Kustaa Hallio
Kustaa Hallio, sukunimi aik. Sjöroos (12. maaliskuuta 1868 Rauman maaseurakunta – 22. toukokuuta 1936 Mäntsälä) oli suomalainen kirkkoherra ja kirjailija. Hän oli tunnettu erityisesti virsien tutkijana.[1][2][3][4]
Kustaa Hallion vanhemmat olivat talollinen Kustaa Wilhelm Sjöroos-Pirilä ja tämän kolmas puoliso Josefina Knihti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1887 Porin yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1892 sekä pastoraalitutkinnon 1894. Hallio vihittiin papiksi 1892. Hän teki vuonna 1911 opintomatkan Norjaan, Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan sekä Viroon ja Liivinmaalle.[1][2][3][4]
Hallio oli Vähänkyrön vt. kappalaisena ja Ylimarkun vt. kirkkoherrana vuonna 1893 sekä Maalahden kirkkoherran apulaisena 1893–1895. Hän toimi Länsi-Inkerissä Moloskovitsan eli Valkeakirkon suomalais-virolaisen seurakunnan kirkkoherran apulaisena 1895. Suoniemen kappalaisena Hallio oli 1895–1905 ja hän hoiti myös samalla Karkun kirkkoherran virkaa 1903. Hän oli Tampereen yleisen sairaalan saarnaajana 1907–1916 ja Tampereen tyttökoulun kirkkohistorian opettajana 1906–1916. Tampereen 4. kappalaisena Hallio oli 1905–1916 ja Mäntsälän kirkkoherrana 1916–1936. Hän sai rovastin arvon 1921 ja oli vt. lääninrovastina 1925–1926.[1][2][3][4]
Suoniemellä Hallio oli kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajana 1896–1905 sekä kunnallislautakunnan ja köyhäinhoitohallituksen esimiehenä 1904–1905. Tampereella hän oli köyhäinhoitohallituksen varapuheenjohtajana 1912–1916, Tampereen kaupunkilähetyksen pyhäkoulujen johtajana 1906–1914 sekä kaupunkilähetyksen rahastonhoitajana 1907–1914. Hän oli kirkolliskokousten jäsenenä 1908 ja 1913.[1][2][3][4]
Hallio julkaisi kirkkohistoriallisia tutkielmia, oli Sunnuntaitervehdys-seurakuntalehden vastaavana toimittajana 1909-1916 sekä kirjoitti hengellisistä asioista muun muassa Aamulehteen ja Kotimaa-lehteen.[3]
Kustaa Hallio oli naimisissa vuodesta 1900 lastenopettaja Ellen Aina Mathilda Hirvisen (1866–1945) kanssa.[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen mystikoista. Teologinen aikakauskirja, Helsinki 1901
- Tampereen lutherilainen rukoushuoneyhdistys: 25-vuotis-muisto 1887-1912. Tampere 1912
- Wanhemman herännäisyyden vaiheista Länsisuomalaisen kansan keskuudessa. Tampere 1915
- Silmäys virsiemme ja hengellisten laulujemme vaiheisiin. Sortavala 1917
- Ensimmäisen adventtivirren alkuperä. Tekijä, Helsinki 1924
- Suomalaisen virsikirjan uudistus 1-2, Uudistuspyrinnöt 1800-luvun alkupuoliskolla; "Uusia virsiä" 1836. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 23. Helsinki 1928
- Wirsien vaelluksia. Helsinki 1930
- Siionin virret: ruotsista suomeksi käännetyt; esipuheen kirj. K. Hallio. 22. painos Rauma 1934
- Suomalaisen virsikirjan virret: alkuperä ja kehitys. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 203. Helsinki 1936
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eero Lehtipuu : Kustaa Hallio 1868-1936 : seurakuntapappi ja tutkija. Elämäkerta eräästä 1890-1930-luvun pappismiehestä, joka tuli tunnetuksi erityisesti virsien tutkijana. Eero Lehtipuu, Nurmijärvi 2009 ISBN 978-952-92-5145-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c d e Hallio, Kustaa. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 11.3.2023)
- ↑ a b c d e Kirkkoherra K. Hallio 60-vuotias, Aamulehti, 11.03.1928, nro 70, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Wikiaineisto : Kuka kukin oli 1961
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
