Jänisjoki

Jänisjoki Янисйоки, Janisjoki
Jänisjoen Läskelänkoski ennen sotia Harlun Läskelässä luovutetulla alueella
Maanosa	Eurooppa
Maat	Venäjä, Suomi
Alue	Karjalan tasavalta
Piiri	Pitkäranta, Sortavala
Maakunnat	Pohjois-Karjala
Kunnat	Tohmajärvi, Joensuu
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Nevan vesistö
Valuma-alue	Jänisjoen valuma-alue
Pinta-ala	3 860,44 km²
Järvisyys	10,1 %
Pääuoman pituus	noin 170 km
Pääuoman osuudet	Jänisjoki ←Jänisjärvi ←Jänisjoki ←Loitimo ←Jänisjoki ←Pulliaisjoki ←Jormonjoki ←Sonkajanjoki ←Onkilamminpuro
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Aittojärvi, Eno, Joensuu
	62.5982°N, 30.4802°E
Laskupaikka	Laatokka, Hiidenselkä
	61.7042°N, 30.9936°E
Läpivirtausjärvet	Jänisjärvi, Tanikka, Melakko, Loitimo, Koverojärvi, Kortejärvi
Esteet	6 vesivoimalaitosta
Sivu-uomat	Ulmosenjoki, Juuvanjoki, Viesimonjoki, Viesmonjoki, Rekijoki, Joutenjoki
Taajamat	Hiidenselkä, Läskelä
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	114,3 m mpy.
Laskukorkeus	4,8 m mpy.
Korkeusero	109,5 m
Pituus	noin 150 km
Kaltevuus	0,73 m/km
Keskivirtaama	45,5 m³/s
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Jänisjoki (ven. Янисйоки, Янисъёки, Janisjoki ) Suomessa Pohjois-Karjalan Joensuun Tuupovaarassa ja Enossa ja Tohmajärvellä sekä Venäjällä Karjalan tasavallan Pitkärannan ja Sortavalan piireissä virtaava noin 150 kilometriä pitkä joki, joka laskee Läskelässä Laatokan Hiidenselkään.

Joen kulku

Jänisjoen nimellä tunnettua uomaa voidaan seurata Laatokan rannasta ylös Suomen puolelle Joensuun Koveron luoteispuolelle asti Maaselkään, joka sijaitsee Joensuussa entisen Enon kunnan alueella. Jänisjoen pituutta määritettäessä huomioidaan Aittojärven ja Loitimon välimatka (21,6 km, osuudet ), Loitomon selkä (8,2 km) ja joen osuus valtioiden rajalle (47,6 km) sekä joen pituus rajalta Laatokkaan (70 km ). Näiden yhteispituus on noin 150 kilometriä. Suomenkielisissä lähteissä mainittu joenpituus 95 kilometriä voi tarkoittaa pääuoman pituutta Sonkajanjärveltä Venäjän rajalle. Jänisjoen yläjuoksuksi voidaan kutsua osuutta Aittojärveltä Loitimoon, keskijuoksuksi osuutta Loitomolta Jänisjärvelle ja alajuoksuksi viimeistä osuutta Jänisjärveltä Laatokkaan.

Jänisjoki virtaa yläjuoksulla leveänä jokena. Aittojärvellä on vedenpinta 114,3 metrin korkeudella mpy. ja joen pinta putoaa alle kolmen kilometrin matkalla Kortejärveen laskiessaan 112,9 metriin, ja edelleen tullessa yli kolme kilometriä alempana sijaitsevaan Koverojärveen, on sen pinta laskenut 111,9 metriin. Joki kääntyy lounaaseen päin Haarajärven suuntaan, josta alle kolmen kilometrin päästä se kääntyy viiden kilometrin päässä sijaitsevaan entisen Tuupovaaran kunnan alueella Loitimoon. Joen yläjuoksulla on pudotusta vain noin neljä metriä. Joen vesimäärät ovat heti alussa tavanomaista suurempia. Alussa siihen yhtyy luoteesta saapuva Kotajoen ja Joutenjoen vedet, koillisesta Pulliaisjoen ja kaakosta Karjapuron vedet. Koverojärveen laskee kaakosta päin Vilvasjoki ja Haarajäven lähellä jokeen yhtyy Kuuspuro ja Koskutjoki.

Loitimo on säännöstelty järvi Melkon luusuassa sijaitseva Ruskeakosken vesivoimalaitoksen takia, joka hyödyntää Jänisjoen yläjuoksun ja muiden Loitimoon laskevien jokien vettä. Sillä on lupa säännöstellä Loitimon vedenpintaa 108,17–110,29 metrin korkeudella mpy. Voimalassa vedenkorkeus putoaa noin 20 metriä. Jänisjoki jatkaa vesireittiään kohti etelää, jossa se kääntyy vasta 25 kilometrin päässä Tohmajärven Uusi-Värtsilässä itään päin ja poistuu Suomesta Venäjälle Värtsilässä 8 kilometrin päässä. Loitomosta alkava osuus ei sisällä kuin yhden järven, joka on pitkänkapea Tanikka (89,5 m mpy.). Järven alapuolella sijaitsee Vihtakosken voimalaitos. Jokeen yhtyy lännestä virtaava Viesimonjoki ja joen kääntökohdassa luoteesta tuleva Suonpäänjoki ja koillista virtaava Kangasjoki. Näiden yläpuolelle on Jänisjokeen rakennettu Saarion- ja Vääräkosken vesivoimalaitokset. Suomen puoleisessa Värtsilässä sijaitsee joen vieressä hyvä lintujärvi Sääperi, jonka vedenpinta on joen korkeudella 64,3 metriä mpy. Jokeen yhtyy idästä virtaava Juuvanjoki. Loitimosta on Ruskeakosken voimalan alapuolelle pudotusta noin 20 metriä ja voimalasta valtioiden rajalle on pudotusta 26 metriä lisää . Rajan takana neljän kilometrin päässä sijaitsevan Jänisjärven vedenpinnan korkeus on vain hieman tätä alempi. Jänisjoki laskee Jänisjärveen sen pohjoispäässä sijaitsevaan pitkänomaiseen lahteen, jolla on pituutta 15 kilometriä. Lahden jälkeen jatkuu 18 kilometrinen järvenselkä.

Jänisjoen alajuoksu alkaa Jänisjärven alapuolelta, missä sijaitsee neulapato säännöstelemässä Jänisjärven vedenpintaa. Joki putoaa heti muutaman kilometrin jälkeen Hämeenkoskessa, Harlun Leppäkoskessa se putoaa taas lisää ja viimeinen suuri pudotus tapahtuu Läskelän Läskelänkoskessa. Kaikissa kolmessa koskessa toimii vesivoimala. Läskelästä joki virtaa rauhallisesti Laatokkaan.

• 
  Jänisjärven säännöstelyssä käytettävä neulapato
• 
  Harlun voimalaitos ja ohijuoksutus uoma
• 
  Hämekosken maantiesilta
• 
  Läskelässä
• 
  Jänisjoki joensuussa, vensuojia

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Jänisjoen valuma-alue sisältää turvesoita, joita on ojitettu paikoitellen tiheästi, moreenimaita ja hiekkamaita. Maanviljelyä esiintyy alueen moreenimailla ja savikoilla. Hiekkamailla valuma-alueen järvet ja niistä lähtevät lasku-uomat ovat yleensä kirkasveteisiä. Turvemaiden vedet ovat sen sijaan vedenväriltään tummia ja happamia. Turvemaiden osuus valuma-alueen pinta-alasta on 24 %. Valuma-alueen maaperän rakenteesta johtuen Loitimo ja Jänisjoki ovat humuksesta johtuen ruskeavetiset, mutta jotkin sivujoet ovat satunnaisesti myös kirkasvetisiä. Eräiden järvien tila on erinomainen, mutta yleensä järvien tila on hyvä. Useimpien jokien tila on hyvä, lukuun ottamatta Koskutjokea, joka tila on turvetuotannosta johtuen enää tyydyttävä.

Ravinnepitoisuuksilla ilmaistuna Jänisjoki on lievästi rehevöitynyt, sillä kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 17,4 mikrogrammaa litrassa vettä, kokonaistyppipitoisuus 526 mikrogrammaa litrassa. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskussa, mutta typpipitoisuudet ovat olleet vakaita.

Virtaamia

Suomen puolella on joen virtaamia mitattu Vääräkosken kohdalla. Joen keskivirtaama on 21 m³/s (MQ), keskiylivirtaama 101 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 3,6 m³/s (MLQ). Suurin mitattu virtaama on ollut 164 m³/s (HQ, 24.5.1981). Venäjällä on virtaamia mitattu ilmeisesti voimalaitoksien kohdalla. Vuonna 2008 julkaistussa Jänisjoen vesistön alanyysissä joensuun keskivirtaamaksi ilmoitettiin 45,5 m³/s (MQ) ja Jänisjärvellä joen niskalla 40 m³/s . Kevättulva alkaa voimistua yleensä huhtikuun alussa ja rauhoittua kesäkuun aikana. Syyssateet nostavat vesimääriä kesän jälkeen, mutta talvella virtaamat ovat pienimmillään. Voimalaitoksien säännöstelyllä on vaikea tasoittaa kevättulvien vaikutusta.

Kalastus

Jänisjoen luonnollinen yhteys Laatokkaan on katkennut kuuden vesivoimalaitoksen patorakenteiden takia. Kalateitä ei ole yhdelläkään voimalalla. Jänisjoen kalakanta on luontaisesti järvikalastoa, johon voimalaitoset ovat velvoiteistutuksin istuttaneet vaelluskaloja (taimen ja kirjolohi). Jänisjoen valuma-alue sisältyy Kitee-Jänisjoen kalatalousalueeseen, jonka pinta-ala on 189,41 km² ja joka sisältää 60 yli 50 hehtaarin järveä ja 13 keskikokoisia tai suurempia jokea. Suurin näistä joista on Jänisjoki.

Melontareitti

Jänisjoki on sopiva melontaan ja sen melontareitistöön kuuluu yli 200 kilometriä melottavia joki- ja järviosuuksia.

Historiaa

Venäjän puolella, Läskelänkosken rannalla, sijaitsee Läskelän paperitehdas. Leppäkosken partaalla ovat toimineet Leppäkosken paperi- ja sellutehtaat ja Hämekosken rannalla kartonkitehdas.

Jänisjoen vesistöaluetta on muokattu jo 1800-luvulta lähtien järvenlaskuilla, jonka jälkeen Jänisjoki on jo 1900-luvun alkupuolella padottu voimalaitoskäyttöön. Patoaminen on aiheuttanut Jänisjoen alajuoksulla voimakkaita muutoksia.

• 
  Voimala ja paperitehdas Harlussa
• 
  Postikortti Hämekoskelta
• 
  Hämekosken voimalaitos vuonna 1935
• 
  Leppäkoski 1930-luvulla
• 
  Leppäkoski vuonna 1935
• 
  Jänisjoen rautatiesilta vuonna 1919
• 
  Rautatiesilta vuonna 1935

Valuma-alue

Pääartikkeli: Jänisjoen valuma-alue

Yleistä

Jänisjoen vesistöalue on Suomen kaakkoisraja-alueen suurimpia. Sen pinta-ala on 3 860 km² (tai 3 900 km² ), josta Suomen puolella on 1 988 km² ja Venäjän puolella on 1 872 km², eli noin puolet kummassakin. Venäjän valuma-alueella on alueita, joista vesi virtaa ensin Suomen puolelle ja alueita, jonne vesi virtaa Suomesta Venäjälle. Suomen puoliset alueet kuuluvat pääosin Joensuuhun, Ilomantsiin ja Tohmajärvelle. Valuma-alueen keskusjärvi on Jänisjärvi, joka sijaitsee Venäjällä. Suomen puolella on keskusjärvenä pienempi Loitimo, joka kokoaa latvavedet itseensä.

Pääuoman kuvailua

Jänisjoen valuma-alueen pääuoma virtaa yläjuoksulla Sonkajärven valuma-alueella, josta se sitten jatkaa Haarajoen alueelle ja laskee Jänisjokena Loitimoon. Loitimolta se jatkaa Jänisjoen uomana Laatokkaan asti. Jänisjoen pituus Haarajoen alueelle Aittojäven joenhaaraan on noin 150 kilometriä, josta pääuomaan valitaan ensin Pulliaisjoki, Jormonjoki ja Sonkajoki (21 km, osuudet ) ja viimeisenä Sonkajajärvi ja Onkilamminpuro (5 km). Näiden yhteispituus on noin 170 kilometriä .

Jänisjoen sivu-uomia

Alla olevaan taulukkoon on koottu vesistön pääuomasta ne sivujoet, jotka sijaitsevat Jänisjoen osuudellä. Tiedot taulukkoon on haettu taulukon alapuolella luetelluista lähteistä. Lähteet on vielä eritelty oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

Sivu-uoman nimi suom.	Nimi ven.	Jänisjoen kohta	Etäisyys Laatokasta (km)	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
laskee Laatokkaan
Retuoja	Retuoja (Рету-оя)	alajuoksu	2	11			2,1,2,1,1,–,–
Öllöoja		alajuoksu					2,–,2,–,–,–,–
Alatsoja	Alatsoja (Алатс-оя)	alajuoksu	12	14			2,1,2,1,1,–,–
Löytöoja	Rienioja (Риэниоя)	alajuoksu	16	14			2,1,2,1,1,–,–
Savioja		alajuoksu					2,–,2,–,–,–,–
Sahrajoki		Jänisjärvi					2,–,2,–,–,–,–
Ulmosenjoki	Ulmosenjoki (Улмосенйоки)	Jänisjärvi		22		204	2,–,2,–,7,–,7
Lohjanpuro	Lohjanpuro (Лохьянпуро)	Jänisjärvi		11			2,–,2,–,7,–,–
Veljakanjoki	Veljakanjoki (Вельяканйоки)	Jänisjärvi		18			2,–,2,–,7,–,–
Soanjoki	Soanjoki (Соанйоки)	Jänisjärvi		27	1,3	126	2,–,2,–,4,4,4
Leppäoja	Leppjaoja (Леппяоя)	Jänisjärvi		12			2,–,2,–,7,–,–
Papinoja		Jänisjärvi					2,–,2,–,–,–,–
Kiekuanjoki	Kiekuanjoki (Киекуанйоки)	Jänisjärvi		10			2,1,2,–,1,–,–
Juuvanjoki	Juuvanjoki (Юуванйоки)	keskijuoksu	72	48	7,8	692	2,1,2,1,1,4,1
Suomen ja Venäjän valtionraja (noin 72 kilometriä Laatokasta)
Kangasjoki		keskijuoksu		21		113	3,–,3,–,5,–,6
Suonpäänjoki		keskijuoksu		44		116	3,–,3,–,5,–,6
Viesimonjoki		keskijuoksu		37		192	3,–,3,–,5,–,6
Melapuro		Melakko					3,–,3,–,–,–,–
Vekarusjoki		Loitimo		13		490	3,–,3,–,5,–,6
Kuuttijoki		Loitimo					3,–,3,–,–,–,–
Rekijoki		Loitimo		15		328	3,–,3,–,5,–,6
Koskutjoki		yläjuoksu				113	3,–,3,–,–,–,6
Kuuspuro		yläjuoksu				31	3,–,3,–,–,–,6
Vilvasjoki		Koveron Lastujärvi				58	3,–,3,–,–,–,6
Karjapuro		yläjuoksu				13	3,–,3,–,–,–,6
Pulliaisjoki		yläjuoksu				104	3,–,3,–,–,–,6
Joutenjoki		yläjuoksu				192	3,–,3,–,–,–,6
alkaa Aittojärvestä (noin 150 kilometriä Laatokasta)

Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta , 2 = luettu Karjalan karta- verkkopalvelusta , 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta , 4 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 5 = , 6 = mitattu SYKEn Paikkatietoikkunalla , 7 = selvitys .

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jänisjoki Wikimedia Commonsissa

• Ristolainen, Asko: Jänisjoen vesiretkeilyreitillä melomassa (valokuvia)