Korpihotelli

Ähtärin Hotelli Mesikämmen vuonna 1982.

Hotelli Korpilammen huone vuonna 2017.

Korpihotelli on Suomessa 1960- ja 1970-luvulla yleistynyt hotellityyppi, luonnonkauniissa ympäristössä maaseudulla tai kaupungin laitamilla sijaitseva moderni loma- ja kokoushotelli tanssiravintoloineen ja saunapalveluineen, usein myös hotellia ympäröivine vuokramökkeineen. Nimitys ”korpihotelli” oli alusta asti jossain määrin halventava nimitys; hotellit ja hotelliketjut kutsuivat itseään mieluummin nimityksillä kokoushotelli, kongressihotelli, luontohotelli, lomakeskus, lomakylä tms.

Korpihotellien liikeidea perustui järjestöjen ja yritysten kokous- ja edustustarpeiden täyttämiseen kotimaassa, koska verottaja ei hyväksynyt tässä tarkoituksessa tarjottuja ulkomaanmatkoja vähennyskelpoisiksi yrityksen edustuskuluiksi. Hotellien pääasiallisina asiakaskuntina olivat kokousasiakkaat ja suomalaiset lomanviettäjät. Monista korpihotellien tanssiravintoloista tuli seutunsa suosituimpiin kuuluvia huvittelupaikkoja vuosikymmeniksi.

Korpihotellien rakennuttajien joukossa oli usein ammattiyhdistysliikkeen omistama Lomaliitto, muita sosiaalialan järjestöjä, kuntia ja muita tahoja, jotka eivät aina kiinnittäneet riittävää huomiota hotellihankkeiden liikeidean ja strategian kantavuuteen eivätkä kyenneet valvomaan toimintaa tarpeeksi tehokkaasti. Osa rahoituksesta saattoi tulla Raha-automaattiyhdistyksen avustuksina tai suorana valtion tukena. Kun valtio alkoi tukea sotaveteraanien kuntoutusta 1970-luvun lopulla, korpihotelleja synnyttänyt toimintatapa laajeni kylpylöiden rakentamiseen eri puolille Suomea.

Korpihotellien aallon aloitti Keski-Suomen matkailua edistämään vuonna 1965 perustettu Rantaloma Oy, myöhempi Rantasipi Oy, Viitasaaren Ruuponsaareen rakennuttamallaan hotellilla. Muita Rantasipi-ketjun korpihotelleja nousi 1960-luvun lopulla Jyväskylän Laajavuoreen, Saarijärven Summassaareen ja Joutsan Joutsenlammelle. Vaasan Vaskiluotoon valmistui Rantasipi-hotelli vuonna 1972 ja Porin Yyteriin ja Hyvinkäälle vuonna 1974. Ruuponsaaren hotelli purettiin vuonna 2013.

Vammalan ja Tampereen kaupungit sekä Nokian kauppala perustivat vuonna 1968 Ellivuoren Loma Oy:n, jonka rakennuttama Hotelli Ellivuori valmistui silloisen Karkun Ellivuoreen vuonna 1970. 1980-luvulla hotellin ainoana omistajana oli Vammalan kaupunki, joka myi sen Kuntien eläkevakuutukselle vuonna 1989.

Hotelli Savonsolmu Pieksämäellä vuonna 1982.

1970-luvun loppupuolen taloudellisessa taantumassa laskettiin korpihotelleja olevan nelisenkymmentä ja niiden käyttöasteen pudonneen noin 50 prosentin tasolle. Kainuun Vuokatin motelli siirtyi Rautaruukin henkilöstön käyttöön. Paremmin menestyviä poikkeuksia olivat Kalajoen hotelli Rantakalla ja Pieksämäen uusi hotelli Savonsolmu. Korpihotelleja alettiin markkinoida uusille kohderyhmille, kuten etelänmatkojen vaihtoehdoksi suomalaisille ja luonnonkauniiksi lomailukohteiksi ulkomaisille matkailijoille. 1980-luvun puolessavälissä korpihotellien käyttöasteeksi laskettiin 44 prosenttia verrattuna kaupunkihotellien 59 prosenttiin. Parhaiten korpihotelleista menestyi tuolloin viiteen kertaan laajennettu Vammalan Ellivuoren hotelli, joka ylsi 60 prosentin käyttöasteeseen.

Tunnetuin pääkaupunkiseudulle rakennettu korpihotelli lienee 1970-luvun jälkipuoliskolla valmistunut Espoon Korpilampi. Järvenrantahotelleja pääkaupunkiseudulla ovat myös Espoon Lepolampi ja Hotelli Nuuksio. Korpihotelleja muistuttivat myös monet tuohon aikaan valmistuneet yritysten koulutuskeskukset, kuten Alkon Vuoranta ja Yhdyspankin Unitas-opisto, nykyinen hotelli Rantapuisto, Helsingin Vuosaaressa, työnantajajärjestöjen Aavaranta Kirkkonummella ja Suomen Kuntaliiton Gustavelund Tuusulanjärven rannalla. Korpihotelliksi saatettiin kutsua myös mitä tahansa maaseudun hotellia tai motellia, jopa perinteistä Imatran Valtionhotellia moderneine kongressiosineen, tai mitä tahansa haja-asutusalueen kylpylähotellia tai hiihtokeskuksen hotellia.

Vuonna 1976 valmistui Ähtärin eläinpuiston yhteyteen arkkitehtiveljesten Timo Suomalaisen ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema Hotelli Mesikämmen, jonka omaperäinen arkkitehtuuri kuvastaa männynkantoa siitä haarautuvine juurineen eli huonesiipineen. Sisään tullessa yksikerroksiselta näyttävä rinnerakennus avautuu alaspäin peräti neljä kerrosta. Hotelli Mesikämmen on vuosikymmenien mittaan kuulunut Kanta­ravintoloille, sen seuraajalle Arctialle, Scandicille ja Hiltonille. Vuodesta 2016 se on kuulunut Ähtärin kunnan omistamalle eläinpuistoyhtiölle.

1970-luvun jälkeen korpihotellit ovat laajentuneet muun muassa kylpylätoimintaan ja Kelan kuntoutuskurssien pitopaikoiksi. 1990-luvulta alkaen korpihotelleja on yritetty markkinoida muun muassa venäläisille. Monet korpihotellit ovat myöhemmin kärsineet asiakaspulasta, ja osa hotelleista on lakkautettu, joitakin on jo purettu. Käytöstä poistettuja, syrjässä sijaitsevia korpihotelleja on käytetty 2010-luvulla maahanmuuttajien vastaanottokeskuksina, mikä on asiantuntijoiden mukaan kotoutumisen kannalta huono vaihtoehto. Vaikka hotellit tarjoavat pakolaisille suojan, ne sijaitsevat yleensä kaukana heidän tarvitsemistaan sosiaali-, terveys- ja viranomaispalveluista..

Uusia hotelleja Suomen metsä- ja järvimaisemiin rakennetaan jonkin verran yhä, esimerkkinä Rantasalmelle vuonna 2015 valmistunut kylpylähotelli Järvisydän.