Kolwezin taistelu

Kolwezin taistelu
Osa toista Shaban sotaa
2e REP:in kranaatinheittimet toiminnassa Kolwezin valtauksen jälkeen.
Päivämäärä: 18. toukokuuta – 16. kesäkuuta 1978 Paikka: Kolwezi, Shaba Casus belli: Kongon kansallinen vapautusrintama (FLNC) tunkeutui Angolan ja Zairen välisen rajan yli Shabaan, valtasi Kolwezin tärkeän kaivoskaupungin, surmasi ja otti panttivangiksi sen eurooppalaisia ja afrikkalaisia asukkaita. Lopputulos: Eurooppalaiset panttivangit vapautettiin, FLNC vetäytyi Angolaan ja Shaban provinssi palautettiin Zairen hallintaan. Vaikutukset: FLNC:n toiminta loppui, Angola ja Zaire solmivat yhteistyösopimuksen, Ranska ja Zaire lähentyivät entisestään.
Osapuolet
Ranska  Belgia  Zaire  Marokko	FLNC
Komentajat
ev Philippe Erulin ev Henrik J. K. "Rik" Depoorter maj. Mahele Bokungu Lieko	kenrl Nathaniel M'Bumba
Vahvuudet
Ranska 2e REP: 650 miestä  Belgia PCR: 750 miestä  Zaire: 4. divisioonan 311. laskuvarjopataljoona  Marokko: 1000 miestä	FLNC: 4 000 miestä
Tappiot
Ranska: 5 kaatunutta, 6 kadonnutta ja 25 haavoittunutta  Belgia: 1 kaatunut  Zaire: 14 kaatunutta, 8 haavoittunutta  Marokko: 8 kaatunutta	250–400 kaatunutta, 163 vankia

Kolwezin taistelu käytiin Kolwezissa toisen Shaban sodan yhteydessä toukokuussa 1978. Zairen (nyk. Kongon demokraattinen tasavalta) johtajan Mobutu Sese Sekon syrjäyttämistä ajanut Kongon kansallinen vapautusrintama (Front national de libération du Congo, KNLC) hyökkäsi yhdessä katangalaisten separatistien kanssa Kaakkois-Zairessa sijaitsevan Shaban provinssin (nyk. Katanga) varakkaaseen kaivoskaupunkiin, jonka sadantuhannen asukkaan joukossa asui myös 3 000 eurooppalaista. FNLC toteutti kaupungissa verilöylyn, jonka yhteydessä otettiin zairelaisia ja eurooppalaisia panttivankeja. Ranska päätti puuttua tilanteeseen ja lähetti alueelle muukalaislegioonan 2. laskuvarjojääkärirykmentin, joka teki maahanlaskuoperaation Kolweziin 18. toukokuuta 1978.

Tapahtumat

Kolwezin kaupunki

Kolwezi on strategisesti tärkeä kaupunki Kaakkois-Kongossa, ja silloisessa Zairessa. Vuonna 1978 kukkuloiden jakamassa kaupungissa oli 100 000 asukasta 40 km² alueella. Kaupungin kautta kulkevat tärkeät maan- ja rautatiet, jotka yhdistävät provinssin pääkaupungin Lubumbashin Diloloon. Lisäksi Kolwezissa on lentoasema kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Kolwezi on tärkeä kaupunki maan elinkeinoelämälle. Sen kaivokset tuottavat erilaisia malmeja ja muita raaka-aineita, kuparia, kobolttia, radiumia ja uraania. Tästä syystä kaupungissa oli tuolloin vuonna 1978 poikkeuksellisen suuri eurooppalainen yhteisökin.

Tilanteen kärjistyminen

Shaban toinen sota ja Kolwezin taistelu liittyvät myös kylmään sotaan. Ideologiselta pohjaltaan marxilaisen FLNC:n tukialueet sijaitsivat Angolassa, jonka sisällissotaan Itä-Saksa ja Kuuba olivat aktiivisesti sekaantuneet. Näiden maiden kautta taas Neuvostoliitto oli perillä alueen tilanteesta.

Maaliskuussa 1978 Algerian ja Angolan edustajat pitivät neuvottelun FLNC:n militanttien kanssa. Tarkoitus oli toteuttaa samanlainen operaatio kuin vuotta aiemmin Shaban ensimmäisessä sodassa eli tavoitteena oli Kolwezin haltuunotto. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto alkoi hamstrata itselleen kobolttia maailman vapailta markkinoilta. Operaation johtajaksi nimettiin kenraaliluutnantti Nathaniel Mbumba, ja hänen apunaan toimi niin kuubalaisia kuin itäsaksalaisiakin upseereja.

Maaliskuun 8. päivänä 1978 FLNC ylitti Zairen rajan ja miehitti nopeasti provinssista läntisen kolmanneksen. Toukokuun 11. päivänä 3 000–4 000 katangalaista taistelijaa yhdessä Angolasta neutraalin Sambian kautta Zaireen saapuneen kuubalaisen 2. divisioonan kanssa saapuivat Kolweziin. He ottivat kaupungin 3 000 eurooppalaista asukasta panttivangikseen ja aloittivat seuraavina päivinä zairelaisten laskuvarjojääkärien hyökkäyksen jälkeen asukkaiden teloittamiset, kiduttamiset ja raiskaukset. Tänä aikana arvioista riippuen 90:stä 280:en eurooppalaista sai surmansa. FLNC:n joukot alkoivat poistua kaupungista takavarikoiduilla ajoneuvoilla ja jättää kaupunkiin pääasiassa kuubalaisten johtaman vain 500 hengen osaston, jotka majoittuivat Manikan kaupunginosaan ja kaupungin lähiöihin.

Mobutu Sese Seko vetosi Ranskaan, Belgiaan ja Yhdysvaltoihin tuen saamiseksi. Hän itse saapui Kolweziin 18. päivän tienoilla zairelaisten joukkojen vallattua kaupungin lentoaseman ja antoi televisiokameroiden esitellä eurooppalaisten ruumiita Villa P2:ssa. Tämä sai yleisen mielipiteen Länsi-Euroopassa kannattamaan interventiota. Myöhemmin kuitenkin Pierre Yambuya raportoi, että itse asiassa eversti Bosangen johtamat zairelaisjoukot surmasivat Villa P2:n eurooppalaiset, koska Mobutu Sese Seko halusi provosoida kansainvälisen intervention.

Operaatio Bonite (myös Operaatio Léopard)

2e REP:in sotilaat radion ääressä Kolwezin taisteluiden aikana.

Korsikan saarella Calvin linnoituksessa eversti Philippe Erulinin johtama Muukalaislegioonan 2. laskuvarjojääkärirykmentti (2e REP) sai valmiushälytyksen klo 0:45 16. toukokuuta 1978. Seuraavana päivänä 2e REP lastattiin Etelä-Korsikassa sijaitsevassa Sari-Solenzarassa neljään DC-8-lentokoneeseen ja lennätettiin Kinshasaan, jonne rykmentti saapui 23:45. Seuraavan yön aikana muun muassa ohjeistettiin amerikkalaisten laskuvarjojen käyttöä ja Ranskan suurlähetystön sotilasattasea piti tilannekatsauksen. Aamupäivällä 19. toukokuuta klo 11:00 ensimmäiset pudotuslaivueet nousivat ilmaan, ja maihinlaskuoperaatio alkoi 14:30 laskuvarjojääkärien hypätessä 250 metrin korkeudesta kaupungin vanhalle hippodromille. Vihollisen kevyiden jalkaväkiaseiden tulitus haavoitti kuutta legioonalaista, ja yksi sai surmansa vihollistaistelijoiden käsissä jouduttuaan eristyksiin muusta joukosta.

Maihinlaskun jälkeen kaupungissa alkoivat kiivaat katutaistelut legioonan tarkka-ampujien samalla surmaten vihollistaistelijoita. Eurooppalaiset hakeutuivat taistelevien ranskalaisjoukkojen suojelukseen. Legioonalaiset torjuivat vastahyökkäykset ja valtasivat kaupungin talo talolta klo 18 mennessä. Yöllä kapinalliset yrittivät tunkeutua kaupunkiin, mutta he joutuivat legioonan järjestämään väijytykseen.

Taistelut jatkuivat 19. ja 20. päivän välisenä yönä. Puoli seitsemän aamulla 20. toukokuuta kaupunkiin pudotettiin 4. laskuvarjojääkärikomppanian ja tiedustelujoukkue eli yhteensä 250 laskuvarjojääkäriä, jotka valtasivat kapinallisasemat selustan kautta ja miehittivät iltapäivään mennessä tämän osan kaupunkia. He myös valtasivat takaisin Villa P2 -kaupunginosan ja löysivät verilöylyn uhrit.

Belgialaisten Operaatio Punapavusta (Red Bean) vastanneet armeijan laskuvarjokommandorykmentin (Régiment Para-Commando) 2. kommandopataljoona ja laskuvarjokommandojen panssaritorjuntakomppania laskeutuivat Kolwezin lentokentälle ja eteni kaupunkiin marssien. Tosin legioonalaiset erehtyivät ampumaan tulen belgialaisia kohti ennen kuin tunnistivat nämä, uhreja ei kuitenkaan syntynyt. Kaupungissa belgialaiset alkoivat evakuoida eurooppalaisia kohti lentokenttää ja jättivät kaupungin turvaamisen ranskalaisille. Aamupäivällä ensimmäiset panttivangit suuntasivat kohti Eurooppaa.

Vaikka alun perin joukkojen oli tarkoitus pysyä alueella vain 72 tuntia, belgialaiset päätyivät jäämään kaupungiin kuukauden ajaksi marokkolaisjoukkojen kanssa. He avustivat siviilejä ja pitivät yllä järjestystä. Vastoin Mobutu Sese Sekon toiveita, 2e REP ei jäänyt Zaireen.

Toukokuun 20. päivän aamulla liikkeelle lähtenyt kapteeni Coevoetin johtama 2e REP:in 4. komppania otti tavoitteidensa mukaisesti haltuunsa Zairen armeijan entisen tukikohdan, jonka tiloista se löysi 40 surmatun eurooppalaisen ruumiit ja yhden ruumiiden joukossa piilotelleen hengissä selvinneen naisen. Iltapäivällä klo 15 aikoihin 4. komppania joutui kaivoslähiö Metal-Shaban eräässä tehdaskompleksissa väijytykseen. Komppania joutui pinteeseen seuranneessa ankarassa taistelussa, jossa ylikersantti Norbert Daniel kaatui ja korpraali Prudence sekä legioonalainen Jajovic haavoittuivat. Kapteeni Halbertin kranaatinheittimillä varustettu tiedustelukomppania saapui avuksi ja suuntasi kranaattitulen viholliskohteisiin. Tämän jälkeen 15 kuorma-autollisen verran katangalaisia kahden neuvostoliittolaisen kevyen panssarivaunun tukemana tekivät vastahyökkäyksen, jonka ranskalaiset torjuivat kranaattitulella. Lopulta katangalaiset vetäytyivät ja jättivät 80 kaatunutta taakseen. Tämä oli viimeinen Kolwezin hallinnasta käyty taistelu, eikä sen jälkeen legioonalaisilla ollut jäljellä kuin satoja kilometrejä taivallettuja partionti- ja puhdistustehtäviä etsiessä viimeisiä harhailevia kapinallisia.

Kolwezin haltuunoton jälkeiset yhteenotot

"Vihreät paholaiset" (Diables verts) eli legioonan laskuvarjojääkärit Kolwezin taistelun aikana.

Kolme legioonalaiskomppaniaa joutui 22. toukokuuta yhteenottoon Kapatan kaupungissa, joka sijaitsee lounaaseen Kolwezista. Kapinalliset karkotettiin kaupungista ilman tappioita, mutta paluumatkalla 3. komppanian joukkue joutui väijytykseen, jossa kopraali Courson ja legioonalainen Svoboda haavoittuivat. Katangalaisia kaatui kolme.

Seuraavana päivänä liikkuva legioonalaisosasto lähetettiin koilliseen autioituneeseen Luilun kaupunkiin. Samalla miesten surmaamisten jälkeen kahdeksatta päivää maastossa harhailleita eurooppalaisia naisia ja lapsia otettiin sotilaiden huostaan. Puoli viiden maissa kapinalliset hyökkäsivät alueen sodankäyntistrategian mukaisesti elefanttiruohon seasta kaupungin länsipuolelta väijyttäen 1. komppanian 3. joukkueen. Legioonalainen Jules Clement ja korpraali Jules Harte kaatuivat. Hyökkääjiä ei kuitenkaan ollut kuin vain viisi kapinallista ja legioonalaiset surmasivat nämä nopeasti. Legioonalle kyse oli kuitenkin pahimmista tappioista sitten Kolwezin valtauksen.

Mobutu Sese Seko julisti toisen Shaban sodan voitetuksi 24. toukokuuta ja kiitti ulkomaista interventiota. Vielä seuraavana päivänä kuitenkin käytiin isompi taistelu, kun legioonalaiset väijyttivät vetäytyvät katangalaiset ja surmasivat nämä viimeistä miestä myöten. Legioonalaiset partioivat vielä seuraavat päivät koko Shaban provinssien alueella, mutta joutui enää vain pieniin laukaustenvaihtoihin ja lyhyihin yhteenottoihin. Toukokuun 28. päivänä FLNC:n raportoitiin palanneen Angolan puolelle ja eversti Erulinin legioonalaiset kuljetettiin Lubumbashiin ja lopulta kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen takaisin Korsikalle. Alueelle saapui heidän jälkeensä 3 000 afrikkalaista rauhanturvaajaa.

Operaation menestyksen arviointi.

Kokonaisuudessaan 2 200 eurooppalaista ja 3 000 afrikkalaista evakuoitiin. Verilöylyissä kuoli 170 eurooppalaista eurooppalaista ja 350 afrikkalaista.

Legioonalaisrykmentin arvioidaan surmanneen vähintään 250 kapinallista ja ottaneen vangiksi 163. Kapinallisten kokonaistappioiksi on mainittu noin 400 kaatunutta, joista legioona surmasi 250 kapinallista. Siviilejä arvioidaan kuolleen 664. Sotasaaliina kevyitä ja raskaita aseita saatiin 1 500 kappaletta, joiden joukossa oli 10 raskasta konekivääriä, 38 kevytkonekivääriä, neljä tykkiä ja 15 kranaatinheitintä ja 21 raketinheitintä. Lisäksi kaksi Panhard AML -panssariajoneuvoa tuhottiin.

Legioonan tappiot olivat viisi miestä kaatuneina, kuusi kadonnutta ja 25 haavoittuneina. Belgialaiset menettivät yhden laskuvarjojääkärin ja marokkalaiset kahdeksan sotilastaan.

Zairen armeijan 311. laskuvarjojääkäripataljoonan tappiot olivat 14 kaatunutta ja 8 haavoittunutta.

Kaiken kaikkiaan Operaatio Léopardia (tunnetaan myös nimellä Bonite) on pidetty menestyksenä niin vähäisiltä tappioiltaan kuin tavoitteiden täyttymiseltäänkin. Eurooppalaiset saatiin evakuoitua ja FLNC:n offensiivi veritöineen lopetettua. Operaatio oli tehokas ja taktiikat, tiedustelu sekä logistiikka toimivat hyvin. Erityisesti Ranskan muukalaislegioona osoitti sotilastaitojensa ja -taktiikoidensa ylivoimaisuuden, jota Ranska tuli hyödyntämään myöhemminkin. Legioonalaiset taistelivat rohkeasti, nopeasti, taitavasti ja liikkuvasti.

Kolwezin veteraaneja

Operaatioon osallistuneista legioonalaisista 90 prosenttia oli kokemattomia ja sai tulikasteensa Kolwezin taistelussa. Rykmentti sai "à l'ordre de armée" -kunniakirjan. Lisäksi itse legioonalaiset saivat kunniamerkkeinä Zairen tasavallan sotilaallisen urhoollisuuden ristin palmunlehvien kera (Croix de Bravoure Militaire avec Palme) ja ranskalaisen ulkomaanoperaatioden ansiomitalin (Médaille d’Outre-Mer) "Zaire"-palkilla.

Kolwezin taisteluun osallistuivat 2e REP:in joukoissa myös suomalainen Kyösti Pietiläinen (legioonalaisnimellä Karl Peters) ja tuleva Kroatian armeijan kenraaliluutnantti, sotarikoksista tuomittu Ante Gotovina (legioonalaisnimellä Andrija Grabovac). Kumpikin heistä olivat legioonassa sotilasarvoltaan ylikorpraaleja (caporal-chef). Kyösti Pietiläisen taisteluyksikkö tuhosi mm. kaksi BTR-60 miehistönkuljetusvaunua. Operaation lopussa Pietiläisen erkaannuttua muutaman muun ryhmän jäsenen kanssa, saatiin tuhottua lähellä Zambian rajaa yksi rekka, jonka lavalla kapinnalliset olivat siirtymässä Zambiaan. Tämä rekka saatiin tuhottua Pietiläisen heittämällä kranaatilla, joka osui rekan lavaan.Tämän jälkeen koko kolmikko ampui konekiväärein autoa.