Kunnia (kirja)
| Kunnia. Esseitä maskuliinisuudesta | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Timo Hännikäinen |
| Kansitaiteilija | Ville Hytönen |
| Kieli | suomi |
| Genre | essee |
| Kustantaja | Savukeidas |
| Julkaistu | 2015 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 205 |
| ISBN | 978-952-268-122-5 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kunnia. Esseitä maskuliinisuudesta on Timo Hännikäisen vuonna 2015 ilmestynyt esseekokoelma. Teoksen julkaisi Savukeidas.[1] Vuonna 2009 ilmestyneen teoksen Ilman tavoin teos käsittelee miehen roolia yhteiskunnassa.[2][3]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miksi en ole miesasiamies
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hännikäinen toteaa, ettei ole miesasiamies samaan tapaan kuin Naisten seksuaalinen valta -teoksen (2008) kirjoittaja Henry Laasanen.[4]
Epilogi: Oma koodini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan lopussa Hännikäinen esittää esimerkkinä miehisestä kunniakäsityksestä oman näkemyksensä kymmenenä ohjeena.[5][2]
1. Huolehdi yhtä lailla ruumiillisesta kuin henkisestä ja moraalisesta kunnostasi. Ruumiin harjoittaminen on yhtä tärkeää kuin älyllinen rehellisyys, oikeamielisyys ja hyvät tavat.
2. Jos sinulta puuttuu uskoa asiaasi, toimi niin kuin uskoisit. Itsekuria apuna käyttäen on tehtävä ne asiat, jotka tekisi optimistisemman mielialan vallitessa.
3. Älä reagoi jokaiseen loukkaukseen. Ei pidä ”mennä mukaan mitättömiin sanaharkkoihin ja kahakoihin, jotka saavat molemmat osapuolet näyttämään typeryksiltä.”
4. Älä toimi vihan tai pelon vallassa. Pelkän vihan vallassa toimiminen osoittaa puutteellista itsehallintaa ja pelko samentaa helposti ajattelun. ”Jos valmistautuu mielessään vihaa tai pelkoa herättäviin tilanteisiin, osaa hallita tunteitaan paremmin silloin kun ne tulevat eteen.”
5. Opettele se, mitä et osaa. ”On viisasta opetella kaikki taidot, jotka haluaa hallita, joita tarvitsee ja joita saattaa tarvita.”
6. Älä odota palkintoa hyveistäsi. Useimmat ihmiset pysyvät aina välinpitämättöminä.
7. Ota voitot ja tappiot vastaan yhtä tyynesti. Ajan mittaan voiton vaikutus tasaantuu ja tappiosta voi itsesääli tehdä pahemman kuin se onkaan. Ulkomaailman arvonannosta ei tule olla julkisesti liian kiinnostunut.
8. Älä puhu liikaa. Liikaa puhuvalle ei uskota salaisuuksia.
9. Älä hakkaa päätäsi seinään, mutta älä myöskään luovuta liian helpolla. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, kaikkiin ei. Jos yrittää kunnolla, voi sanoa tehtävän olleen mahdoton.
10. Älä anna sanojesi ja tekojesi välillä olla ristiriitaa.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin sanomissa kirjailija Matti Mäkelä arvioi, että Hännikäisen teos on monipuolinen ja hyvin kirjoitettu. Hännikäinen on kuitenkin Mäkelän mukaan liian pessimistinen. ”Monessa kohtaa hän voisi puhua koko yhteisöstä ja itsekin puhua sille järkevälle naisten enemmistölle eikä korostaa sukupuolten vastakkainasettelua. – – Hän provosoi myös turhaan aseihailullaan ja Yukio Mishima -romantiikallaan. Toisinaan argumentointi on ohutta.”[6]
Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaan arviossa Jussi Turunen kirjoitti, että teoksessa käsitellään miehuuden kokemusta ajatuksia herättävästi. Turusen mukaan teos esittää selkeästi lausutun kaipuun henkiseen kunnian kokemukseen.[7]
Kansan uutisissa kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoitti, että Hännikäinen yleistää liikaa. Yksilölliset erot ovat suuremmat sukupuolten sisällä kuin sukupuolten välillä. Variksen mukaan teosta on paras lukea camp-hengessä. Hännikäisen kymmenen käskyä ovat kuitenkin kelpo ohjenuora kaikille.[2]
Kirjailija Riku Korhonen kirjoitti Image-lehden kolumnissaan, että Hännikäisen lääke miesten syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen on karvas: radikaalia yhteisöllisyyttä ja tuhonäkyjä ”puhdistavasta kaaoksen ajasta”. Hännikäinen kirjoittaa hyvin kouluampujista ja ”menetetyn mieskunnian palauttamisesta mielettömin keinoin”. Hännikäisen hahmottelemat veljeskunnat olisivat lopulta rajoittavia ja tukahduttavia.[8]
Kriitikko Aleksis Salusjärvi kirjoitti Luutii-sivustolla, että veljeskuntia ei tarvitse perustaa, koska miehet toimivat koko ajan yhdessä. Myös se klisee, että tekniikka olisi syrjäyttämässä fyysisen kulttuurin, on jo vanha. Hännikäinen arvostelee nykyaikaista metsästystä ”välineurheiluun” painottumisesta, mutta Salusjärven mukaan välineet lähinnä kuvastavat ihmislajin viehtymystä tekniikkaan siinä missä ihmisellä on viehtymys erätaitoihinkin. Salusjärven mukaan luonnonkansojen ruumiinkulttuurin ihailu on lyhytnäköistä todellisuuspakoa.[9]
Kirjailija Laura Honkasalo kirjoitti Image-lehden sivuston blogissaan, että Hännikäinen arvostelee naisten vaatimuksia, mutta asettaa niitä itse miehille: ”Kaikkien miesten pitäisi viehättyä stereotyyppisistä miesten jutuista kuten aseista ja painonnostosta.” Honkasalo kirjoitti muun muassa: ”Hännikäisen vakaumus tuntuu olevan, että naisten kanssa kasvavista pojista tulee automaattisesti 'neitimäisiä', eikä äiti voi ymmärtää poikia. Yleistäminen on loukkaavaa. Olen feministi, mutta poikani ovat aina saaneet tehdä ns. poikien juttuja.”[10]
Nuori voima -lehden päätoimittajan ja kriitikon Maaria Ylikankaan mukaan Kunnian luonnehdinnat miesten ja naisten sukupuolisista ominaisuuksista ovat varsin patinoituneita. Hännikäinen liioittelee naisten valtaa miehiin ja tosiasiassa yhteiskunnan valtavirta ihailee miehistä menestystä. Hännikäinen on vahvimmillaan tunnustuksellisessa ja omaelämäkerrallisessa esseessä. Esseistinä Hännikäinen ei ole Ylikankaan mukaan itsekriittinen, vaan tekstit ovat ”julistavia ja saarnaavia”.[11]
»Silti essee kaunokirjallisuutena antaa kirjoittajille tilaa jättäytyä sivuun kirjoituksistaan. Savukeidas on tehnyt paljon sen eteen, että esseetaide koostuu nykyisin usein temaattisista, ideologisista kirjoituksista, joiden tekijä voi kuitenkin halutessaan asettautua mukavaan asentoon taiteellisen vapautensa taakse. Se tekee keskustelemisen yhteiskunnallisesta esseestä vaikeaksi.
– –
Kunnia kaikkineen on pikemmin manifesti kuin esseeteos. Pikemmin propangadaa kuin kaunotaidetta.»
Kimmo Ahonen kirjoitti Agricolan kirja-arvosteluissa, että teos on kiinnostavimmillaan käsitellessään koulusurmia, murhaajien vääristynyttä kunniantavoittelua ja mieheyden väkivaltaista pohjavirettä. Asiantilan toteaminen ei silti Ahosen mukaan tarkoita, ettei sille voisi tehdä mitään. Väkivaltaisen miehisyyden ihailussa on ikäviä kaikuja historiasta. Miehisyyttä ei ole myöskään välttämätöntä määritellä naiseuden kiellon kautta. Hännikäinen yleistää ja valikoi liikaa perustellessaan näkemyksiään historialla. Sukupuolierojen pysyvyyden korostaminen johtaa Ahosen mukaan olemusajatteluun. Romanttisen sotilaskunnian ihailu tuntuu Ahosesta paikoin todellisuuspakoiselta ja Hännikäisen esittämät vaihtoehdot miesten veljeskunnista ovat yhtä kaukana miesten arjesta kuin profeministisen miestutkimuksen näkemykset. ”Kaikkine provosointeineen Hännikäisen kirja on nautittavan poleemista ja paikoin terävän analyyttistä esseismiä.”[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tervola, Marjut: Timo Hännikäinen tylyttää: pehmoisä on kuhnuri 29.4.2015. Yle. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ a b c Varis, Tuula-Liina: Pitääkö mun kaikki hoitaa? Kansan uutiset. 23.3.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Karemo, Tuomas: Miksi juutalainen päästettiin ääneen? Yle radio 1, Kultakuume. 17.02.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Laasanen, Henry: Timo Hännikäinen ja miesasia 4.5.2015. Uuden Suomen blogit. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Hännikäinen 2015, s. 202.
- ↑ Mäkelä, Matti: Timo Hännikäinen haluaa palauttaa miehiset hyveet kunniaan Helsingin sanomat. 20.2.2015. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Turunen, Jussi: Sydän kuin linnun läpätin – kunnia marinoi miehen elämän. Uljas, 13.3.2015, nro 3/15. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Korhonen, Riku: Timo Hännikäisen Kunnian mieskuvaelma on maailmasta vetäytyvää bunkkeriveljeyttä Image. 2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Salusjärvi, Aleksis: Miesten vuoro 2 Luutii. 16.2.2015. Arkistoitu 12.7.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Honkasalo, Laura: Miehet pulassa Sininen kirjahylly. 9.4.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Ylikangas, Maaria: Kuka kunnioittaisi kyrpää? Nuoren Voiman Kritiikki-kirjakatsaus XII. Kevät 2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Ahonen, Kimmo: Miesten kadotettu veljeys Agricolan kirja-arvostelut. 31.7.2015. Viitattu 11.10.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]