Kuolemanrangaistus islamissa
Islamissa tunnetaan kuolemanrangaistus uskonnollisen lain eli šarian nojalla useista rikoksista.
Al-Misri kuolemantuomiosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (1302–1367) teos Umdat al-salik on yhteenveto shafi’i -koulukunnan tärkeimmistä opeista ja tiivistää imaami Al-Nawawin (1233–1277) teoksen Al-Majmu sisältämän islamilaisen oikeuden.[1] Al-Azharin yliopisto Egyptissä katsoo, että al-Misrin teos vastaa oikeauskoisen sunniyhteisön uskoa ja käytänteitä.[2]
Al-Misrin mukaan kuolemanrangaistus on tuomittava uskosta luopumisesta ja eräistä muista rikoksista.
Uskosta luopuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskosta luopuminen tapahtuu, jos
- muslimi kieltää, että jokin seuraavista asioista on islamissa pakollista: rukous, almuvero, Ramadan -paasto tai pyhiinvaellus;
- muslimi ei pidä viiniä ja aviorikosta laittomana; tai
- jos muslimi kieltää jonkin muun asian, josta uskonoppineiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys (ijma).
Muslimista tulee tällöin uskoton (kafferi), ja hänet tulee teloittaa.[3]
Kostona murhasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jos joku tappaa muslimin, hänet on rangaistuksena teloitettava, paitsi seuraavissa tapauksissa:
- murhaaja on lapsi tai mielisairas,
- muslimi on tappanut ei-muslimin,
- juutalainen tai kristitty tappaa uskosta luopuneen muslimin,
- isä tai äiti (tai heidän vanhempansa) tappaa lapsensa tai lapsenlapsensa.[4]
Maantierosvo tappaa jonkun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islam määrää kuolemanrangaistuksen myös maantierosvolle, joka on tappanut jonkun. Tällöin tavanomainen sovittelu ei tule kyseeseen. Ruumis tulee ristiinnaulita ja jättää esille kolmeksi päiväksi.[5]
Ei-muslimit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolemantuomio koskee kaikkia uskottomia eli ei-muslimeita, jos he eivät suostu kääntymään muslimeiksi. Kirjan kansoilla (juutalaiset, kristityt ja zarathustralaiset) on kuitenkin mahdollisuus välttää kuolemantuomio ryhtymällä dhimmeiksi.[6] Dhimmien on noudatettava useita määräyksiä. Niiden rikkomisesta seuraa dhimmi -aseman menetys ja kuolemantuomio.[7]
Epäjumalia palvovat arabit teloitetaan, elleivät he käänny muslimeiksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
- Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
- Levy-Rubin, Milka: Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-108-44961-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nuh Ha Mim Keller: Introduction. Teoksessa: Reliance of the Taveller, s. vii–xii. amana publications, 2017.
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. xx–xxi
- ↑ Al-Misri 2017, s. 109 (f1.3)
- ↑ al-Misri 2017, s. 583–584 (01.2)
- ↑ Al-Misri 2017, s. 616 (o15.2)
- ↑ a b Al-Misri 2017, s. 602–603 (09.8, 09.9)
- ↑ Levy-Rubin, 2011, 84