Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut
Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut on suomalainen uuden aallon folkrock-yhtye. Se perustettiin Kajaanissa vuonna 1980 mutta asettui sittemmin Tampereelle. Ari Närhi on yhtyeen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi. Viulisti Pirkko "Pike" Kontkanen on toinen yhtyeen kaikilla albumeilla vaikuttanut soittaja.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtye sai nimensä kristillisen postimyyntiluettelon mainoksista, joissa kaupattiin saarnakasetteja nimeltä ”Kumma Heppu” ja ”Lopunajan Voidellut”. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Ari Närhin lisäksi kitaristi Jukka Lappalainen ja rumpali Mikko Lappalainen. Jukka Lappalainen siirtyi bassokitaraan, kun kitaristiksi saatiin elokuussa 1980 Mika Jankko. Johanna-levy-yhtiölle lähetetty demonauha kulkeutui Raine Salon kautta Atte Blomille, joka kutsui yhtyeen levyttämään. Tuloksena oli kevään 1981 single ”Ontto mies autiomaassa” / ”Esmeralda”, joka sai television Levyraadissa Klaus Järviseltä kärkeviä kommentteja.[1]
Finnvox-studiolla viidessä päivässä äänitetty esikoisalbumi esitteli sittemmin yhtyeen toisena kantavana voimana pysyneen viulisti Pirkko Kontkasen, ja yhdellä raidalla soitti myös hänen trumpetistiveljensä Markku. Hyvän vastaanoton saaneen albumin suosituimmaksi kappaleeksi muodostui ”Meritähti”.[2] Levyn myötä yhtyeelle kertyi vuoden 1982 aikana noin 70 keikkaa muun muassa kevään 1982 Rauhanjunassa ja Yleisradion Härmärock-konsertissa. Jo edellisenä vuonna KH&LV oli tehnyt kiertueen kolmen muun Johannalle levyttäneen yhtyeen kanssa.[1] Helsingin Sanomien Markku Fagerlund piti Kummaa Heppua vuoden 1981 kiinnostavimpiin tulokkaisiin kuuluvana. Hänestä yhtye kuulosti keikoilla jokseenkin samalta kuin esikoisalbumillaan, ja erottui muista yhtyeistä kohtuullisen äänenvoimakkuutensa ansiosta. Kappaleiden yhteisinä nimittäjinä hän piti koskettavaa läheisyyttä, kuvitteellisesti liikkuvia tekstejä ja pelkistettyä toteutusta.[3]
Keväällä 1982 julkaistiin single ”Minä ja hän” / ”Kuvat”, jonka tuotti Jyrki Siukonen ja äänitti Måns Groundstroem. Singlen A-puoli sai varsin paljon radiosoittoa Yleisradiossa. Toisen albumin Taivas ja maa tuottajaksi saatiin Pedro Hietanen, ja sillä yhtyeen kokoonpano on hieman alkuperäisestä muuttunut, kun Mikko Lappalaisen tilalle rumpuihin oli tullut Jari Kivelä Vaaralliset lelut -yhtyeestä. Levy julkaistiin loppuvuodesta 1982 ja sai hyviä arvioita, mutta myynti jäi vähäiseksi.[1] Suomen Kuvalehden Jorma Tuominen moitti, ettei musiikki albumilla kuulosta ollenkaan niin kiinnostavalta kuin pienellä klubilla, koska levyn musiikkia ei ole juuri tuotettu vaan ainoastaan tallennettu[4].
Vuoden 1983 lopulla äänitettiin single, jonka A-puolella oli suomennos Neil Youngin kappaleesta ”Don’t Cry No Tears” ja B-puolella Ari Närhin ”Syyskuu”, jolla soitti myös Pedro Hietanen. Kolmanneksi albumiksi tarkoitettu materiaali miksattiin Hietasen johdolla valmiiksi keväällä 1984, mutta levyn julkaisu estyi Johannan konkurssin takia. Tämän jälkeen yhtye piti taukoa 1980-luvun keskivaiheen yli yhtyeen jäsenten turhautumisen ja eri paikkakunnilla asumisen takia.
Yhtye palasi vuoden 1987 albumilla Murheellisen hahmon ritari, jota seurasi vuotta myöhemmin albumi Oranssi. Levy-yhtiönä oli nyt Tapio Korjuksen Rockadillo Records.[5] Oranssi ja sitä seurannut Kunnon ihmiset (1991) tehtiin ilman varsinaista tuottajaa. Kunnon ihmisten jälkeen yhtyeen toiminta oli tauolla läpi 1990-luvun, kunnes se kokoontui uudestaan joulukuussa 2000 tekemään vuonna 2002 julkaistua albumia Mennyt maailma. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhtye on myös esiintynyt harvakseltaan lähinnä Tampereella.[1] Vuonna 2008 yhtye julkaisi Japaniin-albumin. Soundi-lehden Pertti Ojala piti levyn arvostelussa Ari Närhiä Timo Kiiskisen ohella Suomen ”vangitsevimpiin” kuuluvana lauluntekijänä.[6]
Vuonna 2022 julkaistiin vuonna 1984 julkaisematta jäänyt albumi nimellä Seuraavana aamuna. Versioita levyn kappaleista oli julkaistu myöhemmillä albumeilla. Samana vuonna julkaistiin myös tuplalivealbumi Telakka ja Pieni sali, jonka toinen levy sisältää uuden miksauksen Missit-kokoelmalla julkaistusta, Ravintola Telakassa vuonna 2011 äänitetystä konsertista, ja toinen levy äänityksen vuonna 2014 Tampere-talon Pienessä salissa pidetystä konsertista.[7][8][9]
Yhtye julkaisi pitkän tauon jälkeen uutta musiikkia keväällä 2024. Kappale nimeltä Pöytä kahdelle ilmestyi suoratoistopalveluihin 12.4.2024.[10] Albumi Vain tuuli tänne jää julkaistiin elokuussa.[11][12]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ari Närhi – laulu ja kitara (1981–)
- Pirkko "Pike" Kontkanen – viulu (1981–)
- Jari Kivelä – lyömäsoittimet (1982–)
- Ari "Selkä" Pulkkinen – basso (1999–)
- Arto Piispanen – kosketinsoittimet (1983–1984, 2006–)
- Mika Jankovsky (ent. Jankko) – kitara ja kosketinsoittimet (1981–1987, 2023-)
- Jukka Lappalainen – basso (1981–1984)
- Mikko Lappalainen – lyömäsoittimet (1981–1982)
- Martti Henttunen – basso (1987–1992)
- Heikki Forsström – kosketinsoittimet (2002–2003)
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut (Johanna, 1981)
- Taivas ja maa (Johanna, 1982)
- Murheellisen hahmon ritari (Rockadillo, 1987)
- Oranssi (Rockadillo, 1988)
- Kunnon ihmiset (Rockadillo, 1991)
- Mennyt maailma (Rockadillo, 2002)
- Japaniin (Rockadillo, 2008)
- Seuraavana aamuna (Ainoa Productions, 2022, äänitys 1984)
- Vain tuuli tänne jää (Rockadillo, 2024)
Kokoelma ja konserttilevyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Missit (Rockadillo, 2013, kokoelma ja konserttilevy)
- Telakka ja Pieni sali (Ainoa Productions, 2022, konserttilevy)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haapanen, Urpo: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901 - 1982. Suomen Äänitearkisto, 1990. ISBN 951-9222-21-9
- Yhtyeen kotisivu
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Riihimaa, Jaakko: Historia (Verkkosivuston historiateksti on julkaistu alun perin Rare-lehden numerossa 21/1997.) Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 17.9.2018.
- ↑ #4 Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut – Meritähti (1981) / Nuorgam NRGM.fi. Viitattu 13.10.2024.
- ↑ Fagerlund, Markku: Kumma heppu on kumma uutuus. Helsingin Sanomat, 24.10.1981, s. 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Tuominen, Jorma: Kumman harmaa heppu. Suomen Kuvalehti, 1982, nro 49, s. 94. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 28.1.2021.
- ↑ Fagerlund, Markku: Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut. Helsingin Sanomat, 1.10.1988, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Ojala, Pertti: Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut: Japaniin Soundi. 12/2008. Viitattu 17.9.2018.
- ↑ Uusia vinyylijulkaisuja pe 29.4.2022: Seuraavana aamuna & Telakka ja pieni sali kumma heppu & lopunajan voidellut. 28.4.2022. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ Levyt | Kumma heppu, hienot äänilevyt – Ari Närhi on luonut yli 40 vuotta suomalaista älykkörockia Keskisuomalainen. 8.5.2022. Viitattu 22.5.2023.
- ↑ Levyarvio: Yleisöystävällinen Kumma Heppu arkistojen kätköistä Soundi.fi. 12.8.2022. Viitattu 19.5.2023.
- ↑ khlvadmin: Uusi single ”Pöytä kahdelle” (12.4.2024) | kumma heppu & lopunajan voidellut khlv.fi. 12.4.2024. Viitattu 22.6.2024.
- ↑ Arvio: Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut palaa levytyskantaan vaikuttavan albumin voimin Soundi.fi. Viitattu 13.10.2024.
- ↑ Mikko Siltanen: Levyarvio | Omaleimaista suomirokkia yli 40 vuotta tehneen yhtyeen hienot kappaleet ovat kuin lyhytelokuvia Keskisuomalainen. 24.10.2024. Viitattu 11.11.2024.