Konstantínos Tsátsos
| Konstantínos Tsátsos | |
|---|---|
| Κωνσταντίνος Τσάτσος | |
 Konstantínos Tsátsos vuonna 1976. |
|
| Kreikan presidentti | |
| Pääministeri | Konstantínos Karamanlís |
| Edeltäjä | Michaíl Stasinópoulos |
| Seuraaja | Konstantínos Karamanlís |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1899 Ateena, Kreikka |
| Kuollut | 8. lokakuuta 1987 (88 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Ammatti | juristi, poliitikko |
| Puoliso | Ioánna Tsátsou o.s. Seferiádou |
| Tiedot | |
| Puolue |
Uusi demokratia (1974–) aikaisemmin: Liberaalipuolue (ennen 1956) Ethnikí Rizospastikí Énosis (1956–1967) sitoutumaton (1967–1974) |
| Koulutus | oikeustieteen tohtori |
| Tutkinnot |
Ateenan yliopisto Heidelbergin yliopisto |
| Uskonto | ortodoksi |
 Nimikirjoitus |
|
Konstantínos Tsátsos (kreik. Κωνσταντίνος Τσάτσος, 1. heinäkuuta 1899 Ateena, Kreikka – 8. lokakuuta 1987 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen oikeustieteilijä ja poliitikko, joka toimi Kreikan presidenttinä 19. heinäkuuta 1975 – 15. toukokuuta 1980.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsátsos syntyi Ateenassa ja siellä oli hänen Kreikan-kotinsa koko hänen elämänsä ajan. Hän opiskeli oikeustiedettä Ateenan yliopistossa. Opintojensa yhteydessä hän perehtyi myös klassiseen kreikkaan ja latinaan sekä nykykreikan kirjallisuuteen. Tsátsos julkaisi runoja ja näytelmiä salanimellä Ývos Delfós (Ύβος Δελφός) eli Yves Delfos.[1]
Tsátsos toimi ensimmäisen maailmansodan jälkeen diplomaattina Pariisissa ja osallistui Sèvresin rauhansopimuksen neuvotteluihin. Hän suoritti jatko-opintoja Heidelbergin yliopistossa ja palasi tämän jälkeen Ateenaan. Tsátsos väitteli vuonna 1929 ja vuonna 1932 hänestä tuli Ateenan yliopiston oikeustieteen professori. Ioánnis Metaxáksen diktatuurin aikana vuonna 1941 hänet pidätettiin ja erotettiin, ja vuonna 1944 hän lähti maanpakoon Lähi-itään.[1]
Tsátsos palasi Kreikkaan vuonna 1945, aluksi yliopistolle ja myöhemmin Liberaalipuolueen tehtäviin. Hän toimi sisäministerinä vuodesta 1945, ja vuonna 1949 hänestä tehtiin opetusministeri. Hän toimi myös varaministerinä Sofoklís Venizéloksen hallituksessa vuonna 1951. Vuonna 1956 hän liittyi vastaperustettuun Ethnikí Rizospastikí Énosis (ERE) -puolueeseen ja tuli valituksi Kreikan parlamenttiin. Hän toimi ministerinä Konstantínos Karamanlísin hallituksissa 1961 ja 1963 sekä oikeusministerinä Panagiótis Kanellópouloksen hallituksessa 1967.[1]
Vuonna 1974 siviilihallintoon siirtymisen aikaan Tsátsos siirtyi Uusi demokratia -puolueeseen. Hänestä tuli ensin kansanedustaja ja kulttuuriministeri. Parlamentti valitsi Tsátsoksen presidentiksi 20. kesäkuuta 1975. Hän sai tuolloin 210 ääntä läsnä olleesta 295:stä. Tsátsos toimi presidenttinä vuoteen 1980.[1]
Tsátsoksen puoliso oli Ioánna Tsátsou (o.s. Seferiádou), ja heillä oli kaksi tytärtä. Tsátsos julkaisi monia tutkimusartikkeleita sekä oikeustieteellisiä ja filosofisia teoksia. Vuonna 1961 hänet valittiin Ateenan akatemiaan, ja myöhemmin hänestä tuli ensin sen varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja. Hän oli jäsen myös monien muiden maiden akatemioissa, muun muassa Ranskan akatemiassa, sekä Sorbonnen yliopiston kunniatohtori.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Konstantinos Tsatsos Presidency of the Hellenic Republic. Arkistoitu 29.8.2018. Viitattu 3.9.2018.
- Michaíl Stasinópoulos (1974–1975)
- Konstantínos Tsátsos (1975–1980)
- Konstantínos Karamanlís (1980–1985)
- Ioánnis Alevrás (1985)
- Chrístos Sartzetákis (1985–1990)
- Konstantínos Karamanlís (1990–1995)
- Konstantínos Stefanópoulos (1995–2005)
- Károlos Papoúlias (2005–2015)
- Prokópis Pavlópoulos (2015–2020)
- Katerína Sakellaropoúlou (2020–)
