Kultainennoutaja
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kultainennoutaja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Skotlanti,  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 55 349[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, palveluskoira ja metsästyskoira |
| Elinikä | 10–12 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | kultsu, kultsi, kultainen, kultsukka, Golden Retriever, cobrador dorado, kuldne retriiver |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 1 Noutajat #111 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 26–40 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 56–61 cm narttu 51–56 cm |
| Väritys | kulta, kerma tai valkoinen |
| Aiheesta muualla | |
Kultainennoutaja (engl. Golden Retriever) on hyvin suosittu, keskisuuri skotlantilainen koirarotu.[3] Vuonna 2022 se oli Suomen neljänneksi eniten rekisteröity koirarotu.[4] ja vuonna 2023 toiseksi eniten rekisteröity.[5]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultainennoutaja on yksi kuudesta noutajarodusta. Kultaisianoutajia on yleisesti olemassa kahta päälinjaa: näyttelylinjaista ja metsästyslinjaista. Suomessa koirat ovat useimmiten näyttelytyyppisiä. Metsästyslinjaiset koirat ovat useimmiten hoikempia, lyhyempikarvaisia, väriltään tummempia ja paremmat riistataipumukset omaavampia. Näyttelylinjaisilla on useimmiten enemmän karvaa, ne ovat raskasrakenteisimpia sekä lyhytraajaisempia.
Rotumääritelmän mukainen ihanne olisi koira, joka on sekä käyttökoira että ulkonäöltään näyttävä, eli niin sanottu dual purpose. Vaikka rotu mielletään kahtiajakautuneeksi, tavataan kokeissa ja näyttelykehissä koiria, joilla on sekä ulkonäköä että riistaviettisyyttä. Englanninkielisissä maissa tunnetaan lisäksi jako verrattain matalaan ja tukevarakenteiseen, muita painavampaan brittityyppiin, edellä mainittua korkeampaan amerikkalaistyyppiin, sekä muita lyhytkarvaisempaan ja korkeampaan kanadalaistyyppiin.
Kultainennoutaja on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.[3] Se on sopusuhtainen, tasapainoinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira.[3] Se on luonteeltaan hyväntahtoinen ja ystävällinen.[3] Karvapeite on sileä tai laineikas ja runsashapsuinen, väreinä mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde (ei kuitenkaan punainen eikä mahonginvärinen).[3] Turkkia olisi hyvä harjata päivittäin karvanlähdön aikaan, jolloin karvaa irtoaa todella paljon.
-
Kultainen, käyttölinjainen -
Kultainen, näyttelylinjainen -
Kerma, näyttelylinjainen -
Amerikkalainen tyyppi -
Kanadalainen tyyppi
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, varsinkin vanhusten ja lasten läsnä ollessa, mistä syystä se sopii täydellisesti myös perhekoiraksi. Kultainennoutaja on kovin ihmisrakas koirarotu. Rodussa esiintyy myös enenevissä määrin arkuutta. Pentua hankkiessa tulisikin vanhempien luonteisiin ja pentueen kasvatusolosuhteisiin kiinnittää huomiota. Mikäli pennut eivät luovutusiässä ole kontaktinhakuisia ja pelkäävät uusia asioita ja vieraita ihmisiä, kannattaa pennun ostamista vielä miettiä. Kultainennoutaja on useimmiten erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä tekee kultaisestanoutajasta erittäin helpon pitää vapaana. Se on kärsivällinen, mutta myös omistushaluinen. Kultainennoutaja vaatii kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen. Kultaisetnoutajat ovat hyvin ihmisläheisiä ja tulevat toimeen melkein kaikkien kanssa. Koirasta ei välttämättä ole vahtikoiraksi, mutta moneen muuhun se sopii.
Kultainennoutaja on työkoira ja sitä käytetään laajalti muun muassa opaskoirina sekä tullin huumekoirana. Se on myös monipuolinen metsästyskoira muiden noutajarotujen tavoin. Lisäksi kultainennoutaja on palveluskoirarotu ja soveltuu myös palveluskoiralajeihin, vaikkakin näissä nykyisin harvemmin törmää kultaisiinnoutajiin.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarkimmat tiedot rodun kehittämisestä löytyvät Inverness-Shirestä lordi Tweedmouthin omistaman Guisachanin kartanon riistanvartijoiden kokoelmista vuosilta 1835–1890. Sen historiallisesti merkittävin jalostaja oli ensimmäinen lordi Tweedmouth, Dudley Marjoribanks. Hän kehitti rodun Skotlannin ylämailla viktoriaanisella aikakaudella. Vuosien 1840–1890 aikana hän piti erittäin tarkkaa kirjaa sen jalostuksesta, joka tapahtui hänen Guisachanin kartanossaan.[2] Vuonna 1868 hän astutti Belle-nimisen tweedinvesispanielin "keltaisella noutajalla" Nousilla - joka oli syntynyt ainoana keltaisena yksilönä sileäkarvaisennoutajan pentueeseen. Tästä yhdistelmästä syntyneistä keltaisista pennuista parhaaksi arvioitu, Cowslip-narttu, astutettiin puolestaan ensin punaisella irlanninsetterillä ja sen jälkeen tweedinvesispanielilla. Molempien näin syntyneiden pentueiden jälkeläiset risteytettiin edelleen sileäkarvaisten noutajien kanssa. Pentueisiin syntyi monen erivärisiä yksilöitä vaaleasta kermasta syvään mustaan, mutta lopulta vain kultaiset valittiin jatkojalostukseen.[6]
Kultainennoutaja otti ensimmäistä kertaa osaa koiranäyttelyyn Britanniassa vuonna 1908. Samoihin aikoihin ensimmäiset yksilöt saapuivat Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.[2]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultainennoutaja on sisäsiittoisimpia koirarotuja. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoinen koirarotu oli sekarotuinen ja sen jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on 0,25. Kultaisennoutajan sisäsiittoisuusluku on tätä korkeampi: 0,273.[7][8]
Kultaisennoutajan sairauksia ovat esimerkiksi luuston kasvuhäiriöt, kasvainsairaudet, allergiat ja iktyoosit eli perinnölliset ja harvinaiset ihosairaudet. Koira.netin kuolinsyytilaston mukaan yleisin kuolinsyy 1988–2010 välillä eläneistä ja kuolleiksi ilmoitetuista koirista vanhuuden (luonnollinen tai lopetus) jälkeen ovat kasvainsairaudet. Yhteensä tuossa tilastossa oli 429 koiraa. Keskimääräinen elinikä näillä koirilla oli 10 vuotta ja 3 kuukautta. Kultaisillanoutajilla esiintyy perinnöllisenä lonkkavikaa ja epilepsiaa. Lisäksi niillä on taipumusta sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 30.5.2019.)
- ↑ a b c Golden Retriever. American Kennel Club. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ a b c d e Kultainennoutaja (pdf) Kennelliitto. Arkistoitu 27.2.2007. Viitattu 3.11.2013.
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 289. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen, s. 458. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2004. ISBN 951-0-25698-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultainennoutaja Wikimedia Commonsissa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Golden Ring: Kultaistennoutajien rotujärjestö
- Suomen Noutajakoirajärjestö ry