Kristiina Mäkelä
| Kristiina Mäkelä | |
|---|---|
 Kristiina Mäkelä Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2022 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Meri Kristiina Mäkelä |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1992 Orimattila, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 67 kg |
| Laji | kolmiloikka |
| Seura | Orimattilan Jymy |
| Valmentaja | Tuomas Sallinen |
| Ennätykset |
pituushyppy: 608 cm kolmiloikka: 14,64 m (SE) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
München 2022 | kolmiloikka | |
Meri Kristiina Mäkelä (s. 20. marraskuuta 1992 Orimattila) on uransa vuonna 2024 lopettanut[1] suomalainen kolmiloikkaaja ja EM-mitalisti. Hän edustaa Orimattilan Jymyä. Häntä valmentaa Tuomas Sallinen. Aiemmin Mäkelää ovat valmentaneet Markku Leppänen, Jarkko Kumpulainen ja Suren Ghazaryan.[2]
Mäkelä on naisten kolmiloikan ulko- ja sisäratojen Suomen ennätyksen haltija[3] ja moninkertainen arvokisakävijä. Vuoden 2016 sisäratojen MM-kilpailuissa hän sijoittui kuudenneksi[4] ja voitti vuoden 2022 EM-kisoissa hopeaa.[5]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bressanonen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009 Mäkelä oli kuudes tuloksella 13,03.[2] Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla Tampereella 2009 hän saavutti hopeaa ennätyksellään 13,14, joka sivusi myös Teija Hannilan aiempaa ikäluokan Suomen ennätystä vuodelta 1997.[6] Aikuisten maaottelussa Mäkelä kilpaili ensimmäisen kerran Göteborgissa 2009 voittaen Suomi–Ruotsi-maaottelun kolmiloikkakilpailun tuloksella 13,23.[2] Monctonin alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010 hän oli seitsemäs ennätyksellään 13,26.[7]
Kesäkuun alussa 2011 Mäkelä hyppäsi Lappeenrannassa ennätyksekseen 13,64 metriä. Tulos oli 19-vuotiaiden Pohjoismaiden ennätys ja paransi Elina Torron aiempaa 19-vuotiaiden Suomen ennätystä 16 senttimetriä.[8] Tallinnan alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2011 Mäkelä sai hopeaa ennätyksellään ja 19-vuotiaiden Suomen ennätyksellä 13,67.[9] Samoissa kisoissa Mäkelä kilpaili myös pituushypyssä, jossa jäi kymmenenneksi tuloksella 575 cm. Helsingin EM-kilpailuissa 2012 hän jäi karsinnassa ilman tulosta.[10]
Sisäratojen EM-kisoissa Prahassa 2015 Mäkelä sijoittui kahdeksanneksi.[2] Maaliskuussa 2015 hän varmisti paikkansa Pekingin MM-kisoihin.[11] MM-kisoissa Mäkelä hyppäsi 13,83 ja oli karsinnan 13:s häviten senttimetrin viimeisenä loppukilpailuun selviytyneelle.[12] Marraskuussa 2015 Mäkelä valittiin Amsterdamin EM-kisoihin 2016.[13] Maaliskuussa 2016 Mäkelä osallistui Portlandissa sisäratojen MM-kilpailuihin, missä hän sijoittui kuudenneksi tuloksella 14,07. Mäkelä jäi pronssista vain kahdeksan senttimetriä, ja hänen sijoituksensa oli suomalaisurheilijoiden paras sisäratojen MM-kilpailuissa 13 vuoteen (Arsi Harju miesten kuulantyönnön neljäs 2003).[4] Mäkelä valittiin maaliskuussa Rio de Janeiron kesäolympialaisiin 2016.[14]
Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 Mäkelä oli yhdeksäs tuloksella 13,95.[15] Riossa hän loikkasi olympialaisten kolmiloikkakarsinnassa kolmannella eli viimeisellä yrityksellään uuden ennätyksensä 14,24 metriä ja eteni ensimmäisenä suomalaisena kolmiloikkaajana 40 vuoteen olympiafinaaliin, jossa sijoittui 12:nneksi tuloksella 13,95 metriä.[16][17] Sisäratojen EM-kisoissa Belgradissa 2017 hän hyppäsi karsinnassa kauden parhaansa 14,18 m. Loppukilpailussa hän oli kahdeksas tuloksella 13,73. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän hyppäsi karsinnassa ulkoratakauden parhaansa 13,92, muttei selviytynyt loppukilpailuun. Birminghamin MM-hallikilpailuissa 2018 Mäkelä oli karsinnan 16:s tuloksella 13,73 m.[2]
Mäkelä ylitti vuoden 2018 EM-kisarajan 13,90 m 27. kesäkuuta 2018 hyppäämällä Orimattilassa 13,95 m.[18] Elokuussa 2018 pidetyissä EM-kisoissa hän hyppäsi karsinnassa 14,24 m. Loppukilpailussa Mäkelä sijoittui yhdeksänneksi tuloksella 14,01 m. Hän hyppäsi sisäratojen Suomen ennätyksen 14,38 Madridissa 8. helmikuuta 2019. Glasgow'n sisäratojen EM-kilpailuissa hän sijoittui kuudenneksi tuloksella 14,29 m.[2]
_12.jpg)
Dohan MM-kilpailuissa 2019 Mäkelä hyppäsi karsintakilpailun kuudenneksi parhaan tuloksen 14,26 m. Loppukilpailussa hän oli 12:s tuloksella 13,99 m. Toruńin EM-hallikilpailuissa 2021 hän sijoittui kuudenneksi tuloksella 14,23 m. Tokion olympialaisissa hän oli yhdestoista tuloksella 14,17 m. Belgradin sisäratojen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui yhdeksänneksi tuloksella 14,14 m.[2] Eugenen MM-kilpailuissa 2022 Mäkelä hyppäsi karsinnassa ennätyksensä 14,48 m mutta jäi loppukilpailussa tulokseen 14,18 m ja sijoittui yhdeksänneksi.[19] Münchenin EM-kilpailuissa 2022 hän voitti hopeaa Suomen ennätyksellä 14,64 m.[5] Budapestin MM-kilpailuissa 2023 Mäkelä jäi karsintaan tuloksella 13,88 m. Glasgow'n sisäratojen MM-kilpailuissa 2024 hän oli kahdestoista tuloksella 13,47.[2] Rooman EM-kilpailuissa 2024 Mäkelä jäi karsintaan tuloksella 13,76.[20]
Mäkelästä ilmestyi syksyllä 2024 Tammen kustantama, Mika Wickströmin kirjoittama kirja Pitkä tie huipulle.[21]
SM-kilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevan kisoissa Mäkelä on voittanut SM-kultaa vuosina 2009, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021, 2022 ja 2024 sekä hopeaa vuosina 2010, 2012, 2014 ja 2023. Sisäratojen SM-kilpailuissa hän on voittanut kultaa vuosina 2012, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2024, hopeaa vuosina 2011 ja 2022 ja pronssia vuonna 2013. Pituushypyssä Mäkelä on voittanut SM-halleissa kultaa vuonna 2017 ja vuonna 2015.[2] Kaudella 2013 hän kärsi loukkaantumisista.[22]
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelän hallussa oleva sisäratojen suomenennätys on Madridissa helmikuussa 2019 hypätty 14,38 m. Ulkoradoilla Mäkelän ennätys on Münchenin EM-kilpailuissa hypätty 14,64 m, joka on myös suomenennätys.[2]
Pituushypyssä hänen ulkoratojen ennätyksensä on Orimattilassa syyskuussa 2016 hypätty 608 cm ja sisäradoilla Jyväskylän SM-hallikisoissa 2017 hypätty 619 cm. Korkeushypyssä Mäkelän ennätys on Raisiossa elokuussa 2008 hypätty 171 cm.[2]
Kolmiloikan sisäratojen Suomen ennätyksen lisäksi Mäkelällä on hallussaan 19-vuotiaiden Suomen ennätykset sekä sisäradoilla että ulkoradoilla.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkelä on opiskellut kotieläintiedettä ja valmistunut maataloustieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta keväällä 2021.[23][24] Mäkelän avopuoliso on entinen keihäänheittäjä Joni Karvinen.[25]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kristiina Mäkelä liikuttui kyyneliin – Katso tunteikkaat kuvat www.iltalehti.fi. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kristiina Mäkelä Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Suomen ennätykset Tilastopaja. Viitattu 9.2.2019.
- ↑ a b Uusitalo, Timo: Mäkelä jäi MM-mitalista kahdeksan senttiä – paras suomalaistulos MM-halleissa 13 vuoteen! Yle Urheilu. 19.3.2016. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ a b Mitalisade jatkuu! Kristiina Mäkelä loikki EM-hopeaa huimalla Suomen ennätyksellä Yle Urheilu. 19.8.2022. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ Nuoret urheilijat toivat Lahteen ja Orimattilaan hopeaa ESS.fi. 22.7.2009. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ 13th IAAF World Junior Championships: Triple Jump – Women IAAF. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Lappeenrannan Marskin kisoissa huipputuloksia MTV Sport. 2.6.2011. Arkistoitu 7.4.2015. Viitattu 31.7.2015.
- ↑ Kristiina Mäkelä loikki EM-hopeaa 22.7.2011. Orimattilan Jymy. Arkistoitu 14.8.2016. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Mäkelän loikkakarsinta karvas pettymys Yle Urheilu. 27.6.2012. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Kolme naisurheilijaa varmisti paikan Pekingin MM-kisoihin Ilkka.fi. 17.3.2015. Viitattu 5.8.2015.
- ↑ Lund, Sakari: Mäkelällä todella huono tuuri – sentin paremmalla tuloksella päästiin finaaliin Yle Urheilu. 22.8.2015. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Piipponen, Ilari: Ensimmäiset valinnat Amsterdamin EM-kisoihin – mukana kaksi ensikertalaista Etusuora.com. 20.11.2015. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ Nämä urheilijat valittiin Suomen olympiajoukkueeseen Ilta-Sanomat. 31.3.2016. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Mitalia hakenut Kristiina Mäkelä oli yhdeksäs – "Tää oli tässä" iltalehti.fi. Viitattu 10.7.2016.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/3-9094344
- ↑ http://yle.fi/urheilu/3-9094943
- ↑ EM-rajat paukkuvat: Ensin Kristiina Mäkelä, sitten Antti Ruuskanen iltalehti.fi. Viitattu 28.6.2018.
- ↑ Pekka Holopainen: Kristiina Mäkelän MM-finaali päättyi jättipettymykseen – aavisti karun kohtalonsa jo kesken kisan Ilta-Sanomat. 19.7.2022. Viitattu 19.7.2022.
- ↑ Pettynyt Kristiina Mäkelä tilitti: ”Olisi ollut pikkasen tuuria” www.iltalehti.fi. Viitattu 17.6.2024.
- ↑ Lari Vesander: Kirja: Kristiina Mäkelä pöyristyi, kun näki hänestä otetun kuvan: ”Suoraan haarovälistäni” Ilta-Sanomat. 1.10.2024. Viitattu 1.10.2024.
- ↑ Kristiina Mäkelä: ”Entistä pidempiä loikkia” Suomiurheilu.com. 28.5.2015. Viitattu 5.8.2015.
- ↑ Halonen, Mika: Kristiina Mäkelä julkaisi näyttäviä kuvia – ”En ole yhden muotin mimmi!” Is.fi. 18.3.2021. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Grönholm, Felicia: "Lehmät ovat kuin psykologeja" – Kristiina Mäkelä saa rauhaa navetasta ja unelmoi jostain aivan muusta kuin arvokisamitalin voittamisesta Yle.fi. 28.7.2021. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Pusa, Ari: Kristiina Mäkelältä kysyttiin parisuhteesta – heitti takaisin näpäkän vastauksen IS.fi. 13.6.2023. Viitattu 13.6.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristiina Mäkelä Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
