Korteniemen perinnetila
| Korteniemen perinnetila | |
|---|---|
 Korteniemen perinnetilan päärakennus, portailla kesäisäntä. Myös koirankoppi vasemmalla on suojelukohde. |
|
| Tyyppi | Metsänvartijatila, museo |
| Sijainti | Korteniementie 270, 31350 Liesjärvi |
| Ylläpitäjä | Metsähallitus |
| Kotisivut |
www |
| Koordinaatit | |
 Korteniemen perinnetila |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Korteniemen perinnetila on Tammelassa Liesjärven kansallispuistossa sijaitseva entistetty metsänvartijan tila, joka on kesäisin avoinna matkailijoiden tutustumista varten.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsähallitus osti Korteniemen torpan 1878 Turpoon sahalta. Silloin viimeinen torppari Kalle Lönngrén ylennettiin torpparista vartiopiirin metsänvartijaksi. Metsänvartijan tuli olla "hyvämaineinen ja ruumiinsa puolesta terve sekä voimakkaassa iässä oleva". Etuoikeutettuja virkaan olivat luku-, kirjoitus- ja luvunlaskutaitoiset. Hän vannoi metsänvartijavalan käräjillä. Merkiksi ammatistaan hän sai metsänvartijamerkin ja leimakirveen. Merkkiä tuli pitää virantoimitusten aikana. Metsänvartijan velvollisuutena oli myös opastaa ja majoittaa alueella liikkuneet metsänhoitajat. Puolisolla tuli aina olla ruokaa mahdollisia vieraita varten. Metsänvartijalla ei ollut oikeutta myydä puutavaraa, mutta luontoisetuihin kuului vapaa oikeus kalastukseen ja metsästykseen. Luontoiseduista saadut varat olivat tärkeä osa metsänvartijan toimeentuloa. [2]
Torpasta taloksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalle Lönngrén rakensi uuden asuinrakennuksen 1880-luvulla vanhan tuhouduttua palossa. Siinä oli tupa, kamari ja porstua. Tuohikattoisella, lähes yhdeksänmetrisellä rakennuksella oli pohjanaan nurkkakivet. Sen edessä oli matalaseinäinen kuisti, jossa oli penkit. Tuvan tiiliuunissa oli suora korsteeni ja puinen raakku lattian ja katon välissä. Uunin pankolle pääsi lämmittelemään portaita pitkin.
Kallen jälkeen metsänvartijana toimi hänen poikansa Aukusti Lönngrén vuodesta 1903 alkaen. Syksyllä 1901 Aukusti toi metsänvartijatilalle miniäksi Anna Serafiina Fridin. Aukusti rakensi perheelleen oman tuvan päärakennuksen viereen. Eteisenä ollut läpikäytävä yhdisti rakennuksia. Uusi tupa rakennettiin nurkkakiville kuten viereinenkin rakennus, mutta se katettiin Rautosilla tehdyillä päreillä. Ulko-oven yläpuolella oli pieni katos. Aukustin aikana uusi ohjesääntö vuodelta 1909 muuttui mieltäen metsänvartioinnin pääelinkeinoksi, eikä muut työt saaneet liikaa vaikeuttaa sen hoitamista. Samalla metsänvartijan työhön lisättiin valvonnan ohella kaikki metsätyöt. Metsänvartijatila nähtiin yhä enemmän virka-asuntona. Viereisen Honkolan metsänvartijan kuoltua Aukusti sai hoidettavakseen myös Honkolan vartiopiirin. Aukusti vartioi Korteniemen lohkoa vuoteen 1936. Aukustin eläkkeelle jäämisen jälkeen metsänvartijana – työnjohtajana – jatkoi hänen poikansa Leonard. [2]
Kansallispuisto syntyy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aukustin poika Aarne Lönngrén asettui Korteniemeen metsänvartiomieheksi vanhemman veljensä jälkeen ensimmäisenä sotien välisenä rauhan talvena. Aarnen aikana vuonna 1956 perustettiin vanhoista valtion maista Liesjärven kansallispuisto. Korteniemen metsänvartijatila asetettiin kansallispuistoon turvaamaan kulttuurimaiseman ja ihmisen luomien katoavien luontotyyppien säilyminen. Salome Lönngrén (os. Roth) ja Aarne jatkoivat Korteniemessä vanhan metsänvartijatilan perinteitä 1980-luvun alkuun, eläkkeelle jäämiseensä saakka. Vaikka metsänvartiomiehen perheen yksityisyys entiseen verrattuna Lönngrénien aikana kasvoikin, löytyi Korteniemestä tarvittaessa yhä kahvia, ruokaa tai opastusta kävijöille. Talo jäi asumattomaksi 1996[2][3]. Sen mukaan Korteniemi miljöineen palautettiin 1915-1920-luvun mukaiseksi.
Nykyisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talossa on tupa ja kaksi kamaria. Museovirasto vastaa tilan hoidosta ja siellä toimitaan 1910-luvun mukaisesti – eli ajallisesti silloin, jolloin Aukusti toimi metsänvartijana, Leonard oli nuori, ja Aarne vielä lapsi. Talosta on esimerkiksi poistettu sähkö- ja puhelinyhteydet. Kalustuksena on talon käytössä olleita huonekaluja.[4] Tilalla on kesäisin eläimiä, kuten maatiaiskanoja, lampaita, lehmiä ja hevonen. Viljelyssä on vanhaa ruiskantaa, ja viljelyssä käytetään vanhoja työmenetelmiä[5].
Tilalla on runsaasti vanhoja ulkorakennuksia, ja alueelta on löydetty kivikautinen asuinpaikka.[6]
Korteniemi on luokiteltu Museoviraston inventoinneissa 1993 ja 2009 valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[7][8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=9028. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c Korteniemen metsänvartijatila. Anu Vauramo, PDF Metsähallitus 2004.
- ↑ Korteniemen perinnetila, Luontoon.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Korteniemen metsänvartijantila odottaa kesämatkaajia, Ykkössanomat 11.6.2009 s. 8.
- ↑ Lisätietoja Korteniemen perinnetilan historiasta, Luontoon.fi[vanhentunut linkki]
- ↑ Museovirasto, Korteniemi (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Korteniemi, Metsä.fi-sivusto[vanhentunut linkki]
- ↑ Korteniemen metsänvartijan tila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a5.pdf
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Perustiedot tilasta, rakennusluettelo, Museoviraston sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive).