Epäluuloinen persoonallisuus
| Epäluuloinen persoonallisuus | |
|---|---|
 |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | F60.0 |
| ICD-9 | 301.0 |
| MedlinePlus | 000938 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Epäluuloinen persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, johon sisältyy epäluuloisuuden lisäksi liiallinen herkkyys takaiskuille, kokemusten vääristyminen sekä kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia.[1]
Sairastumisikä ja esiintyvyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sairauden katsotaan alkavan useimmiten varhaisessa aikuisuudessa, ja sen on arvioitu esiintyvän useammin miehillä kuin naisilla. Arviot sairauden esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat 0,5:n ja 2,5 prosentin välillä. Arviointia esiintyvyydestä on vaikeuttanut erotusdiagnostinen ongelma paranoidisen skitsofrenian kanssa.[2]
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epäluuloista persoonallisuutta sairastava usein epäilee kumppaninsa uskollisuutta. Epäluuloista persoonallisuutta sairastavilla on taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista.
Diagnostiset kriteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
- B. Vähintään neljä seuraavista:
- (1) ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle
- (2) taipumus kantaa kaunaa pitkään, esimerkiksi kieltäytymällä antamasta anteeksi loukkauksia
- (3) epäluuloisuus ja taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla muiden neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai ylimielisiksi
- (4) omien oikeuksien puolustaminen taistelunhaluisesti ja sitkeästi ottamatta huomioon kulloistakin tilannetta
- (5) puolison tai seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva, perusteeton epäileminen
- (6) itsekeskeinen, omahyväinen elämänasenne
- (7) kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä kohtaan että maailmassa yleensä
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epäluuloisen persoonallisuuden hoidossa katsotaan olevan keskeisintä luottamukselliseen hoitosuhteeseen perustuva, tukea antava psykoterapia (= supportiivinen psykoterapia). Tämän lisäksi ajoittainen (harvoin pitkäaikainen) antipsykoottinen lääkehoito voi hyödyttää kyseisestä häiriöstä kärsivää.[2] Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän auttaminen voi olla vaikeaa, ja he voivat olla epäluuloisia sekä psykiatreja ja psykoterapeutteja kohtaan, jolloin vapaaehtoisuuteen perustuva hoito epäonnistuu. Epäluuloisesta persoonaallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lönnqvist, Jouko et al. (toim.): Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2001. ISBN 951-656-065-2