Tietokoneroolipeli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Konsoliroolipeli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tietokoneroolipeli on videopelien lajityyppi sekä roolipelien alalaji.[1] Lajityyppi sulautuu usein toisiin lajityyppeihin ja lajityypin sisällä on huomattavasti vaihtelua siten, että on vaikea sanoa kuuluvatko eri pelit samaan lajityyppiin.[1]

Lajityypistä käytetään usein lyhennettä RPG (engl. role-playing game) tai CRPG (engl. computer role-playing game).

Varhaisten tietokoneilla pelattavien roolipelin sanotaan saanen inspiraationsa seikkailupeleistä kuten Colossal Cave Adventure.

Tietokoneilla pelattavien roolipelien alkuun sijoitetaan usein kaksi peliä: Rogue ja Akalabeth: World of Doom.

Kaksi varhaista ja vaikutusvaltaista pelisarjaa alkuaikoina olivat Ultima ja Wizardry -sarjat.[2]

Tietokoneroolipelien kulta-aikana julkaistiin pelejä kuten The Faery Tale Adventure, joka oli edeltäjä isometristä projektiota käyttäville peleille kuten Diablo ja Baldur’s Gate -pelisarjoille.[3] 1980-luvulla tehokkaammat tietokoneet kuten Atari ST ja Commodore Amiga sisälsivät paremmat äänet, grafiikat ja tallennusominaisuudet kuin 8-bittiset tietokoneet ja ensimmäisen persoonan persoonan kolmiulotteista grafiikkaa käyttävät roolipelit yleistyivät.[4]

Platina-aikana julkaistiin pelejä kuten Diablo, Baldur’s Gate, Planescape: Torment ja Fallout.[5]

Modernina aikana on julkaistu pelejä kuten Neverwinter Nights ja Star Wars: Knights of the Old Republic.[5]

Piirteet ja ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti pelaaja ohjaa tietokoneroolipelissä yhtä hahmoa tai ryhmää, jolloin pelaajalla on tietty avatar johon voi samaistua.[1] Toinen tyypillinen piirre on tilastollinen järkeily eikä fyysinen näppäryys ohjainten kanssa.[1]

Tietokoneroolipelin tyypillisiä elementtejä ovat:

  • tarina tai pääjuoni
  • sivujuonet tai tehtävät
  • kokemuspisteet
  • hahmoluokat
  • hahmonkehitys

Useiden pelien alussa hahmoille valitaan hahmoluokka ja ominaisuudet. Hahmot keräävät kokemuspisteitä, joiden perusteella ne kehittyvät voimakkaammaksi ja taitavammaksi. Kokemuspisteitä saa erilaisten tehtävien suorittamisesta ja vihollisten kukistamisesta. Lisäksi pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat pelin juoneen. Joissakin tapauksissa taistelun voi esimerkiksi välttää puhumalla tai kokonainen sivujuoni voi ”aueta” pelihahmon toimien perusteella. Pelin läpipeluu edellyttää yleensä pääjuoneen liittyvien tehtävien suorittamista.

Fallout-peliä voidaan pitää tietokoneroolipelinä, jossa eläytyminen omaan hahmoon vaikuttaa pelin juoneen näennäisesti huomattavasti. Moninpelattavissa peleissä, joissa pelaajien välinen interaktio on tärkeää, se on hyvinkin mahdollista, ja nämä pelit ovat täten huomattavasti lähempänä tavallisia roolipelejä.

Joskus puhutaan länsimaisesta ja japanilaisesta koulukunnasta. Länsimaisia pelejä ovat esimerkiksi Ultima-sarja, Baldur’s Gate ja Morrowind. Japanilaisia pelejä ovat Dragon Quest -sarja, Dragon Slayer -sarja, Final Fantasy -sarja ja Fire Emblem -sarja. Tämä osin vastaa jakautumista tietokoneilla ja pelikonsoleilla pelattaviin roolipeleihin.[6] Japanilaisesta tyylisuunnasta käytetään usein lyhennettä JRPG.

Japanilaiset roolipelit tarkoittavat omaksi lajityypiksi kehittynyttä tyylisuuntaa, mutta se jakaantuu myös useisiin alalajeihin. Kehitykseen vaikutti julkaisu Famicomille, jolloin pelin oli toimittava konsolin ohjaimella tietokoneen näppäimistön sijaan. Aiemmat roolipelit nähtiin erittäin vaikeina ja tyylisuunnasta kehittyi helpommin lähestyttävä. Erityispiirteinä tulivat ylämaailma, joka jakaantuu kaupunkeihin ja luolastoihin sekä taisteluruutuihin. Myös vuoropohjaiset taistelut, valikko-ohjaus, manga-tyylinen taide sekä vahvat ääniraidat tulivat ominaispiirteiksi. Roolipelien elementtejä ilmestyi myös useisiin muihin lajityyppeihin kuten Metroidvania-peleihin. Japanilaisia roolipelejä on myös useissa alalajeissa, joita ovat taktiset roolipelit, roguelike -pelit ja luolastoroolipelit.[7][8]

Roolipelielementtejä on kuitenkin yhdistetty muihinkin peligenreihin, esimerkiksi 3D-ammuskelupeleihin (esimerkiksi Deus Ex ja S.T.A.L.K.E.R.-pelisarjat) tai strategiapeleihin (Myth, Warcraft III). Oman alakategorian tietokoneroolipelejä muodostavat monen pelaajan pelit, joita pelataan tyypillisesti Internetissä.

Kuvakaappaus Legend of Grimrock -pelistä. Näytöllä pelaajahahmon inventaario.

Taktinen roolipeli yhdistää strategiapelien ominaisuuksia roolipelaamiseen.[9] Näistä esimerkkeinä Final Fantasy Tactics ja Disgaea -pelisarjat.

Toimintaroolipeli yhdistävää toimintapelien ja roolipelien ominaisuuksia. Näistä esimerkkeinä Diablo ja Ys -pelisarjat.

Luolastoroolipeli (engl. dungeon crawler) kuten Dungeon Master ja Legend of Grimrock. Lajityyppiin kuuluu monimutkaiset sokkeloiset luolastot joita pelaajat toisinaan seuraavat kynällä ja paperilla pelatessaan. Varhaisiin lajityypin peleihin kuuluu Dungeons of Daggorath.

MUD-pelit kuten BatMUD, MUME ja Threshold RPG.

Roguelike-pelit kuten NetHack ja Ancient Domains of Mystery.

MMORPG-pelit kuten Everquest, RuneScape, Lineage, Lord of the Rings Online, Ultima Online ja World of Warcraft.

  1. a b c d Barton, Matt & Stacks, Shane: Dungeons and Desktops: The History of Computer Role-Playing Games, s. 1,7. (Second edition) CRC Press, 2019. ISBN 978-1-138-57464-9 (englanniksi)
  2. Barton, Matt: The History of Computer Role-Playing Games Part 1: The Early Years (1980-1983) (sivu 1) Gamasutra. Viitattu 9.7.2017.
  3. Barton, Matt: The History of Computer Role-Playing Games Part 2: The Golden Age(1985-1993) (sivu 7) Gamasutra. Viitattu 9.7.2017.
  4. Barton, Matt: The History of Computer Role-Playing Games Part 2: The Golden Age (1985-1993) (sivu 6) Gamasutra. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi) 
  5. a b Barton, Matt: The History of Computer Role-Playing Games Part III: The Platinum and Modern Ages (1994-2004) Gamasutra. Viitattu 9.7.2017.
  6. Kawaisa!: A Naive Glance at Western and Eastern RPGs armchairarcade.com. Arkistoitu 26.10.2006. Viitattu 10.7.2017.
  7. Kalata, Kurt et. al.: A Guide to Japanese Role-Playing Games, s. 6-7. Bitmap Books, 2021. ISBN 978-1-8380191-4-3 (englanniksi)
  8. Barton, Matt & Stacks, Shane: Dungeons and Desktops: The History of Computer Role-Playing Games, s. 231-233. (Second edition) CRC Press, 2019. ISBN 978-1-138-57464-9 (englanniksi)
  9. Robert Grosso: Playing Roles: On Tactical-RPGs 21.8.2015.. Techraptor.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]