Ranskan sekularismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Sekularismi |
|---|
Ranskassa sekularismi (ransk. laïcité, lausutaan /la.i.si.ˈte/) on käsite, joka tarkoittaa julkisten ja uskonnollisten tahojen erottamista ja erillään pitämistä. Laïcité voidaan suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen. Tunnustukseton valtio ei aseta mitään uskontoa erityisasemaan ja takaa jokaiselle ajatuksenvapauden. Se suhtautuu puolueettomasti ja tasavertaisesti kaikkiin uskontoihin ja uskonnottomiin todellisuus- ja elämänkäsityksiin.
Laïcité-periaate käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta eikä uskontokuntiin kuuluvia tilastoida ainakaan valtion taholta. Ranskassa tunnustuksettomuuden periaate toteutettiin vuonna 1905. Laïcité-lain ulkopuolelle on rajattu Ranskan armeija, jossa toimii sotilaspappeja (aumônier militaire).[1] Sotilaspappien asema on säädetty dekreetillä 16.3.2005.
Maailmalla on Ranskan lisäksi muitakin maita, joissa jo perustuslaissa taataan laïcitén toteutuminen. Näitä ovat muun muassa Kuuba, Japani, Intia, Meksiko, Portugali ja Uruguay.
Suomeksi aiheesta on ilmestynyt belgialaisen filosofin Guy Haarscherin teos Tunnustuksettomuus (2006). Teoksessa esitellään sekä ranskalaisen tunnustuksettomuuden syntyhistoria että vertaillaan eri Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen tilannetta. Lisäksi pohditaan sananvapauden ja uskonnonvapauden suhdetta monikulttuurisissa yhteiskunnissa.
Kirjassaan Haarscher esittelee myös Jean Baubérot´n kuvailemat tunnustuksettoman valtion tunnusmerkit: valtio ja yhteiskunta eivät enää viittaa uskontoon millään tavoin, uskonnollisten tarpeiden tyydyttämisestä huolehtivat uskonnolliset yhdyskunnat, valtio ei pane voimaan uskonnollisia oppeja ja uskontokunnat ovat oikeudellisesti tasa-arvoisia.
Ranskassa on vuodesta 2004 ollut lailla kiellettyä käyttää näkyviä uskonnollisia symboleja valtion kouluissa. Näitä ovat esimerkiksi muslimien päähuivi, juutalaisten kipa-päähine ja erilaiset selvästi näkyvät ristit.[2] Vuonna 2010 kiellettiin burkhan käyttö julkisissa tiloissa, kuten esimerkiksi kadulla. Lain tarkoitus on suojella musliminaisia miehiltä, jotka pakottavat käyttämään näitä. Jos aviomies pakottaa uskonnon vuoksi naisen peittämään kasvonsa, hän voi saada yli 40 000 euron sakot ja hänet voidaan tuomita jopa vuodeksi vankeuteen.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Le statut des aumôniers militaires; luettu 27.1.2008
- ↑ Ranska kiristää toimia burkhaa vastaan YLE.fi. 07.02.2010. Viitattu 25.4.2011.
- ↑ Anttila, Pekka: Ranskan kiistelty burkalaki tuo sakkoja ja vankeutta Suomen kuvalehti. 15.9.2010. Viitattu 13.2.2011.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. ((La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Esipuhe Jarkko Tontti. 23°45) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maijastina Kahlos: Vankat perustelut valtion tunnustuksettomuudelle (Arkistoitu – Internet Archive). Vartija 1/2007.
- BBC – h2g2 – Secularism – Laicite.
- The Privatization of God (Arkistoitu – Internet Archive).