Korpiselän rukoushuonekunta
| Korpiselän evankelis-luterilainen rukoushuonekunta | ||
|---|---|---|
| Lakkautettu seurakunta – pääosa luovutettu Neuvostoliitolle ja jäljelle jäänyt alue, nykyisin osa Vaara-Karjalan seurakuntaa | ||
|
| ||
| Tiedot | ||
| Toiminta-alue | Korpiselän kunta | |
| Jäsenmäärä | 1 303 | |
| Kirkkoherra | Soanlahden kirkkoherran virallinen apulainen Aarnio, William Oskari[1] | |
| Toimipaikat | ||
| Kirkko | Korpiselän luterilainen kirkko | |
| Hautaustoimi | Korpiselän luterilainen hautausmaa | |
| Hallinnollinen luokitus[2] | ||
| Kirkkokunta | Suomen evankelis-luterilainen kirkko | |
| Hiippakunta | Viipurin hiippakunta | |
| Rovastikunta | Sortavalan rovastikunta | |
| Seurakunta | Soanlahden seurakunta | |
| Historia | ||
| Perustettu | 1885 | |
| Lakkautettu | 1949 | |
Korpiselän rukoushuonekunta oli Soanlahden seurakuntaan kuulunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rukoushuonekunta, joka käsitti Korpiselän kunnan alueen Raja-Karjalassa Suomen luovuttamalla alueella. Rukoushuonekunnalla oli Korpiselän kirkonkylässä oma kirkko, pappi, pappila ja hautausmaa.[3] Enimmillään Korpiselän luterilaista väestöä oli 1 303.[4]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpiselkä oli ortodoksienemmistöinen kunta ja luterilaista väestöä alueelle alkoi muuttaa vasta 1600-luvulla. Korpiselkä sai vuonna 1835 oman katekeetan, jonka palkan kustansi valtio.[5] Soanlahden kappeliseurakunta muodostettiin vuonna 1855[6] ja siihen liitettiin myös Korpiselkä.[5] Tuolloin Korpiselän katekeetan virka lakkautettiin ja Soanlahden saarnaajan vastuulle tuli luterilainen väestö laajalla alueella, joka käsitti Suojärven, Salmin, Suistamon, Korpiselän ja Soanlahden pitäjät.[5]
Vuonna 1851 perustettiin Korpiselän luterilainen hautausmaa, joka sijaitsi ortodoksisen hautausmaan vieressä Värtsilään vievän maantien varressa.[7] Soanlahteen kuuluva Korpiselän rukoushuonekunta perustettiin vuonna 1885.[4] [8] Korpiselän luterilainen kirkko rakennettiin valtion varoin vuonna 1890.[9] Se oli pieni, suorakaiteen muotoinen puurakennus, eikä siinä ollut kellotornia.[3] Kirkon vihki Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeus 6. kesäkuuta 1891.[10] Rukoushuonekuntaa varten perustettiin Soanlahden kirkkoherran apulaisen virka vuonna 1908, johon vuonna 1909 määrättiin William Aarnio.[4] [1] Omat kirkonkirjat Korpiselkä sai vuonna 1909.[8]
Oma seurakunta suunnitteilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korpiselän rukoushuonekunta pyrki itsenäiseksi seurakunnaksi 1910-luvulta lähtien,[11] mutta hanke ei saanut tuomiokapitulin kannatusta.[10] Enso-Gutzeit Oy lahjoitti rukoushuonekunnalle kahden hehtaarin tontin pappilaa varten.[10] Osana seurakuntapyrkimyksiä myös kirkkoa suunniteltiin laajennettavaksi eteisen paikalle rakennettavalla kellotornilla ja kirkkosaliin lisättävällä urkuharmonin lehterillä.[3] Opetusministeriö vahvisti H. J. Pesosen tekemät kirkon laajennussuunnitelmat vuonna 1938[12] ja eduskunta myönsi rukoushuonekunnalle 50 000 markan avustuksen laajennustöitä varten.[10] Rakennustöitä ei kuitenkaan ehditty aloittaa ennen talvisotaa.[12]
Lakkauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa Korpiselkää luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodan päätteeksi vuonna 1940. Alue vallattiin takaisin ja kotiseudulleen palannut väestö korjasi vähäisiä vaurioita kärsineen kirkkonsa.[13] Korpiselän luterilaiset sankarivainajat haudattiin rukoushuonekunnan hautausmaalle.[7] Alue evakuoitiin uudelleen 1944. Suomen puolelle jäänyt osa Korpiselästä liitettiin sotien jälkeen Tuupovaaran seurakuntaan.[4] Luovutetun alueen seurakunnat määrättiin lakkautettaviksi vuoden 1950 loppuun mennessä[14] ja näin myös Korpiselän rukoushuonekunta lakkautettiin 31. joulukuuta 1949.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koponen, Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Laukkanen, Minna & Rinno, Soile (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pappisluettelo - Korpiselkä Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 18.5.2012.
- ↑ Iso tietosanakirja 12, s. 403. Helsinki: Otava, 1937.
- ↑ a b c Koponen 1999, s. 82.
- ↑ a b c d e Korpiselkä (Seurakuntaelämä) Karjalan Liitto ry. Arkistoitu 4.4.2015. Viitattu 2.12.2010.
- ↑ a b c Rinno, Soile: Karjalan luterilaisten seurakuntien kirkot. Teoksessa Laukkanen & Rinno (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet 1997, s. 167.
- ↑ Koponen 1999, s. 148.
- ↑ a b Korpiselkä seura ry-Historia (Kalmistot) Korpiselkä seura ry:n verkkosivu. Korpiselkä seura ry. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 30.11.2010.
- ↑ a b Korpiselkä (rukoushuonekunta) 7.3.2007. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 30.11.2010.
- ↑ Rinno, Soile: Karjalan luterilaisten seurakuntien kirkot. Teoksessa Laukkanen & Rinno (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet 1997, s. 168.
- ↑ a b c d Kangas Kauko: Rajakarjalaiskylät – Hoilola – Kirkko (Korpiselän luterilaisuus) kiinet.com. Arkistoitu 28.9.2009. Viitattu 30.11.2010.
- ↑ Korpiselkä Luovutettukarjala.fi. Viitattu 30.11.2010.
- ↑ a b Rinno, Soile: Karjalan luterilaisten seurakuntien kirkot. Teoksessa Laukkanen & Rinno (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet 1997, s. 169.
- ↑ Kansonen, Mervi: Luterilaisten seurakuntien evakkotiet. Teoksessa Laukkanen & Rinno (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet 1997, s. 478.
- ↑ Kansonen, Mervi: Luterilaisten seurakuntien evakkotiet. Teoksessa Laukkanen & Rinno (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet 1997, s. 489