Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö
| Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö (Suomen päävesistö: 02) |
|
|---|---|
| Valtiot | Venäjä, Suomi |
| Maakunnat | Karjalan tasavalta, Pohjois-Karjala |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Itämeren valuma-alue |
| Päävesistöalue | Kiteenjoen−Tohmajoen vesistö (02) |
| Vesistöjako |
Tohmajoen valuma-alue (02.01), Kiteenjoen valuma-alue (02.02) |
| Laskujoki | Tohmajoki |
| Laskupaikka | Sortavala, Hiidenselkä, Laatokka |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 1 594,59 km² [1] |
| Järvisyys | 5,64 % [1] |
| Alueen pituus | 80 km [2] |
| Alueen leveys | 35 km [2] |
| Pääuoma | noin 100 km lähde? |
| Keskivirtaama | 17,8 m³/s [3] |
 Joki laskee Hiidenselälle saariston suojiin. |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö (vesistöaluetunnus 02) on Suomen päävesistöalue, jonka pääuoma Tohmajoki laskee Laatokkaan.[1][4]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistön sijainti Venäjällä ja Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valuma-alueesta alle puolet kuuluu pääasiassa Venäjällä Karjalan tasavallan Sortavalan piiriin ja yli puolet Suomessa Pohjois-karjalan Tohmajärvelle ja Kiteelle. Vesistöalue sijaitsee Suomessa ja Venäjällä, joiden vesistöviranomaisten ilmoittamat pinta-alat poikkeavat toisistaan hieman. Tässä esitetyt venäläiset arvot ovat Neuvostoliiton aikaisia, osa luvuista Suomen Vesihallituksen (1976) aikaisia ja osa myöhemmän raportin (Ekholm 1993) aikaisia. Ne mahtuvat kaikki noin sadan neliökilometrin virhemarginaalin sisälle. Vesistöalueen pinta-alaksi on ilmoitettu 1 602 neliökilometriä (km² [5]), 1 594,59 km² [1], 1 618 km² [3] ja 1 700,4 km² [6]. Tässä artikkelissa käytetään Ekholmin arvoja, jolloin vesistöalueen pinta-ala on 1 594,59 km², josta 759,81 km² (48 %) kuuluu Suomelle ja 834,78 km² (52 %) Venäjälle.[7] Koko alueen järvisyys on 5,64 % ja Suomen puoleisen osan järvisyys on 7,4 %. Yhdessä tutkimuksessa annettiin järvisyydelle arvo 5,0 % [3]. Joen keskivirtaama on joensuussa 7,0 m³/s (MQ [3]).[1][8][4]
Valuma-alueen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiteenjoen ja Tohmajoen vesistöalueen itä- ja koillispuolella sijaitsee Jänisjoen vesistöalue (01 [9]), luoteis- ja länsipuolella Vuoksen vesistöalue (04 [10]) ja lounais- ja eteläpuolella sijaitsee Savainjoen valuma-alue.[4]
Kiteenjoen ja Tohmajoen vesistön valuma-alueella on kaksi suurta jokea, jotka ovat toistensa vertaiset: Tohmajoki ja Kiteenjoki. Ne yhtyvät toisiinsa alajuoksulla vain kolme kilometriä Laatokan rannasta ja niiden valuma-alueet ovat rinnakkaiset latvavesiin asti. Jokien valuma-alueiden pinta-aloista on tarjolla kahdesta lähteestä arvoja, jotka kuitenkin poikkeavat toisistaan sata neliökilometriä. Ne kumpikaan eivät ole sopusoinnussa Ekholmin arvojen kanssa. Vesihallituksen julkaisemat pinta-alat (vuodelta 1976) ovat Tohmajoen valuma-alueelle 910,4 km², josta sijaitsee Suomen puolella 290 km², ja Kiteenjoen valuma-alueelle 790,0 km², josta Suomessa sijaitsee 465 km². Venäläisten julkaisemat arvot ovat Tohmajoelle 841 km² ja Kiteenjoelle 761 km². Tohmajoen valuma-alueen järvisyys on 4,3 %, josta Suomen puoleisen osan järvisyys on 6,0 %, ja Kiteenjoen valuma-alueen järvisyys on vastaavasti 7,0 % ja 8,3 %. Valuma-alueen pinta-alasta on suoperäistä maata 8 % ja metsämaata 90 % [3].[6][5][11][12]
Valuma-alueen pääuomatarkastelussa Tohmajoki on valittu pääuomaksi ja Kiteenjoki sivu-uomaksi. Pääuoman ala- ja keskijuoksu on Tohmajoki, josta 64 kilometriä sijaitsee Venäjällä ja 12,8 kilometriä Suomessa. Uoma virtaa Venäjällä Ruokojärven ja Rämeenjärven läpi ja tätä osuutta kutsutaan siellä Yläjoeksi (Юлайоки, Julajoki). Tohmajoki alkaa Tohmajärvestä, josta on siis rajalle 12,8 kilometriä. Tohmajärven yläpuolelta siihen laskee pohjoisesta virtaava Luosojoki, ja Luosojoen latvaosa on puolestaan ojitetun suoalueen läpi virtaava Saarekkeenpuro.[5][1][13][14]
Vesistöalueen jakovaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen vesistöviranomaisten laatiman vesistöalueen jaon toisessa ja kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet ja valuma-alueet. Sisennetty valuma-alue tarkoittaa sitä, että se yhtyy ylempään vähemmän sisennettyyn valuma-alueeseen [1][13]:
- Tohmajoen valuma-alue (02.01)
- Venäjän puolella (02.011R)
- Katihtapuron alue (02.011)
- Tohmajoen alaosan alue (02.012)
- Pusunjoen valuma-alue (02.017)
- Venäjän puolella (02.017R)
- Tohmajärven alue (02.013)
- Perttisenjoen valuma-alue (02.015)
- Lahdenjoen valuma-alue (02.016)
- Luosojoen valuma-alue (02.014)
- Kiteenjoen valuma-alue (02.02)
- Venäjän puolella (02.021R)
- Venäjän puolella (02.025R)
- Paasunjoen valuma-alue (02.025)
- Kiteenjoen alaosan alue (02.021)
- Tiekoskenjoen valuma-alue (02.026)
- Kiteenjoen alue (02.022)
- Humalajoen alaosan alue (02.023)
- Humalajoen yläosan valuma-alue (02.024)
Tohmajoen valuma-alue (02.01)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen vesistöviranomaisten laatimassa kolmannessa jakovaiheessa on merkitty Venäjälle kuuluvat vesistöalueet tunnuksilla 02.011R ja 02.012R ja 02.017R. Alueeseen 02.011R sisältyy kaikki alajuoksun sivu-uomien valuma-alueet, jotka yhtyvät pääuomaan Rämeenjärven alapuolella. Osa tästä alueesta ulottuu Suomenkin puolelle ja se tunnetaan nimellä Katihtapuron alue (02.011). Se osa pääuomaa, joka jää Tohmajärven ja Rämeenjärven alapuolen alueen väliin, kutsutaan Tohmajoen alaosan alueeksi (02.012). Siihen yhtyy idästä Pusunjoen valuma-alue (02.017), johon kuuluu Venäjän puolelta pieni alue 02.017R. Tohmajärven alue (02.013) sisältää Tohmajärven ja sen pienet laskuojat lukuun ottamatta Luosojoki, Lahdenjoki ja Perttisenjoki. Järvi toimii latvavesien pääjärvenä. Siihen laskee etelästä Perttisenjoen valuma-alue (02.015), koillisesta Lahdenjoen valuma-alue (02.016) ja pohjoisesta pääuomaa sisältävä Luosojoen valuma-alue (02.014).[13]
Tohmajoen keskivirtaama on joensuussa 7,0 m³/s (MQ [3]) ja valtioiden rajalla on joen keskivirtaama 2,9 m³/s (MQ), keskiylivirtaama 18 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 0,7 m³/s (MNQ)[6]. Tohmajoen valuma-alue muodostuu edellä kuvatun pääuoman ympärille. Pääuoman sivujoista on suurimmat kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon tiedot on luettu alla luetelluista lähteistä, joita on eritelty taulukon oikeassa sarakkeessa.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Uoman kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kiteenjoki | Kitenjoki (Китенйоки) | Tohmajoki | 3 | 56 | 761 | 3,1,2,1,1,–,1 | |
| Turpoja | Tohmajoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Heinoja | Heinoja (Хейноя) | Tohmajoki | 15 | 14 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Karanko-oja | Karanko-oja (Каранко-оя) | Tohmajoki | 31 | 12 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Tetripuro | Tetripuro (Тетри-пуро) | Tohmajoki | 44 | 14 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Törisevänpuro | Ruokojärvi | 2,1,2,–,–,–,– | |||||
| Katihtanpuro | Yläjoki | 3,–,2,–,–,–,– | |||||
| Lamajoki | Tohmajoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Kylmäpuro | Rämeenjärvi | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Pusunjoki | Tohmajoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Perttisenjoki | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Lahdenjoki | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Kalapuro | Tohmajärvi | 3,–,3,–,–,–,– |
Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [5], 2 = luettu Karjalan kartat- verkkopalvelusta [15], 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta [14], 4 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista.
Kiteenjoen valuma-alue (02.02)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiteenjoen sivujoen valuma-alueen pääuoma kerää kaikki vesistöalueen vedet ja tuo ne Tohmajokeen. Joki virtaa alajuoksulla Karmalanjärven (Кармаланъяарви) ja Hympölänjärven (Хюмпёлянъярви) läpi, ylempänä Siesmanjärven (Сиесманъярви) ja valtioden välisellä rajalla Kangasjärven (Кангасъярви) läpi. Kangasjärven yläpuolella jokea kutsutaan myös Jollonjoeksi, mutta ennen Lautakkoa se on taas Kiteenjoki. Lautakon yläpuolella sitä kutsutaan ennen Hyypiitä Kompsunjoeksi. Kompsunjoki virtaa usean pikkujärven läpi. Myös Hyypii ja Kiteenjärvi muodostavat pääuoman vesireitistä osan. Järveen laskee pohjoisesta tuleva Humalajoki, jonka latvaojana on Ukonoja. Kiteenjoen alajuoksun virtaamia ei ole saatavilla, mutta valtioiden rajalla on mitattu virtaamia silloin tällöin. Joen keskivirtaama 4,1 m³/s (MQ), keskiylivirtaama 22 m³/s (MHQ) ja keskialivirtaama 1,1 m³/s (MNQ)[6].[15][13]
Venäjälle jäävät vesistöalueet on merkitty tunnuksilla 02.021R ja 02.025R. Alueeseen 02.021R sisältyy kaikki Kiteenjoen alajuoksun sivujokien yhteiset valuma-alueet Suomen rajalle asti lukuun ottamatta Paasunjoen alueet. Sen alajuoksun alueet on merkitty tunnuksella 02.025R ja Suomen puolelle jäävät alueet on merkitty Paasunjoen valuma-alueiksi (02.025). Valuma-alueen pääuoman yläjuoksun alueet Suomen puolella ulottuvat aina Kiteenjärven Hyypiin niskalle asti ja ne tunnetaan nimellä Kiteenjoen alaosan alue (02.021). Siihen yhtyy puolivälissä lännestä virtaava Tiekoskenjoki, joka kuuluu Tiekoskenjoen valuma-alueeseen (02.026). Pääuomaan kuuluu vielä Kiteenjoen alue (02.022), jossa sijaitsee Kiteenjärvi, sen jälkeen Humalajoen alaosan alue (02.023, valuma-alueen pinta-ala 134,3 km² [12]), sekä sitten lopuksi Humalajoen yläosan valuma-alue (02.024). Kiteenjärveen laskee idästä Hiidenjoen valuma-alueeseen (02.027) kuuluva Hiidenjoki.[13]
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Uoman kohta |
Etäisyys Tohmajoesta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sahijoki | Sahijoki (Сахи-йоки) | Kiteenjoki | 17 | 16 | 2,1,2,1,1,–,– | ||
| Melkkosenjoki | Kiteenjoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Rajajoki | Rajajoki (Роя-йоки) | Kiteenjoki | 33 | 10 | 2,1,2,–,–,–,– | ||
| Viinaoja | Kiteenjoki | 2,–,2,–,–,–,– | |||||
| Kivioja | Kiteenjoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Tiekoskenjoki | Kiteenjoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Kalaoja | Kompsunjoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Suksijoki | Humalajoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Pasko-oja | Humalajoki | 3,–,3,–,–,–,– | |||||
| Hirvijoki | Ukonoja | 3,–,3,–,–,–,– |
Lähteet: 1 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [11], 2 = luettu Karjalan kartat -verkkopalvelusta [15], 3 = luettu Kansalaisen karttapalvelusta [16].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ a b c d e f Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078 ResearchGate. (PDF) Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Vuoksen vesienhoitoalue Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2022.
- ↑ a b c d Tohmajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 10.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma, s. 27, 39–42. (osa I) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-1965-X Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.1.2022).
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalue (HTML) skvsy.fi. 2022. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Arkistoitu 8.1.2022. Viitattu 9.1.2022.
- ↑ Jänisjoen vesistö (01) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2022.
- ↑ Vuoksen vesistö (04) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2022.
- ↑ a b Kitenjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 10.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Tulvariskien alustava arviointi Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalueella (PDF) 2011. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d e Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö (02) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.1.2022.
- ↑ a b Tohmajärvi, luusua (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c Tohmajoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 10.1.2022)
- ↑ Lautakko, luusua (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.1.2022.