Klaus Suomela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klaus Suomela.

Klaus Uuno Suomela (vuoteen 1906 Lindholm; 10. marraskuuta 1888 Porvoo – 4. huhtikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen voimistelija, liikuntakasvattaja ja kirjailija.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomelan vanhemmat olivat koneenhoitaja Gustaf Adolf Lindholm ja Mathilda Toivonen. Hän oli naimisissa vuodesta 1922 filosofian maisteri Hellä Gurli Sabina Tingvaldin kanssa.[1] Heidän lapsiaan olivat nuortenkirjailijat Päivö Suomela ja Launo Suomela sekä kirjailija Toivi Suomela. Suomela pääsi ylioppilaaksi 1908 Jyväskylän lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen voimistelunopettajaksi 1911, filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1931 sekä lisensiaatiksi 1952.

Suomela oli mukana perustamassa Helsingin suojeluskuntaa syksyllä 1917 ja vuoden 1918 alussa hän suoritti Vimpelin sotakoulussa suojeluskuntalaisten aliupseerikurssin. Suomen sisällissodan aikana Suominen toimi helmikuussa perustetun Helsingin Valkokaartin 1. pataljoonan päällikkönä, mutta tästä tehtävästä hänet erotti Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuun puolessavälissä 1918 Helsingin saksalainen komendantti Georg Carp.

Suomela toimi Suomalaisen normaalilyseon nuorempana lehtorina 1918–1931 sekä Helsingin yliopiston kasvatusopillisen voimistelun aliopettajana 1915–1929, ensimmäisenä opettajana 1931–1955 ja vt. ja avustavana yliopettajana 1946–1955. Hän toimi myös yliopiston voimistelulaitoksen varajohtajana 1946–1955 ja vt. johtajana 1951–1953.

Suomela oli mukana Suomen miesten voimistelujoukkueessa, joka voitti hopeaa Tukholman olympialaisissa 1912.[2] Hän osallistui myös raittiusliikkeeseen ja oli yksi lyhytikäiseksi jääneen Aika-aikakauslehden perustajista. Suomela oli SVUL:n voimistelujaoston puheenjohtaja 1913–1922.

Jatkosodan jälkeen Suomela meni mukaan Suomen Kommunistisen puolueen toimintaan ja toimi valtion teatterikomitean puheenjohtajana 1945. Hän oli mukana opetusministeri Johan Helon johtamassa suomalaisessa kulttuurivaltuuskunnassa, joka vieraili Neuvostoliitossa 1945. Suomela kirjoitti vierailun kokemusten pohjalta kirjan Lensimme uuteen maailmaan.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomela oli monipuolinen kirjailija, joka julkaisi muun muassa tietokirjoja, romaaneja ja näytelmiä. Wilho Ilmari ohjasi 1942 elokuvan Hopeakihlajaiset Suomelan samannimisen näytelmän pohjalta, jolla Suomela osallistui käsikirjoituskilpailuun. Myöhemmin hän teki sen pohjalta myös romaaniin.[3]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuosi ja vuorokausi: Yksinäytöksinen näytelmä. Raittiuden ystävien näytelmiä 2. Raittiuden ystävät, Helsinki 1913
  • Hirviherrat: Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Näytelmäkirjasto n:o 143. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1916, 2. painos 1921, 3. painos 1926
  • Olympia: Urheilijan säkeitä. Edistysseurojen kustannus, Helsinki 1920
  • Sotaväen voimisteluohjelmisto: Vapaa- ja kivääriharjoituksia. Otava 1920
  • Suojeluskunnat ja kieltolaki. Kirjoituksia kieltolakiasiassa 10. Edistysseurojen kustannus, Helsinki 1920
  • Juhlaruno Suomen 39:nteen yleiseen raittiuskokoukseen Kuopiossa kesäkuun 5–8 p. 1921. Kuopio 1921
  • Raittius ja urheilukunto. Edistysseurojen kustannus, Helsinki 1921, 2. tark. ja lisätty painos WSOY 1939
  • Vapauden veljet: Nelinäytöksinen yhteiskunnallinen komedia. WSOY:n näytelmäsarja n:o 62. WSOY 1922
  • Kauppasopimus: Yksinäytöksinen kansanhuvinäytelmä. WSOY:n näytelmäsarja n:o 83. WSOY 1923
  • Urheilumaineemme vuoksi! Tekijä, Helsinki 1923
  • Urheilun ja voimistelun historia 1. Esihistoria ynnä Vanha- ja Keskiaika. WSOY 1923
  • Milo, Olympian sankari, 1924. (5. sija Pariisin olympiakisojen taidekilpailuissa, sama romaanina Stadionin ihme, 1936.)[1]
  • Maailmanmestarin naimahommat: Kolminäytöksinen ilveily. Näytelmäkirjasto n:o 172. Kirja, Helsinki 1926
  • Urheilun ja voimistelun historia 2. WSOY 1926
  • Eljas Paukkusen ministeriunelma eli terveen järjen kuperikeikkoja viinanhimom virvatulessa: Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Helsinki 1927
  • Autoilijan kunnianasia. Kieltolakiliitto, Helsinki 1928
  • Ruumiin harjoitukset ennen ja nyt: Silmäys liikunnan historiaan. Urheiluopiston julkaisuja 1. WSOY 1928
  • Urheilun ja voimistelun historia 3. Skandinavia, englanninkieliset maat ja Japani. WSOY 1929
  • Voimistelun opetusoppi: Voimistelun- ja kansakoulunopettajille sekä voimistelunjohtajille. Valistus 1929
  • Urheilu raittiustyön aseena. Raittiuden ystävät, Helsinki 1931
  • Iloisia temppuja: Pirtin permannoille, pihanurmikoille, hiekkarannoille. WSOY 1932
  • Oppikoulun terveysoppi, tekijät Kaarina Kari ja Kl. U. Suomela. WSOY 1933, 11. painos 1958
  • Uusi sauvavoimistelu. WSOY 1933
  • Kansakoulun raittiustieto. Oppikirja. Tekijät O. A. Kärnä ja Kl. U. Suomela; kuvat piirtänyt Seppo Launis. WSOY 1934
  • Kun silmät aukenevat: Kaksinäytöksinen raittiusnäytelmä. Raittiuden ystävien näytelmäsarja 3. Raittiuden ystävät, Helsinki 1934
  • Oppikoulun yhteiskunnallinen raittiusoppi. WSOY 1935, 2. painos 1940
  • Koulukapina: Kolminäytöksinen huvinäytelmä. WSOY 1936 (nimellä Kl. U. Suomela)
  • Stadionin ihme: Romaani Olympian kisojen alkuajoilta. Gummerus 1936
  • Härkäjyviä. (Palkittu valtion Aleksis Kivi -kilpailussa, esitetetty ja ilmestynyt nimellä Saunasta saunaan: Viisinäytöksinen huvinäytelmä. WSOY:n näytelmäsarja 154, WSOY 1938. Julkaistu romaanina Rusthollari hullunmyllyssä, 1943.)[1]
  • Hämäläiset: Näytelmä. 1939
  • Kaikkien urheilukirja. Otava 1939
  • Hopeakihlajaiset: Humoristinen romaani. Smia, Helsinki 1942
  • Ole oma hierojasi: Omahieronnan opas terveille ja sairaille, valokuvat Vilho Setälä. Smia, Helsinki 1943
  • Rusthollari hullunmyllyssä: Jumoristinen romaani. Smia, Helsinki 1943
  • Jäähelvetti: Näytelmä. Kirjoitettu 1937, esitetty 1942[1]
  • Suomen urheilun historia 1. Toimituskunta Klaus U. Suomela, Toivo Aro ym. Kivi, Helsinki 1944
  • Lensimme uuteen maailmaan: Nähtyä ja koettua Neuvostoliitosta. Kansankirja 1945, 2. painos 1946
  • Neuvostoliitto – urheilun suurvalta. Suomi-Neuvostoliittoseura, Helsinki 1945
  • Nuorten urheilutempauksia. Kivi, Helsinki 1945
  • Uraaliin, 1946[1]
  • Vapaaherratar ja vanki, 1946[1]
  • Urheilijan terveydenhoito: Liite kouluhallituksen hyväksymään Oppikoulun terveysoppiin. Kirjoittajat Kaarina Kari ja Kl. U. Suomela. WSOY 1950
  • Minun poikani Absalom, 1950[1]
  • Viktor Heikel suomalaisen liikuntakasvatuksen luojana: Liikuntakasvatusopillinen väitöskirja. Helsingin yliopisto 1952
  • Urheilun maailmanhistoria. WSOY 1953
  • Ivar Wilskman: Suomen urheilun isä. Valistus 1954
  • Suomalaista urheilurunoa. Toimittaja Klaus U. Suomela; otsikkopiirrokset: Sauli Rantamäki. Valistus 1958

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g ”Klaus U. Suomela”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 693–698. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 20. Otava, 1970.
  3. ↑ Muut tiedot. Elonet. Viitattu 12.6.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klaus_Suomela&oldid=21284893”