Koiviston konklaavi
Tasavallan presidentin järjestämä oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus[1] (tunnetaan nimellä Koiviston konklaavi) oli presidentti Mauno Koiviston koolle kutsuma tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaaminen 6. toukokuuta 1992. Presidentinlinnassa järjestetyssä tapaamisessa kokoontui noin 30 henkeä.[1]
Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä. Esimerkiksi professori Heikki Ylikangas muistelee:[2]
»Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja – mikäli mahdollista – mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.»
Koivisto piti virheellisenä erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman vuoksi ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.
Ainakin tietokirjailija Antti-Pekka Pietilä kirjassaan Pankkikriisin peitellyt paperit (2008) ja toimittaja Seppo Konttinen kirjassaan Salainen pankkituki (2007) tulkitsevat niin että kokouksen jälkeen tuomioiden linja muuttui velallisia kohtaan ankarammaksi ja pankeille edullisemmaksi.[3][1]
Osanottajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korkeimman oikeuden jäseniä
- Olavi Heinonen (presidentti)
- Erkki-Juhani Taipale
- Per-Johan Lindholm
- Mikko Tulokas
- korkeimman hallinto-oikeuden hallitusneuvos Pekka Hallberg
- Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Esko Kilpeläinen
- Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala
- oikeushistorian professori Heikki Ylikangas
- noin 20 muuta henkilöä
Muistiinpanojen kohtalo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivisto oli pyytänyt keskustelua Korkeimman oikeuden presidentin kanssa sekä ennen että jälkeen varsinaista kokousta[4]. Koiviston keskusteluista on olemassa muistiinpanot. Presidentti Tarja Halonen päätti salata ne ulkopuolisilta[5].tarvitaan parempi lähde
Tilaisuudesta tehty 36-sivuinen muistio siirrettiin 2013 tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, jolloin toimittajat pääsivät tutustumaan siihen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Haapanen, Mikko; Hantula, Hanna: Salattu muistio valottaa Koiviston tuomioistuin-kritiikkiä pankkikiistoissa 9.9.2013. YLE. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Seppo Konttinen: Salattu pankkituki. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2008. ISBN 951-31-4251-5 .
- ↑ Antti-Pekka Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit, s. 199. Art House, 2008. ISBN 951-884-443-7
- ↑ Antti-Pekka Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit, s. 197. Art House, 2008. ISBN 951-884-443-7 .
- ↑ Tasavallan presidentti, kansliaesittely päätös# 3/30.7.2002.