Kirvakiilukainen
| Kirvakiilukainen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Yläheimo: | Chalcidoidea |
| Heimo: | Epelikiilupistiäiset Aphelinidae |
| Suku: | Aphelinus |
| Laji: | abdominalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphelinus abdominalis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kirvakiilukainen (Aphelinus abdominalis) on epelikiilupistiäisten heimoon kuuluva hyönteinen. Aikuinen kirvakiilukainen on 2-3 mm pitkä. Aikuisen naaraan keskiruumis on väriltään musta ja takaruumis keltainen. Koiras on kokonaan musta.
Kirvakiilukaisia hyödynnetään kasvintuotannossa kasvituholaisten biologisessa torjunnassa torjumaan koisokirvoja ja ansarikirvoja sekä myös jonkin verran isoruusukirvoja ja persikkakirvoja. Laji tappaa kirvoja pääasiassa elämällä niiden sisäloisena, mutta joissain tapauksissa myös imemällä niistä ravintoa.[1] Kirvakiilukaisen loisimat kirvat muuttuvat viikon kuluessa loisinnasta mustiksi muumioiksi. Uusi kiilukainen tulee ulos muumiosta leikkaamalla sen takaosaan risareunaisen reiän. Kirvakiilukaisen elämänkierto kestää noin 3 viikkoa. Naaraat loisivat 5-10 kirvaa päivässä ja loisinta jakaantuu useille viikoille, jona aikana ne loisivat 200-250 kirvaa, mutta tappavat myös useita kymmeniä kirvoja käyttämällä niitä ravinnokseen.[2]
Kirvakiilukainen voi käyttää eläessään hyväkseen ainakin seuraavia kirvalajeja: Juurikaskirva (Aphis fabae), kurkkukirva (Aphis gossypii), kasvihuonekirva (Aulacorthum circumflexum), koisokirva (Aulacorthum solani), Macrolophus caliginosus, ansarikirva (Macrosiphum euphorbiae), elokirva eli ruusukirva (Metopolophium dirhodum), sipulikirva (Myzus ascalonicus), persikkakirva (Myzus persicae), tuomikirva (Rhopalosiphum padi) ja viljakirva (Sitobion avenae).[3]