Kristiina Helenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristiina Helenius 2020

Kristiina Helenius (s. 1965) on suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka on toiminut toimittajana, diplomaattina ja järjestöjohtajana. Hän työskentelee International Sanctions and Export Control Society -järjestön toimitusjohtajana Washingtonissa. Vuodet 2017 - 2024 hän oli Miltton USA:n toimitusjohtajana ja osakkaana Yhdysvalloissa.[1] Miltton USA käytti vuoteen 2021 asti nimeä Nordic West Office. Sen muita perustajaosakkaita olivat Risto E.J. Penttilä, Jorma Ollila, Aida Hadžialić ja Charles C. Adams Jr.

Vuosina 2007–2017 Helenius toimi vuonna 2005 perustetun kansainvälisen bisnesverkosto AmCham Finlandin toimitusjohtajana. Vuosina 2001–2007 hän toimi lehdistöneuvoksena Suomen Washingtonin-suurlähetystössä. Toimittajana hän on työskennellyt muun muassa Yleisradion palveluksessa vuosina 1995–2001. Vuodesta 1999 vuoteen 2001 hän toimi Yleisradion Brysselin-pääkirjeenvaihtajana.[2][3] Hän oli ensimmäinen Yleisradion pääkirjeenvaihtajaksi nimitetty nainen.

Helenius on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän valmistui 1991 opiskeltuaan vuodesta 1987 kansainvälistä liiketoimintaa Turun kauppakorkeakoulussa.[2][3]

Heleniuksella on lukuisia luottamustehtäviä. Hän istuu presidentti Bill Clintonin perustaman Global Fairness Initiativen sekä International Women's Forumin Washingtonin-yksikön hallituksissa. Aikaisemmin hän on vaikuttanut muun muassa Invest in Finlandin hallituksessa, Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAM) hallituksen ja apurahasäätiön puheenjohtajana[4] sekä Ulkopoliittisen Instituutin valtuuskunnassa. Hän toimi Euroopan ja Euraasian Amchamejä edustavan Amchams-in-Europen johtoryhmässä 2013–2017. Vuosina 2008–2010 hän oli ulkoministeri Alexander Stubbin asettaman niin kutsutun maabrändivaltuuskunnan ja sen talousjaoston jäsen.

Lehdistöneuvoksena Helenius perusti vuonna 2002 amerikkalaisille kouluille suunnatun verkkosivuston Project Finland, jota Yhdysvaltain opetusministeriö suositteli opetussisältönä ja joka käännettiin myöhemmin myös espanjaksi, japaniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Sen suojelijana toimi presidentin puoliso Laura Bush[5]. Hanke näkyi laajalti julkisuudessa ja voitti muun muassa Dalton Pen Awardin. New York Times kertoi etusivullaan Suomen suurlähetystön houkuttelevista tilaisuuksista.[6]

Kristiina Helenius oli perustamassa Turun yliopiston John Morton -keskusta sekä International Women's Forumin (IWF) Suomen-jaostoa.

Helenius on puhunut julkisuudessa erityisesti ulkomaisista investoinneista sekä Suomen houkuttelevuustekijöistä ja maabrändistä. Hän on myös usein käytetty kommentaattori Yhdysvaltain politiikkaan ja talouteen liittyvissä kysymyksissä.[7] Yhdysvaltain National Press Club myönsi hänelle vuonna 2006 Vivian Awardin merkittävistä palveluista amerikkalaiselle toimittajakunnalle.

Helenius on naimisissa toimittaja Mika Hentusen kanssa.[8] He tapasivat Turun kauppakorkeakoulussa. Heillä on aikuinen tytär. Asuessaan Yhdysvalloissa Helenius sairastui vuonna 2005 imukudossyöpään, Hodgkinin tautiin.[9] Hän on kirjoittanut sairaudestaan ja siitä selviämisestä kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jonka Tammi julkaisi vuonna 2008.[10][11][2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Janne Soisalon-Soininen: Suomalaiset yritykset siirsivät katsetta länteen - "En muista, että Suomesta olisi koskaan käynyt tällainen vilske" Talouselämä. 13.4.2022. Viitattu 12.8.2023.
  2. ↑ a b c Matikainen, Jussi: Kristiina Helenius viihtyy välittäjänä. Mercurius, 2009, nro 2. Turun kauppakorkeakoulu. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.3.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Kristiina Helenius LinkedIn. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Nordic West Officen ja Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton johtaja Kristiina Helenius Kauppalehti. Viitattu 2023--12-19.
  5. ↑ Nora Boustany: Finnish Web Site and First Lady Make Perfect Match Washington Post. 3.12.2003. Viitattu 12.8.2023. (englanti)
  6. ↑ A Washington Must: Embassies With Élan (Published 2002) nytimes.com. 17.8.2002. Viitattu 12.8.2023. (englanniksi)
  7. ↑ ”Se karisma, jolla hän otti tilanteen haltuunsa, oli aivan poikkeuksellinen” – Joe Bidenin tavanneet suomalaiset kertovat, millainen hän on Yle Uutiset. 13.7.2023. Viitattu 12.8.2023.
  8. ↑ Minna Juti: Kirjeenvaihtaja Mika Hentunen ja Kristiina Helenius ovat etäsuhteessa eri mantereilla: ”Lähdön jälkeen on aina ikävä” Anna.fi. 25.5.2023. Viitattu 12.8.2023.
  9. ↑ Toimitusjohtaja Kristiina Helenius: ”Kun kävin lähellä kuolemaa, jouduin miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää” Gloria. 25.3.2016. Viitattu 12.8.2023.
  10. ↑ Kriisi lujittaa suhdetta MTV3.fi. 22.5.2008. Viitattu 8.3.2011.
  11. ↑ Kristiina Helenius sairasti lymfooman Yhdysvalloissa Cancer.fi. Syöpäjärjestöt. Viitattu 14.3.2011.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristiina_Helenius&oldid=22778658”