Kivennavan kirkko
Kivennavan kirkko oli kuudes evankelis-luterilainen kirkko Kivennavan kirkonkylän korkeimmalla mäellä vuosina 1808–1939. Kivennavan kunta kuului Suomelle ennen luovuttamistaan Neuvostoliitolle 1944.
Puinen kirkko rakennettiin 1804–1808, mutta sen suunnittelijasta ja töitä johtaneesta rakennusmestarista ei ole tietoa. Suomen sodan jälkeen Suomi siirtyi Venäjän vallan alle 1809, ja Viipurin lääni ja samalla Kivennapa yhdistettiin muuhun Suomeen 1811. Levottomista ajoista huolimatta kirkkoa kuitenkin kaunistettiin. Pietarilainen kirkkomaalari Müller varusti kirkon sisätilat Raamatun kertomuksiin pohjautuvilla maalauksilla 1810–1811. Kirkkoon hankittiin myös veistoksia, mutta vuosien saatossa ne hävisivät tai siirtyivät museoiden kokoelmiin.[1]
Kirkon sisäosat laudoitettiin 1819, ja 1828 valmistui Taavetti Rahikaisen tekemä kellotapuli. Kirkon ovet tehtiin tuomiokapitulin ohjeiden mukaan ulospäin aukeaviksi 1831. Vuonna 1832 kellotapuli maalattiin vihertäväksi, kirkon seinät keltaisiksi ja kirkon vesikatto punaiseksi. Saarnastuoli maalattiin ja koristeltiin kullatuilla enkelinpäillä 1833, jolloin lisäksi lakattiin lehterin laudat.[2]
Puinen kirkko tarvitsi usein korjauksia, ja niitä tehtiinkin. Perinpohjainen kunnostus tehtiin kesällä 1900 arkkitehti Leander Ikosen suunnitelman mukaan. Työtä johti rakennusmestari Holopainen. Kirkkoon tehtiin uusi saarnastuoli ja uudet penkit, ja kaikki maalattiin öljyvärillä. Uuden, Kristuksen ylösnousemista kuolleista kuvaavan alttaritaulun maalasi rouva Viodolfa Ahrenberg. Entinenkin alttaritaulu oli esittänyt samaa aihetta. Sakastin alle tehtiin viinikellari 1906, ja 1909 kirkkoon asennettiin sisäikkunat. Vuonna 1910 rakennettiin sakastin eteiseen klosettilaitos, ja seuraavana vuonna kirkon ulkoseinät maalattiin vaalean keltaisiksi.[3]
Salama sytytti kirkon kellotapulin 24. elokuuta 1901, jolloin koko tapuli tuhoutui ja kellot sulivat.[4] Suomalaiset sotilaat polttivat kirkon 1939 talvisodan alussa perääntyessään Karjalankannakselta. Seuraava eli seitsemäs kirkko tehtiin 1943 entisen kirkon paikalle. Sitä kutsuttiin Pajarin kirkoksi, koska rakentamisen pani alulle kenraalimajuri Aaro Pajari. Tämä kirkko tuhoutui venäläisten suurhyökkäyksessä 11. kesäkuuta 1944.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maunu, J. A.: Kivennavan kirkko 1812–1912 satavuotismuisto. Jyväskylä: Gummerus, 1912. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2024).