Kuolleet Intiaanit
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kuolleet Intiaanit | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 2000–2007 |
| Tyylilaji |
Psykedeelinen rock taiderock |
| Kotipaikka | Suomi |
| Laulukieli | suomi |
| Jäsenet |
Ilmari Tuulenhalkoja, laulu, megafoni |
| Levy-yhtiö |
Moby Disc |
Kuolleet Intiaanit oli seinäjokinen rock-yhtye, joka tunnetaan surrealistisista sanoituksistaan sekä näyttävästä ja teatterimaisesta esiintymisestään. Yhtyeeseen kuului neljä jäsentä: Ilmari Tuulenhalkoja (laulu ja megafoni), Emil Topaz (kitara ja laulu), Johannes Tyrannos (basso ja laulu) sekä Juhana Amadeus (rummut). Live-tilanteissa yhtyeellä oli lisäksi kosketinsoittaja, joka myös laulaa taustalla. Myös muita vierailevia soittajia ja esiintyjiä oli toisinaan mukana. Viimeisimmällä kiertueella kosketinsoittajana toimi Mikael Rynigen, joka soitti myös uusimmalla levyllä. Kuolleet Intiaanit ei antanut haastatteluja.
Yhtye levytti kaksi pitkäsoittoa sekä muutamia lyhyempiä äänitteitä. Pitkäsoitto Puuluuranko julkaistiin maaliskuussa 2005, ja yhtye tämän jälkeen valmisti musiikkivideon jokaisesta levyn kappaleesta. Videot julkaistiin kuukausittain yhtyeen verkkosivuilla.
Kuolleiden Intiaanien viimeisin EP on 4D-EP. Levyn 500 kappaleen painoksesta jokaiseen tehtiin ainutlaatuiset kannet. EP myytiin loppuun ensimmäisellä myyntiviikollaan, ja se nousi singlelistan ensimmäiseksi. EP:llä on myös yksi kappale, joka ei ole yhtyeen oma vaan yhtyeen kansitaiteilijan Antti Ruuhelan Käärmeet-yhtyeen.
Kuolleiden Intiaanien viimeisin pitkäsoitto Silinteritie ilmestyi 30. elokuuta 2006. Levy nousi ilmestymisviikollaan Suomen virallisen listan sijalle 18.
Levy-yhtiön tiedotteen mukaan bändi on tällä hetkellä tauolla eikä siksi keikkaile tai valmistele uutta levyä.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ilmari Tuulenhalkoja – laulu, megafoni
- Emil Topaz – kitara, laulu
- Johannes Tyrannos – basso, laulu
- Juhana Amadeus – rummut
- Mikael Rynigen – koskettimet, laulu (2006–2007)
Live-esiintymiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keikoilla esiintyessään yhtyeen jäsenet pukeutuivat useimmiten mustiin pukuihin ja silinterihattuihin (vrt. The Residents). He ovat esiintyneet myös pakkopaidoissa ja punamustaraitaisissa puvuissa. Asuun kuuluivat myös valkoiseksi maalatut kasvot sekä mustat silmänympärykset. Yhtye ei koskaan soittanut encorea eikä pitänyt välipuheita tai yleensäkään kommunikoinut sanoin yleisön kanssa. Lavalla oli soitinten lisäksi usein myös muita esineitä, kuten polkupyörä tai paperimassasta tehty kärpässieni ja puhelin, jotka kuuluivat esitykseen. Esityksissä oli usein teatraalisia elementtejä.
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
- Silinteritie (Rockhopper Music, 2006)
- Se alkoi omenasta / Kuka puhuu suullani? / Viimeinen pari ilmasta alas / Kaikkein edistyksellisimmätkään meistä eivät voi pysäyttää historian kulkua / Veli Aurinko, sisar Kuu / Omat koirat purivat / Ihmistivolissa / Nocturno naulaa kohtalon / Leikkaajan ohjaus / Infernon tuolla puolen / Tieni
- Puuluuranko (Rockhopper Music, 2005)
- Alkusoitto / Sisään-ulos-sisään / Joku, Joka / O.L.I.P.A.K.E.R.R.A.N. / Tulen keskellä / Nostalgian lyhyt oppimäärä / Kompassi luonteeseen / Lintu/ilma/kala / Kukaan ei voi elää ilman aivoja, paitsi hullut / Migreeni minuutissa / Keinu pihaa keinuttaa / Verhon taakse
EP:t ja singlet
- 4D-EP (Rockhopper Music, 2006)
- Kun ei tiedä että tietää että / Viimeinen pari ilmasta alas / Keskustelu tuntemattoman kanssa / Käärmeet: Ramadan yöt
- Ne tekevät sitä itsekseen -EP (Riemu, 2004)
- Maalaan kasvoni / Kuolleita kuin kuu / Ja matkaliput olkaa hyvä / Asioita toimittelin / Olet surrealisti, eikö niin...
- Painajainen?-single (Moby Disc, 2003)
- Painajainen? / Kukaan ei voi elää ilman aivoja, paitsi hullut / Primitiivinen operetti
- Tulen keskellä -single (Omakustanne, 2003)
- Tulen keskellä / Ensimmäinen antiteesi
- Metsä puhuu hiljaa -single (Omakustanne, 2002)
- Metsä puhuu hiljaa / Absinttilapset