Kuolemanrangaistus Iranissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuolemanrangaistus on oikeudellinen rangaistus Iranissa.[1] Kuolemanrangaistuksella rangaistavia rikoksia ovat mm. murha, raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, sodomia, huumekauppa, aseellinen ryöstö, sieppaus, terrorismi, murto, pedofilia, homoseksuaalisuus, insesti, haureus, prostituutio,[2][3] tuhopoltto, aviorikos, rienaus, kiristys, salakuljetus, pornografian tuottaminen ja julkaiseminen sekä tietyt sotarikokset (esim. vihollisen avustaminen).[4] [5]

Iran toteutti vuonna 2015 vähintään 977 teloitusta, vuonna 2016 vähintään 567 teloitusta[6] ja vähintään 507 teloitusta vuonna 2017.[7] Vuonna 2023 ihmisoikeusjärjestöt raportoivat teloitusten määrän nousseen kuuteensataan.[8]

Iranin uskotaan toteuttavan eniten teloituksia asukasta kohti.[9] Iran kuitenkin väittää, että ihmisoikeusryhmien ilmoittavat luvut ovat liioiteltuja ja että teloitukset toteutetaan vasta pitkän oikeudellisen prosessin jälkeen. Iranin virkamiehet mainitsevat, että he taistelevat laajamittaista huumausaineita koskevaa sotaa vastaan itärajoillaan, ja huumeiden jälleenmyyjien lisääntyminen aiheuttaa teloitusten lisääntymistä.

Iran on kerännyt länsimaisen median huomion ja kritiikin alaikäisten teloitusten väitetystä suorittamisesta huolimatta siitä, että Iran on allekirjoittanut lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka kieltää kuolemantuomion toteuttamisen alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista.[10][11][12][13]

Julkinen täytäntöönpano raiskauksesta tuomitusta henkilöstä, Qarchakissa, 26. lokakuuta 2011.

Hirttäminen on yleinen tapa toteuttaa kuolemanrangaistukset 2000-luvulta lähtien Iranissa, tavallisesti vankiloissa.

Muissa maissa, joissa käytetään hirttämistä (kuten Japanissa ja Malesiassa), hirsipuilla on monimutkainen rakenne, ja niiden tarkoituksena on pudottaa tuomittu ja murtaa kaula. Iranissa hirsipuut taas ovat hyvin yksinkertaisia ja edullisia. Ne koostuvat vain rungosta ja sen ulokkeesta, ja jotkut ulokkeet voivat pitää jopa seitsemää ihmistä kerrallaan. Julkiset teloitukset suoritetaan yleensä liikkuvalla nosturilla, jolloin uhri on ripustettu nosturista.[14] Kuolema johtuu kuristuksesta, ja se kestää yleensä 10–20 minuuttia. Useimmissa tapauksissa tuomittu kuitenkin menettää tajuntansa nopeasti. Kuuluisia hirtettyjä Iranissa ovat Sheikh Fazlollah Nouri vuonna 1908 ja sarjamurhaaja Mohammed Bijeh, joka murhasi 17 poikaa vuonna 2005. Vuonna 2010 Shahla Jahed hirtettiin Teheranissa iranilaisen jalkapalloilija Nasser Mohammadkhanin vaimon murhan vuoksi. 16-vuotias teini-ikäinen tyttö, Atefah Sahaaleh, tuomittiin kuolemaan, ja hänet tapettiin kaksi viikkoa myöhemmin julkisella aukiolla aviorikoksesta ja "siveyttä vastaan tehdyistä rikoksista" vuonna 2006.[15]

Ampuminen on laillinen, mutta harvoin käytetty menetelmä Iranissa.

Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeisinä vuosina tuhansia ihmisiä tuomittiin ammuttavaksi poliittisista rikoksista, huumekaupasta ja islamilaisuutta vastaan tehdyistä rikoksista. Vuoteen 1980 mennessä oli ammuttu yli 700 ihmistä. Jotkut näistä ihmisistä olivat myös hallinnon vastustajia.

Kivityksessä tuomitut henkilöt sijoitetaan kuoppaan, ja heitä kivitetään niin kauan, kunnes he pakenevat kivittämistä, ovat työkyvyttömiä tai ovat kuolleet.[16] Khomeinin vuonna 1981 antama määräys esti kivittämisen laillisena rangaistuksena.[17] Vuonna 2012 se poistettiin virallisesti ja korvattiin määrittelemättömällä kuolemanrangaistuksella.[18] Teoriassa sitä voitaisiin edelleen käyttää rangaistuksena, sillä rikoslaki antaa tuomareille mahdollisuuden määrätä rangaistuksia "voimassa olevien islamilaisten lähteiden" ja šaria-rangaistusten mukaisesti, vaikka se on epätodennäköistä. Se vaatisi suurta todistustaakkaa, mukaan lukien ainakin neljä todistajaa.[19]

Pudottaminen korkealta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran on saattanut käyttää tätä muotoa homoseksuaalisuuden rankaisemiseksi.[20] Amnesty Internationalin mukaan vuonna 2008 Tayyeb Karimi ja Yazdan tuomittiin sieppauksesta, raiskauksesta ja varkaudesta ja tuomittiin kuolemaan Shirazissa toukokuussa 2007. Heidät heitettiin alas kalliolta tai korkeasta paikasta.[21] Tuomari määräsi, että heidät tuomittaisiin kyseisillä tavoilla.

Tyypillinen toteutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka lain mukaan kaikki teloitukset on tehtävä julkisessa paikassa, paikkaa ei ole määritelty. Useimmissa tapauksissa teloitukset tapahtuvat sen maakunnan vankilassa, jossa rikos tapahtui. Tämä tapahtuu usein todistajien (perheen, syyttäjien, muiden vankien) edessä.

Teheranin rikolliset hirtetään Evinin vankilassa (ja joissakin tapauksissa Ghezel Hesarin vankilassa). Mašhadissa teloitukset suoritetaan taas Vakilabadin vankilassa.

Vangille ilmoitetaan 1–2 päivää ennen teloitusta täytäntöönpanopäivä ja siirretään eristyksiin. Murhaa koskevissa tapauksissa (ja usein raiskaustapauksissa) sekä uhrin että vangin perheen on oltava paikalla lain mukaan. Yleensä tuomittu voi nähdä sukulaisiaan ennen toteutusta. Myös vangin asianajaja voi osallistua toimeenpanoon.

Kuolemanrangaistukset suoritetaan neljältä aamulla, juuri ennen salat-rukousta.

Iranin julkiset teloitukset ovat harvinaisempia, mutta niitä toteutetaan joskus, jos henkilö on syyllistynyt joukkomurhaan, aseelliseen ryöstöön tai massiiviseen huumekauppaan. Julkisia teloituksia rajoitettiin suurimmaksi osaksi 1920- ja 1950-luvuilla, mutta niistä tuli yleisiä islamilaisen vallankumouksen jälkeen.

Maijid ja Hossein Kavousifar hirtettiin 2. elokuuta 2007 Teheranin keskustassa. Heitä syytettiin murhasta sekä kahden viattoman sivullisen ampumisesta pankkiryöstön aikana.[22] Majid kuitenkin epäonnistui rikoksessaan ja nauroi kameroihin ennen kuin hänet hirtettiin.

Muita esimerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ali Asghar Borujerdi teloitettiin 33 nuoren aikuisen raiskaamisen ja tappamisen takia.
  • Mohammed Bijeh teloitettiin 16 nuoren pojan ja 2 aikuisen tappamisesta.
  • Amirhossein Pourjafar teloitettiin 7-vuotiaan tytön raiskauksesta, murhasta ja ruumiin silpomisesta.
  1. China Leads Death List as Number of Executions Around the World Soars commondreams.org. Arkistoitu 2008. Viitattu 7.10.2024. (englanniksi)
  2. Iran - Facts on Trafficking and Prostitution uri.edu. Arkistoitu 8 October 2014. Viitattu 28 October 2017.
  3. NTC - Bancadati. Iran Hands Off Cain. Viitattu 28 October 2017.
  4. The Death Penalty in Iran Death Penalty Worldwide. Arkistoitu 7 huhtikuu 2019. Viitattu 5 August 2017.
  5. IRAN /death penalty: A state terror policy (pdf) FIDH. 2009. (englanniksi)
  6. Death sentences and executions in 2016 amnesty.org. Viitattu 21 October 2017.
  7. The Death Penalty in 2017: Facts and Figures 12.4.2018. Amnesty International. Viitattu 16.7.2018.
  8. Ihmisoikeusjärjestö: Iranissa hirtetty tänä vuonna yli 600 ihmistä Yle. Viitattu 3.11.2023.
  9. On the way out—with grisly exceptions The Economist. 4.7.2015. Viitattu 7.10.2024. (englanniksi)
  10. "Status of Ratifications of the Principal International Human Rights Treaties unhchr.ch. (106 KB)", Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights, 9 June 2004. Retrieved 16 May 2006.
  11. Iran 'must stop youth executions' BBC News. 28.7.2005. Viitattu 7.10.2024. (englanti)
  12. Death penalty in Iran 'vice' case BBC News. 22.12.2004. Viitattu 7.10.2024. (englanti)
  13. UN chides Iran over human rights BBC News. 21.12.2004. Viitattu 7.10.2024. (englanti)
  14. Wallace, Mark D.: Iran's execution binge Los Angeles Times. 6.7.2011. Viitattu 7.10.2024. (englanti)
  15. Execution of a teenage girl BBC News. 27.7.2006. Viitattu 7.10.2024. (englanti)
  16. Iran state.gov. Viitattu 11 December 2017.
  17. اجراي سنگسار در زمان حكومت غير معصوم (با تاكيد بر دوران معاصر) (PDF) Sid.ir. Viitattu 20.5.2016.
  18. Bozorgmehr: Tehran to abandon death by stoning 12.2.2012. FT.com. Viitattu 15.5.2016.
  19. Justice For Iran Press Release: Ratification of the Islamic Penal Code; Iran to Continue Passage of Laws to Violate Human Rights justiceforiran.org. Arkistoitu 10 September 2013. Viitattu 4 June 2012.
  20. ‘Gay’ executions imminent in Iran, claims Amnesty Pink News. 8.2.2008. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
  21. Fear of imminent execution/ flogging Amnesty. 2008. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
  22. Smirking murderer is led to the gallows as children join crowds at public executions in Iran. Daily Mail, 2 August 2007. London. Artikkelin verkkoversio.