Klement Gottwald
| Klement Gottwald | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tšekkoslovakian 4. presidentti | |
| Pääministeri | Antonín Zápotocký |
| Edeltäjä | Edvard Beneš |
| Seuraaja | Antonín Zápotocký |
| Tšekkoslovakian kommunistipuolueen puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Bohumil Jílek |
| Seuraaja | Antonín Novotný |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1896 Dědice, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 14. maaliskuuta 1953 (56 vuotta) Praha, Tšekkoslovakia |
| Puoliso | Marta Gottwaldová |
| Tiedot | |
| Puolue | Tšekkoslovakian kommunistinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Klement Gottwald (23. marraskuuta 1896 Dědice, Itävalta-Unkari – 14. maaliskuuta 1953 Praha) oli tšekkoslovakialainen kommunistipoliitikko, kommunistipuolueen johtaja, presidentti ja pääministeri. Hän oli etniseltä taustaltaan sudeettisaksalainen.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gottwald oli yksi Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen perustajista.
- Toimi sanomalehtitoimittajana, kommunistipuolueen virkailijana Slovakiassa, 1921–1926
- Keskuskomitean jäsen, 1922–1953
- Keskuskomitean poliittisen ja propagandakomitean jäsen, 1926–1929
- Kommunistipuolueen pääsihteeri, 1929–1945
- Kominternin pääsihteeri, 1935–1943
- Yksi kommunistivastarintaliikkeen johtajista, 1939–1945
- Kommunistipuolueen johtaja, 1945–1953
- Tšekkoslovakian varapresidentti, 1945–1946
- Tšekkoslovakian pääministeri, 1946–1948
- Tšekkoslovakian presidentti, 1948–1953
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gottwald oli ammatiltaan puuseppä. Hän taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Itävalta-Unkarin armeijassa, mutta loikkasi venäläisten puolelle. Hän oli maailmansodan jälkeen mukana perustamassa Tšekkoslovakian kommunistipuoluetta, jonka keskuskomiteassa toimi vuodesta 1925 ja pääsihteerinä vuodesta 1927. Kun Saksa miehitti Tšekkoslovakian ennen toista maailmansotaa, Gottwald pakeni Moskovaan ja johti sieltä vastarintaliikettä.[1]
Yhtenä Tšekkoslovakian kommunistipuolueen johtajista Gottwald valittiin maaliskuussa 1945 Edvard Benešin johtamaan pakolaishallitukseen, joka sai maan johtoonsa sen vapauduttua natsimiehityksestä. Eri puolueiden yhteistyö päättyi helmikuussa 1948 hallituksen ei-kommunististen jäsenten eroon. Tällöin kommunistit tekivät Gottwaldin johtamina ns. Prahan kaappauksen eli Tšekkoslovakian vallankaappauksen 1948. Toukokuussa uudet vallanpitäjät hyväksyivät uuden perustuslain. Presidentti Benešiä painostettiin hyväksymään uusi lainsäädäntö, mutta hän kieltäytyi ja hänet erotettiin presidentin virasta 7. kesäkuuta 1948. Kesäkuun 14. päivä kommunistit valitsivat Gottwaldin Tšekkoslovakian presidentiksi.
Gottwald oli stalinisti. Hän kansallisti maan teollisuuden ja kollektivisoi maatilat. Tammikuun 1. päivänä 1949 käynnistettiin viisivuotissuunnitelma. Raskaalle teollisuudelle annettiin etusija. Tämä oli Neuvostoliiton suoraa vaikutusta Tšekkoslovakian asioihin. Gottwald käynnisti puhdistuksia apurinaan sisäministeri Slánský: Ensimmäisenä poistettiin ei-kommunistit kaikista viroista ja heidät korvattiin luotettavilla kommunisteilla. Otettiin käyttöön pakkotyöleirit, joihin ihmisiä voitiin määrätä mielivaltaisesti hallinnollisin määräyksin vuosikausiksi. 70 000 tšekkoslovakialaista pakeni ulkomaille.
Slánskýn oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Marraskuussa 1952 Gottwald toimeenpani puolueen sisäisen puhdistuksen, näytösoikeudenkäynnin Stalinin tyyliin. Siinä syytettiin valtiopetoksesta 14:ää huomattavassa asemassa olevaa kommunistia. Tunnetuin heistä oli puolueen pääsihteeri ja maan varapääministeri Rudolf Slánský, jonka mukaan tapahtumaa nimitetään myös Slánskýn oikeudenkäynniksi. Syytetyistä 11 tuomittiin kuolemaan, heidän joukossaan Slánský ja ulkoministeri Vladimír Clementis. Teloitus tapahtui joulukuussa 1952. Tuomiolta välttyi Gustáv Husák, Slovakian hallinnon johtaja, joka kuitenkin erotettiin tehtävästään "kansallisten poikkeamien" vuoksi. Oikeudenkäynnissä oli juutalaisvastainen sävy, koska useimmat syytetyt olivat juutalaisia ja sionismi oli yksi tuomion peruste.[2] Husák selvisi hengissä ja hänen maineensa puhdistettiin 1960-luvulla. Husákista tuli presidentti vuonna 1975.
Gottwaldin kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gottwald kuoli vuonna 1953, vain yhdeksän päivää Stalinin kuoleman jälkeen ja vain muutama kuukausi maan näytösoikeudenkäynnissä tuomittujen teloituksen jälkeen. Tiettävästi kuolinsyynä oli keuhkokuume, jonka hän sai Stalinin hautajaisissa.[2] Hänen seuraajakseen Tšekkoslovakian presidenttinä nousi Antonín Zápotocký. Gottwaldin ruumis balsamoitiin ja asetettiin näytteille Prahan keskustaan Vítkovin kansallismuistomerkkiin, joka muutettiin hänen mausoleumikseen. Kun Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov 1950-luvun lopulla tuomitsi Stalinin ja destalinisaation aika alkoi, stalinisti Gottwaldin jälkimaine muuttui kiistanalaiseksi, ja vuonna 1962 hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin pois mausoleumista. Gottwaldin ruumis tuhkattiin ja haudattiin Olšanyn hautausmaalle Prahaan. Vuonna 1963 Slánský ja Clementis rehabilitoitiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 94. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b Ole Kristian Grimnes: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 18, s. 81. Suomentanut Ilmo Kurki-Suonio. Helsinki. Määritä julkaisija! ISBN 951-1-09319-3
| ||||||||||||||||||||||
