Liittoutuneet

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Länsivallat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toisen maailmansodan liittoutuneita. Ensimmäisen maailmansodan liittoutuneita käsittelee artikkeli Ympärysvallat.
Liittoutuneet
Allies
(englanniksi)
Alliés
(ranskaksi)
Антигитлеровская коалиция
Antigitlerovskaya koalitsiya
(venäjäksi)
  Liittoutuneet siirtomaineen   Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet   Akselivallat siirtomaineen ja liittolaisineen   Puolueettomat
  Liittoutuneet siirtomaineen
  Liittoutuneisiin Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen liittyneet
  Akselivallat siirtomaineen ja liittolaisineen
  Puolueettomat
Tyyppi sotilasliitto
Jäsenet

 Puolan toinen tasavalta (1939)
 Ranska (1939)
 Yhdistynyt kuningaskunta (1939)

 Alankomaat (1940)
 Belgia (1940)
 Norja (1940)
 Kreikan kuningaskunta (1940)
 Jugoslavian kuningaskunta (1941)
 Kiinan tasavalta (1941)
 Neuvostoliitto (1941)
 Yhdysvallat (1941)
 Brasilia (1942)
Komentajat Puolan toinen tasavalta Edward Rydz-Śmigły
Ranska Charles de Gaulle
Yhdistynyt kuningaskunta Winston Churchill
Kiinan tasavalta Tšiang Kai-šek
Neuvostoliitto Josif Stalin
Yhdysvallat Franklin D. Roosevelt

Liittoutuneet tarkoittaa yleensä toisessa maailmansodassa 1939–1945 akselivaltoja vastaan taistellutta liittoumaa.[1] Merkittävimmät liittoutuneiden jäsenet olivat Britannia, Ranska, Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Kiinan tasavalta.[2] Liittoutuneita olivat vastassa akselivallat, joihin kuuluivat Saksa, Italia, Japani,[2] Unkari, Bulgaria ja Romania. Suomi oli Saksan liittolainen[3] ja Pohjois-Suomen rintamasta vastasivat saksalaiset.

Britannia, Ranska ja Puola solmivat ennen toisen maailmansodan syttymistä 6. huhtikuuta 1939 sotilaallisen liiton. Myös Neuvostoliitto otettiin mukaan neuvotteluihin, jotka kuitenkin epäonnistuivat. Neuvostoliitto solmi sitten hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Liittoutuneiden puolelle sotaan liittyi Kiina 9. joulukuuta 1941, Neuvostoliitto 22. kesäkuuta 1941 ja Yhdysvallat 8. joulukuuta 1941. 1. tammikuuta 1942 lähtien liittoutuneita nimitettiin virallisissa yhteyksissä ”yhdistyneiksi kansakunniksi”. Nämä valtiot nousivat myös sodan jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenvaltioiksi.

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota alkoi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Tämän jälkeen Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Britannian lisäksi myös useat Brittiläisen kansainyhteisön maat julistivat sodan Saksalle ja lähettivät joukkoja sitä vastaan: Australia, Kanada, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti. Britannian ja Alankomaiden siirtomaat taistelivat emämaidensa osana.

Ranska antautui Saksalle 22. kesäkuuta 1940. Saksan perustamasa nukkevaltiosta Vichyn Ranskasta tuli de facto osa akselivaltoja heinäkuussa 1940. Vapaan Ranskan pakolaishallituksen joukot olivat pienemmät kuin muiden liittoutuneiden. Ranskan siirtomaissa käytiin taisteluja Vapaan Ranskan ja Vichyn Ranskan kesken, tai Vichyn Ranskan ja Britannian sekä Yhdysvaltojen kanssa. Brittien heinäkuussa 1940 Ranskan laivastoa vastaan tekemä hyökkäys, jossa kuoli satoja merimiehiä, aiheutti merkittävää brittien vastaista mielialaa Vichyn Ranskan asevoimissa ja siirtomaissa vuosien ajan. Vapaan Ranskan lisäksi myös useat toiset akselivaltojen miehittämät maat jatkoivat taistelua pakolaishallitusten ja vastarintaliikkeiden muodossa: Alankomaat, Belgia, Jugoslavia, Kreikka, Luxemburg, Norja, Puola, Tanska ja Tšekkoslovakia.

Yhdistyneiden kansakuntien perustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalainen juliste vuodelta 1942: ”Yhdistyneet kansakunnat taistelevat vapauden puolesta.”

Yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen alkuperäiset allekirjoittajat 1. tammikuuta 1942 olivat: Alankomaat, Australia, Belgia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Etelä-Afrikka, Guatemala, Haiti, Honduras, Intia, Jugoslavia, Kanada, Kiina, Kreikka, Luxemburg, Neuvostoliitto, Nicaragua, Norja, Panama, Puola, Tšekkoslovakia, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Muut toisen maailmansodan aikaiset allekirjoittajat olivat aikajärjestyksessä: Meksiko, Filippiinit, Etiopia, Irak, Brasilia, Bolivia, Iran, Kolumbia, Liberia, Ranska, Ecuador, Peru, Chile, Uruguay, Turkki, Egypti, Syyria ja Libanon.[2] Näiden valtioiden osallistuminen sotatoimiin jäi lähinnä symboliseksi.

Muut liittoutuneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1944 aloitettiin Brasilian 25 300 miehen joukon laivaaminen Italiaan, jossa he osallistuivat taisteluihin marraskuusta alkaen. Mongolian sotilaita osallistui sotaan neuvostoliittolaisten tukena ensin Saksaa ja sitten Japania vastaan. Irlannin tasavaltaan viitattiin ”neutraalina liittolaisena”. Sodan loppupuolella myös Ruotsi oli kallistuneena liittoutuneiden puolelle, vaikka se oli puolueeton.

Ensin Britannian ja sitten Yhdysvaltain miehittämä Islanti julistettiin vuonna 1944 itsenäiseksi miehitetystä Tanskasta. Saksalaisten Grönlantiin perustamat tukikohdat tuhottiin, ja alue säilyi liittoutuneilla.

  1. Finto: YSA: liittoutuneet finto.fi. Viitattu 18.8.2023.
  2. a b c Allied powers Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
  3. Axis powers Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]