja sodat |
Krimin sota Kotšinkiinan valtaus |
Sotilasarvo | amiraali |
Léonard Victor Charner (13. huhtikuuta 1797 – 7. huhtikuuta 1869) oli ranskalainen amiraali ja poliitikko. Hänet tunnetaan esimerkiksi Indokiinassa sijaitsevan Kotšinkiinan valtaamisesta Ranskalle 1860-luvun alussa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Léonard Victor Charner syntyi Saint-Brieucissa Ranskan Bretagnessa 13. huhtikuuta 1797. Hän liittyi Ranskan laivastoon huhtikuussa 1812 opiskellen École de Marinen laivastokoulussa Toulonissa. Vuodesta 1815 hän toimi merikadettina useilla eri aluksilla yleten luutnantiksi vuonna 1828. Vuonna 1830 hän oli mukana sotaretkellä Algeriin ja sai Kunnialegioonan ristin vuonna 1832.[1]
Huhtikuussa 1841 Charner ylennettiin kapteeniksi ja komensi useampaan otteeseen laivoja merellä.[2] 13. toukokuuta 1849 Charner valittiin Ranskan edustajainhuoneeseen Côtes-du-Nordista. Hän oli saanut 74 242 ääntä yhteensä 110 201 äänestä.[1] Napoleon III: vallankaappauksen jälkeen Charner toimi meriministeriön johdossa.[2] 3. huhtikuuta 1853 hän sai ylennyksen kontra-amiraaliksi.[1]
Krimin sodan aikana Charner komensi jonkin aikaa laivoja Mustallamerellä.[2] Hänen komentamansa alukset tulittivat esimerkiksi Sevastopolin tykkejä. 7. kesäkuuta 1855 hän sai ylennyksen vara-amiraaliksi. Maaliskuussa 1860 Charnerista tuli Ranskan laivaston komentaja Kiinan suunnalla.[1] Ranska kävi lyhyen sodan Vietnamia vastaan seuraavan vuoden puolella. Charner komensi alueen laivastoa ja maavoimia. Ranskalaisten onnistui miehittää nopeasti esimerkiksi Biên Hòa, Gia Dinh ja Định Tường Kotšinkiinan alueella.[2] Valloituksesta alkoi Ranskan siirtomaakausi Indokiinassa. Charner palasi Ranskaan syyskuussa 1861 ja 22. tammikuuta 1862 hänestä tuli senaattori. 15. marraskuuta 1864 hän sai vielä ylennyksen amiraaliksi.[1] Charner kuoli 7. huhtikuuta 1869. Ranskalaiset nimesivät esimerkiksi yhden sittemmän Saigonin pääkaduista hänen mukaansa.[2]