Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796
| Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796 | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija |
Erkki-Sakari Harju ja Heikki Tiilikainen (tekstit) |
| Kieli | suomi |
| Genre | karttateos |
| Kustantaja | AtlasArt |
| Julkaistu | 2009 |
| Ulkoasu | Pirkko Retti |
| Sivumäärä | 144 |
| ISBN | 978-952-5671-18-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796 on karttateos, johon on koottu C. N. af Klerckerin johdolla 1700-luvun lopulla Suomenlahdella tehdyn kartoitustyön tuloksena syntyneet kartat. Karttojen lisäksi teoksessa on esitetty niiden taustatietoa, kuten syntyhistoria ja käytetyt tekniset välineet.
Kirjan karttojen kattama alue ulottuu silloiselta rajajoelta Kymijoelta Porkkalanniemen länsireunaan, jonne asti kartat ovat täydellisiä. Porkkalanniemeltä Hankoniemelle tehdyt kartat ovat värittämättömiä ja tiedoiltaan vajavaisia, ja Hankoniemeltä edelleen länteen kartat ovat jääneet kesken ja ne ovat eri mittakaavassa, joten niitä ei ole sisällytetty tähän kirjaan. Karttalehdistä lähetettiin aikoinaan niiden valmistuttua yksi kappale kuninkaan kartta-arkistoon ja sieltä 1950-luvulla Ruotsin sota-arkistoon Tukholmaan, ja siksi ne ovat yhä hyväkuntoisia.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karttojen olemassaolo oli tiedossa, mutta niiden sijainti oli tietymättömissä parisataa vuotta. Ne löytyivät sattumien kautta Tukholman sota-arkistosta ja päätyivät vihdoin julkaistaviksi tässä kirjassa.[2]
Kartat on alun perin piirretty ja väritetty käsin. Ne liittyvät laajempaan kokonaisuuteen Kuninkaan kartastoon, jonka laatimisen aloitti Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n sotilaallista maastokartoitusta eli rekognosointia suorittava yksikkö.[3] Kuninkaan kartastosta on aiemmin julkaistu eteläisen Suomen sisämaasta tehdyt rekognosointikartat teoksessa Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805 (1989), ja jatkona Kuninkaalliselle merikartastolle ilmestyivät vuonna 2010 rekognosointikartoista johdetut saman alueen tiekartat teoksessa Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790.
Karttoja tehtiin rauhan aikana ennakoiden tulevia sota-alueita. Koska Suomi oli rajamaa Venäjää vastaan, se oli kartoitustyössä ensi sijalla.[4]
Jo ennen näiden karttojen tekoon ryhtymistä oli Suomen alueella tehty kriittisimmillä alueilla mittauksia ja kartoitusta, joiden tuloksena syntyneet kartat ovat Ruotsin sota-arkistossa. Sen jälkeen Augustin Ehrensvärd ilmaisi huolestuksensa saaristoväylien tilanteesta. Pääväylät oli kartoitettu, mutta muilla väylillä purjehtiminen oli vaarallista, ja sotilaallisen tilanteen muututtua koko ajan uhkaavammaksi Ehrensvärdin seuraaja Berndt Otto Stackelberg otti asian uudelleen esille. Myös kenraalimajuri Axel Magnus von Arbin ryhtyi ajamaan asiaa, ja hänen näkemystensä pohjalta ruvettiin työtä suunnittelemaan. Myös Ehrensvärdin oppilaana ollut Carl Nathanael af Klercker määrättiin tehtävään, ja hän nousi työn johtajaksi eteläisen yksikön johtajan eversti F. J. Nordencreutzin sairastuttua.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1700-luvun merikartat kertovat yllättävän tarkkaan Suomen rannikosta. Yle Uutiset 29.10.2009.
- Teos AtlasArtin sivustolla[vanhentunut linkki].