Klaus Lydekenpoika Djäkn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Klaus Lydekesson Diekn (k. 1435) oli saksalaissyntyinen Turun linnan vouti (n. 1409–1435) ja ilmeisesti erityisen varakas mahtimies.

Hän omisti ainakin Nousiaisten Nyynäisen, Vanajan Harvialan, Tyrvännön Suontaan, Mynämäen (Mietoisten kappeli) Kaskisen, Pöytyän Ylänteen ja Maskun Kankaisen, sekä Euran Lähteenojan kartanot.

Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronyymiltään ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Lisänimen djäkn, teini, herra Klaus ilmeisesti sai siitä, että opiskeli kohtalaisen pitkälle. Hänen menestyksensä virkaurallakin saattaa selittyä kirjallisten taitojen kautta.

Klaus Djäkn meni naimisiin Kerstin (Kristina) Jönsdotter Garpin (1395-1435) kanssa, joka oli isänsä Laitilan Isonkartanon (Storgård) herran Jöns Andersson Garpin perijätär veljiensä jälkeen. He saivat ainakin yhden pojan, Henrikin, joka opiskeli Pariisin yliopistossa. Heillä oli mahdollisesti peräti kolme poikaa, ja useimmat heistä ainakin opiskelivat tullakseen kirkonmiehiksi. Ilmeisestikään kukaan pojista ei jättänyt jälkeläisiä.

Heillä oli myös ainakin viisi tytärtä, joille kaikille Klaus järjesti mittavat myötäjäiset: iso kartano kullekin. Nämä tyttäret naivat Suomen keskiaikaisia kotimaisia mahtisukujen perillisiä, ja heistä polveutuvat monet myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan johtavat suomalaiset aatelissuvut.

Lapset ja näiden avioliitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Henrik Claussonista, (Henrik Klaunpoika) tuli isänsä jälkeen Turun linnan päällikkö. Hän oli valmistunut maisteriksi Pariisin yliopistossa vuonna 1428. Hän toimi Ala-Satakunnan tuomarina, Pohjois-Suomen laamannina ja maaoikeuden jäsenenä. Vuonna 1441 kuningas Kristoffer löi hänet ritariksi kruunajaistensa yhteydessä. Hän edusti Suomea valtaneuvoksena vuodesta 1450 lähtien. Puoliso n. 1438 lähtien Lucia Olofintytär Skelge, avioliitto oli lapseton. Puolisot tekivät suuria lahjoituksia erityisesti Turun tuomiokirkolle ja Naantalin luostarille. Henrik Klaunpoika kuoli vuonna 1459. Lucia Olofintytär eli kuolemaansa vuoteen asti 1498 Naantalin luostarissa, joka oli perustettu vuonna 1442 hänen lahjoittamalleen maalle.
  • Thomas Clausson (Tomas Klaunpoika) omisti Yläneen tilan Pöytyän pitäjässä. Opiskeli Leipzigin yliopistossa. Kuollut ennen vuotta 1452.
  • Arvid Clausson. Oli vuonna 1439 niiden 48 suomalaisen uskotun aatelismiehen kanssa jotka kirjoittivat Tallinnan raadille häväistyksen johdosta, joka koski Donhoff Kallea (Calle Dönhoff?) ja hänen vaimoaan, Arvidin sisarta Margaretaa(?). Lyötiin ritariksi kuningas Kristoffer Baijerilaisen kruunajaisten yhteydessä vuonna 1441. Opiskeli Erfurtin yliopistossa, jonne kirjoittautui vuonna 1444. Hänen mainitaan olleen raudoissa isänsä aiheuttaman häpeän takia. Puoliso Ingeborg Arendintytär Ulv (isä Arend Bengtsson Ulv, äiti Birgitta Bengtsson Natt och Dag), joka eli vielä miehensä jälkeen. Arvid menehtyi nuorena: maaliskuun 4. päivänä vuonna 1459 hän laati Kyrön pitäjässä testamentin, jolla hän määräsi Euran Sorkkisten kylässä olevat tilansa ja Vehmaalta Perkiön tilan Turun tuomiokirkolle. Hän kuoli pian tämän jälkeen.
  • Margareta (Marta) Clausdotter, jonka ensimmäinen puoliso oli Jöns Olofsson Tavast-sukua, kuollut ennen 1439, piispa Maunun (Magnus Tavast) veli, ja toinen puoliso Calle Dönhoff Liivinmalta. Tämä tytär sai maata Varsinais-Suomesta, ja hänestä polveutuu Kuitian kartanonherrain dynastia (Fleming). Etunimi Klaus oli perinteinen jo Martan vävyn Henrik Flemingin suvussa, ja se toistuu siellä runsain lukumäärin jälkeenpäinkin, esim. marski Klaus Fleming.
  • Birgitta (Brita) Clausdotter, Britan puoliso oli valtaneuvos, ritari Henrik Pedersson Svärd Kurki-sukua. Heidät vihittiin 13.6.1418 Nyynäisten kartanossa. Tämä tytär sai Vanajan Harvialan kartanon maat. Henrik Svärdistä tuli Harvialan herra Vanajan pitäjään. Britasta polveutuu niin kutsuttu Lepaan suku. Henrik Svärdin ja Brita Djäknin tytär Raghild avioitui Hollolan kihlakunnantuomarin Klas Persson Lejonin kanssa. Raghildin mukana Lepaan sukuun tuli verta Djäkn- ja Svärd-suvuista. Britan tyttärenpoika sai etunimen Klas tai Klaus.
  • Katarina Clausdotter, Katarina Klauntytär Djäkn avioitui Lempäälän nimismiehen Jaakko (Jacob) Kurjen kanssa. Jaakko oli ilmeisesti Henrikin serkku. Katarinan ja Jaakon pojasta Klaus Kurjesta tuli Ylä-Satakunnan tuomari, Turun linnan vouti ja Laukon kartanon herra Vesilahdelle. Näin Kurki-sukukin sai ripauksen Klaus Lydekenpoika Djäknin verta. Katarina sai ilmeisesti maata Hämeestä tai Pirkanmaalta.(?) Hänestä polveutuu senjälkeinen Laukon Kurki-suku.
  • Anna Clausdotter, jonka puoliso oli valtaneuvos Henrik Bidz (tai Bitz) vanhempi. Heidän poikansa oli piispa Konrad Bitz. Anna Klausdotter sai Nousiaisten Nyynäisten maat (Lemussa). Anna ja Henrik asuivat Nyynäisten kartanossa. Avioliiton kautta tila siirtyi myöhemmin Tott-, Bielke- ja Fleming-suvuille. Bidz-suku jatkui, muttei kovin pitkään. Flemingin suvusta Nyynäisten omistajaksi nousi (ilmeisesti kaupan kautta) valtaneuvos Klas Pedersson Fleming, joka ei polveudu näistä. Sittemmin Klasin poika Henrik nai Margareta Klausdotterin tyttären.
  • Cecilia (Cicilia(?)) Clausdotter, Cecilia Klauntytär Djäkn avioitui Henrik Olofsson Hornin kanssa. Kankaisten kartano Maskussa siirtyi avioliiton kautta Horn-suvun omistukseen. Henrik oli Halikon Joensuun herra. Tämä tytär sai Mynämäen Kankaisten maat. Heidän poikansa oli valtaneuvos ja laamanni Klas Henriksson (Horn), josta sai alkunsa Kankaisten ja Joensuun Hornit (ks. Horn-suku).

[1]

Triviaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balladien kuvaama Elinan surma kertoo mahdollisesti Djäknistä: Klaus-niminen mahtimies poltti (ensimmäisen) vaimonsa Elinin ja ainoan lapsensa. Sovittaakseen tekoaan hän lahjoitti huomattavasti omaisuutta kirkolle. Joskus surmaajaksi on kerrottu Klaus Kurki.

Halikkoon tarina on varmaan periytynyt Djäknin tyttären Cecilian kautta, ja perimätiedon mukaan Cecilia edesauttoi isänsä syntien sovitusta kustantamalla Halikon, Perttelin ja Salon kirkkojen rakentamisen. Myöhemmin tarinaan on sekoittunut paikallisia hahmoja, ja jopa Djäkn on vaihtunut joissakin versioissa Kärkän kartanonherraksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Timo Kause: ”Osa II Mattilan Rusthollin Emäntien sukutaustat; Agneta Matintytär Arvelan sukutausta”, Rusthollin kultainen dukaatti, s. 116–117. (Djäkn-suku) Pori. Määritä julkaisija! ISBN 952-91-7637-6 suomi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klaus_Lydekenpoika_Djäkn&oldid=22615091”