Tämä on lupaava artikkeli.

Kroatian politiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kroatian entinen presidentti Kolinda Grabar-Kitarović.

Kroatian politiikka on järjestelmältään tasavaltainen ja parlamentaarinen. Valtionpäämies on presidentti, jonka virkakausi kestää viisi vuotta. Pääministerin johtamalla hallituksella on toimeenpanovalta ja parlamentilla lainsäädäntävalta. Parlamentti valitaan neljäksi vuodeksi, ja siellä pitää olla vähintään 100 ja enintään 160 jäsentä. Edustajat valitaan 12 vaalipiirissä, yksi piireistä on ulkomailla asuville kroatialaisille ja yksi vähemmistöille.

Paikallishallinnon tasolla Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan, ja pääkaupunki Zagrebilla on piirikunnallinen asema. Piirikunnat on jaettu edelleen useisiin kuntiin. Oikeuslaitos on kolmiasteinen, ja ylimmällä portaalla on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin käsittelee puolestaan perustuslakiin liittyvät asiat. Oikeuslaitoksen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kroatian parlamenttirakennus.

Kroatian perustuslaki hyväksyttiin 22. joulukuuta 1990. Kroatian poliittinen järjestelmä on tasavaltainen, ja vuodesta 2000 se on ollut parlamentaarinen. Sitä ennen se oli 1990–2000 semipresidentiaalinen.[1]

Kroatian valtionpäämies on presidentti.[1] Presidentin virkakausi on viiden vuoden mittainen, ja presidentti voi maksimissaan istua kaksi kautta. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö ja nimittää pääministerin tehtäväänsä.[1] Hän myös linjaa ulkopolitiikkaa hallituksen kanssa ja vahvistaa puolustusvoimien komentajat sekä diplomaattisten edustustojen päälliköt tehtäviinsä. Presidentillä on Kroatiassa vahva asema mielipidevaikuttajana.[2] Tammikuussa 2020 presidentiksi valittiin Zoran Milanovićc, joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin Kolinda Grabar-Kitarovićin. Uusi presidentti oli vuosina 2011–2016 toiminut Kroatian pääministerinä.[3]

Kroatian hallituksella on toimeenpanovalta, ja sitä johtaa pääministeri, jonka lisäksi siihen kuuluu yksi tai useampi varapääministeri ja muita ministereitä. Hallitus on vastuussa parlamentille, jolle se esittää lakeja ja muita säädöksiä sekä budjetin. Hallitus toimeenpanee lakeja ja muita parlamentin tekemiä päätöksiä, johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa, ohjaa valtionhallinnon työtä, huolehtii valtion taloudellisesta kehityksestä ja ohjaa julkisten palveluiden kehittymistä. Vuonna 2016 pääministeriksi valittiin Andrej Plenković.[4]

Kroatian parlamentilla Saborilla on lainsäädäntävalta. Parlamentin jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja perustuslain mukaan kansanedustajia pitää olla vähintään 100 ja enintään 160.[2] Edustajat tulevat pääosin Kroatiasta, mutta parlamentissa on varattu paikkoja myös ulkomailla asuville kroatialaisille. Parlamenttia johtaa puhemies, jolla on vähintään yksi varapuhemies.[5] Parlamentti päättää muun muassa perustuslain soveltamisesta ja lisäyksistä, hyväksyy lakeja, ottaa käyttöön valtionbudjetin ja dokumentit, joissa käsitellään parlamentin käytäntöjä.[6]

Vaalit ja puolueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatiassa on yleinen äänioikeus, ja maassa on monipuoluejärjestelmä.[7] Perustuslaissa on määritelty, että kansalla on oikeus valita edustajansa kansanvaalien perusteella. Yksikamariseen parlamenttiin äänestetään ehdokkaita 12 vaalipiiristä suhteellisen vaalitavan mukaan. Maa on varsinaisesti jaettu 10 vaalipiiriin, joista valitaan jokaisesta 14 kansanedustajaa. Näiden lisäksi ulkomailla asuvat kroatialaiset äänestävät korkeintaan 14 edustajaa ja vähemmistöt 8 edustajaa. Äänet jaetaan D’Hondtin menetelmän mukaan, ja äänikynnys on viisi prosenttia. Presidentti puolestaan valitaan suoran kansanvaalin mukaan. Vaali on kaksivaiheinen, jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokkaista ei saa enemmistön ääniä.[8]

Puoluepolitiikkaa leimaa voimakas vastakkainasettelu sekä hyvin kärjekäs retoriikka.[2] Puoluejärjestelmää leimaavat myös useat vähemmistöjä edustavat puolueet ja alueelliset puolueet, jotka painottavat politiikassaan oman alueensa asioita.[8] Voimakkaimmat puolueet ovat itsenäistymisen jälkeen olleet sosiaalidemokraattinen puolue SPD ja Kroatian demokraattinen liitto HDZ.[7] SDP:n vuoden 2015 vaalitappion jälkeen HDZ:n johtamat keskusta-oikeistolaiset ja keskustalaiset puolueet ovat vieneet vallan keskusta-vasemmistolaiselta SDP:n blokilta.[9]

Vuoden 2020 parlamenttivaaleissa valittiin 151 edustajaa parlamenttiin. HDZ sai paikoista 66. Vaaleja varten muodostettu Restart koalicija -koalitio sai 41 paikkaa.[10] Niistä 32 meni SDP:lle ja loput 9 koalition muille puolueille. Folklaulaja Miroslav Škoron johtama Domovinski pokret sai 16 paikkaa, konservatiivinen Silta 8 paikkaa ja punavihreä Možemo 7 paikkaa. Lisäksi muutamalle pienemmälle puolueelle meni pari paikkaa.[11]

Paikallishallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kroatian piirikunnat.

Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan ja edelleen useisiin kuntiin. Pääkaupunki Zagrebilla on piirikuntaa vastaava asema.[7] Nykyinen paikallishallinto on vuodelta 1997, jolloin vuonna 1992 asetettua järjestelmää muutettiin. Vuoden 2006 lain mukaan Kroatiassa on puolestaan 428 kuntaa, joista 127:llä on kaupunginoikeudet.[12]

Oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatian oikeuslaitos on kolmiasteinen, ylimpänä on korkein oikeus ja sen alapuolella ovat piirikunnalliset ja kunnalliset oikeudet. Perustuslakituomioistuin käsittelee perustuslakiin liittyvät asiat. Oikeuslaitos on saanut runsaasti vaikutteita Itävalta-Unkarin ajoista, ja sen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.[13]

Korkein oikeus vastaa Kroatian lain yhdenmukaisesta tulkinnasta ja kaikkien kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta lain edessä. Korkeimman oikeuden presidentin virkakausi on nelivuotinen. Parlamentti valitsee ja toisaalta myös vapauttaa presidentin tehtävistään tasavallan presidentin ehdotuksesta.[14] Korkeimman oikeudet tuomarit nimittää puolestaan parlamentin valitsema juridinen neuvosto.[7]

Kroatian perustuslakituomioistuin on erillinen oikeuslaitos, joka tulkitsee lakien yhtäpitävyyttä perustuslakiin. Se valvoo siis perustuslaillisuutta ja ratkaisee lainsäädännöllistä, toimeenpanevaa ja tuomiovaltaa käyttävien tahojen erimielisyyksiä. Se myös päättää presidentin virkasyytteistä sekä valvoo poliittisten puolueiden ohjelmien perustuslaillisuutta ja lakien ja kansanäänestysten laillisuutta.[14]

Kroatian oikeuslaitosta on 2000-luvulla uudistettu Euroopan unioniin liittymisen takia. Maassa on muun muassa vähennetty tuomioistuimia, mutta Kroatiassa on tuomareiden ja tuomioistuimien määrä henkilöä kohti Euroopan suurimpia. Tästä huolimatta oikeuslaitos on EU:n tehottomampia.[15] Tapaukset kasaantuvat tuomioistuimiin, ja oikeudenkäynnit usein venyvät.[16] Esimerkiksi siviilioikeudenkäyntien käsittelyaika Kroatiassa oli Euroopan neuvoston vuoden 2012 raportin mukaan keskimäärin 462 päivää, kun se EU:n 10 ensimmäisessä jäsenmaassa oli 231 päivää.[17]

Oikeudenkäyntien hitauden lisäksi kansalaisten luottamusta oikeuslaitokseen heikentää myös poliitikkojen ja muiden tunnettujen henkilöiden oikeusjuttujen alhainen onnistumisprosentti. EU:n vuoden 2018 tilastojen mukaan vain 23 prosenttia kroatialaisista uskoi oikeuslaitoksen olevan riippumaton. Lukema on EU-maiden alhaisin. Monien poliitikkojen oikeudenkäynnit ovat 2010-luvulla venyneet, ja monet ovat myös vapautuneet. Entinen pääministeri Ivo Sanader pidätettiin vuoden 2011 puolivälissä, ja hänen sanottiin varastaneen yli sadan miljoonan kunan arvosta julkisia varoja. Sanaderin oikeudenkäynti kesti useita vuosia, ja päätökset kumottiin useita kertoja eri oikeusasteissa, ennen kuin hänet saatiin tuomittua. Talousministeri Martina Dalić ja finanssiministeri Zdravko Marić vapautettiin puolestaan syytteistä, vaikka he rikkoivat eturistiriitasääntöjä antaessaan pelastuspaketin maatalousyhtiö Agrokorille.[18]

Oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on Kroatiassa kritisoitu, mihin on ollut suurimpana syynä, että monet vielä 2000-luvullakin virassa olleet tuomarit oli valittu poliittisin perustein 1990-luvulla. Oikeuslaitoksessa on kuitenkin 2000-luvun alun aikana ollut merkittäviä uudistuksia EU:n asettaman paineen takia.[7]

Asevoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatia ei ole militaristinen valtio, ja se luottaa turvallisuudessaan Naton takaamaan suojaan. Naton jäseneksi Kroatia pääsi vuonna 2009.[19] Kroatian asevoimat perustettiin 1990-luvun alussa laajan, erityisesti Yhdysvalloista tulleen, kansainvälisen tuen avulla. Kroatialla ei ollut asevoimia vielä vuonna 1991, kun se julistautui itsenäiseksi. Kahdessa vuodessa se oli kuitenkin koulutettu ja varustettu sen verran hyvin, että se onnistui valtaamaan serbimilitanteilta alueita kahdessa erillisessä suuressa operaatiossa vuoden 1995 aikana. Asevoimiin kuuluu maavoimat, laivasto ja ilmavoimat.[7]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja päättyivät 2011. 22. tammikuuta 2012 Kroatiassa pidettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Äänioikeutetuista 44 % kävi äänestämässä, ja heistä kaksi kolmasosaa kannatti liittymistä Euroopan unioniin. Kroatia on ollut EU:n jäsen 1. heinäkuuta 2013 alkaen.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Mechkova, s. 2–4.
  2. ↑ a b c Poliittinen järjestelmä Croatia.eu. Suomi-Kroatia Seura. Arkistoitu 11.8.2015. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Vasemmiston Zoran Milanovic on voittanut Kroatian presidentinvaalit Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2020.
  4. ↑ Executive power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Mechkova, s. 8.
  6. ↑ Legislative power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 29.12.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Lampe & Bracewell: Croatia 27.10.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  8. ↑ a b Electoral system Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  9. ↑ BTI 2020 Country Report — Croatia, s. 15.
  10. ↑ Croatia — 2020 general election Politico. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Prelec, Tena: Croatian elections 2020: The Green Wave reaches Croatia 8.7.2020. Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Counties Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Mechkova, s. 9.
  14. ↑ a b Judicial power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  15. ↑ BTI 2020 Country Report — Croatia, s. 11.
  16. ↑ Business law in Croatia Export-Entreprises.com. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Republic of Croatia: Justice Sector Public Expenditure and Institutional Review (PDF) World Bank. Viitattu 17.11.2020. (englanniksi)
  18. ↑ BTI 2020 Country Report — Croatia, s. 12.
  19. ↑ Albania, Croatia become NATO members 1. huhtikuuta 2009. NBC. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  20. ↑ EU Enlargement: Croatia 9.11.2012. Euroopan unioni. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kroatian_politiikka&oldid=22592181”