Kivestä ja puusta
| Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | C. J. Cardberg |
| Kuvittaja | C. J. Gardberg, Kari Palsila, P. O. Welin, Hannu Vallas |
| Kansitaiteilija | Raija Pitkänen |
| Kieli | suomi |
| Genre | arkkitehtuuri, kuvateokset |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2002 |
| Sivumäärä | 287 |
| ISBN | 951-1-17423-1 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Irma Savolainen |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja on vuonna 2002 julkaistu C. J. Cardbergin teos, jonka valokuvat ovat tekijän lisäksi Kari Palsilan, Hannu Vallaksen ja P. O. Welinin ottamia. Kirjan on suomentanut Irma Savolainen, taiton ja ulkoasun suunnittelun on tehnyt Raija Pitkänen.
Julkaiseminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos ilmestyi vuonna 2002 Otavan kustantamana. Kirja on nimensä mukaan tietoteos Suomen linnoista, kartanoista ja kirkoista keskiajalta itsenäisyyden aikaan asti. Teoksessa on varsin runsaasti valokuvia ja kartta- ja muita piirroksia havainnollistamassa esiteltyjä kohteita.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan johdannossa käsitellään lyhyesti antiikin perintöä, muinaislinnoja ja varhaista kristillisyyttä Suomessa. Varsinainen rekennettujen kohteiden ja ympäristöjen esittely tehdään aikakausijaksoittain niin, että kunkin jakson alussa on ensin sen yleiskatsaus johdantona ja sitten valittujen kohteiden esittely.[1]
Keskiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalta teoksessa esitellään linnoista Turun linnan varhaiset vaiheet, Hämeen linna, Viipurin linna, Kuusiston piispanlinna, Raaseporin linna, Kastelholma, Olavinlinna ja Kajaanin linna. Kartanoista on sen sijaan vain yksi sivu, kuvituksena Vuorentaan kartano. Kirkoista esitellään Turun tuomiokirkko rakennusvaiheineen, samoin kuin Turun ympäristön pitäjänkirkkoja sekä Uudenmaan, Hämeen, Satakunnan, Pohjanmaan ja Ahvenanmaan kirkkoja. Johdantona käsitellään ristiretkiä ja keskiaikaisia kaupunkeja. Kirkkojen yhteydessä tarkastellaan pyhimyskulttia ja luostarilaitosta ja koko jakson lopuksi varhaisia teitä, kuten Hämeen härkätie.[1]
Kustaa Vaasasta isoonvihaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa Vaasan ajan ja isonvihan väliseltä jaksolta teoksessa tarkastellaan Turun ja Viipurin linnojen myöhempien vaiheiden ohella 1500-luvun kartanolinnoja kuten Kuitia, Suitian kartano ja Sjundbyn kartano, 1600-luvun kartanoita kuten Kankaisten kartano, Louhisaaren kartano ja Sarvilahden kartano sekä maaseudun kirkkoja, muun muassa Sodankylän vanha kirkko ja Sauvon kirkko. Johdannossa kuvataan uskonpuhdistusta ja renessanssia.[1]
Uudenkaupungin rauhasta vuoteen 1809
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenkaupungin rauhan ja vuoden 1809 välisen jakson esipuheena on "Erämaiden kevät" Välskärin kertomusten mukaan. Uusista linnoituksista esitellään Haminan linnoitus, Lappeenrannan linnoitus, Viapori, Loviisan linnoitus, Svartholma ja Hangon linnoitus, mutta myös saaristolaivasto "uivana linnoituksena". Hämeen linna kuvataan armeijan varikkona. Venäläisten linnoituksia rajan takana tarkastellaan lyhyesti, samoin Suomen sotaa.[1]
Rautaruukeista ja kartanoista esitellään Fiskarsin ruukki, Björkboda, Teijon kartano, Mustion linna, Orisbergin kartano, Törnävän kartano, Lietsala eli Nuhjala, Lempisaari, Viksbergin kartano Paimiossa, Joensuun kartano, Wiurilan kartano, Jokioisten kartano, Brinkhallin kartano, Riilahden kartano, Joroisten Frugård ja Anjalan kartano. Lisäksi tarkastellaan useita aikakauden kirkkoja ja lopuksi Ruotsin vallan päättymistä.[1]
Autonomian aika 1809–1917
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autonomian eli Suomen suuriruhtinaskunnan ajan alkamista kuvataan ensin, sitten esitellään "uusien aatteiden arkkitehteja" kuten Carl Ludvig Engeliä ja hänen töitään, mutta myös Engelin oppilasta Anders Fredrik Granstedtia, joka suunnitteli muun muassa Kerimäen kirkon. Myös autonomian ajan tiestöä esitellään. Linnoituksista ja varuskunnista tarkastellaan Viaporin vaiheiden lisäksi Bomarsundia, kartanoista muun muassa Herttoniemen kartanoa, Stensbölen kartanoa, Vuojoen kartanoa, Porvoon Drägsbyn kartanoa, Tervikin kartanoa, Tjusterbyn kartanoa ja Malmgårdin kartanoa. Teoksen päättää näkymä tulevaisuuteen, "Kansallinen kiinnostus herää".[1]