Kirkkoharjun jätinkirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkkoharjun jätinkirkko
Sijainti

Kirkkoharjun jätinkirkko
Koordinaatit 63.80259228°N, 23.58239234°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Kokkola
Historia
Tyyppi Jätinkirkko
Ajanjakso kivikausi, pronssikausi
Korkeus 40 [1] m

Kirkkoharjun jätinkirkko on Keski-Pohjanmaalla Kokkolan Kälviässä sijaitseva ihmisen tekemä kiveys, joka voi olla jätinkirkko.[1][2]

Kohde sijaitsee Kälviän Hillillä Pertunhuhdassa, Kälviänjoen ja seututien 757 välissä, yli 100 metriä tiestä pohjoiseen. Kohde sijaitsee kivikkoisella mäellä ja sen pohjoispuolelta kulkee metsätie.

Jätinkirkoksi otaksuttu rakenne muodostuu neljästä kivivallista. Vallita ovat 2–3 metriä leveitä ja niiden pituudet ovat 8–18 metriä. On edelleen tutkimatta, muodostaako rakennelma jätinkirkon. Se on osittain tuhoutunut metsän äestyksessä.

Marianna Ridderstad ilmoitti jätinkirkon mitoiksi 60–30 metriä ja hänen taulukossaan jätinkirkossa olisi kolminkertaiset vallit. Vallien sivu osoittaa 22° pohjoissuunnasta kohti luodetta.[3]

Samalla mäelle tunnetaan kolme kiviröykkiötä, joiden läpimitat ovat 3–7 metriä. Ne on ajoitettu, samoin kuin vallitikin, kivikauden lopulle tai pronssikaudelle. Paikalta on löydetty kvartsi-iskoksia, jotka viittaavat asuinpaikan olemassaoloon. Iskoslöydöt ovat vallien sisäpuolelta.

Ridderstad on huomannut alueella pystyyn nostetun kiven, jonka muoto on kolmiomainen.[3]

Kohdetta on katsastettu inventoinnissa vuonna 1981 (Hannu Kotivuori ja Jyri Saukkonen) ja tarkastuksessa vuonna 1989 (Mirja Miettinen), jolloin löydettiin merkkejä asuinpaikasta.

  1. a b Muinaisjäännösrekisteri: Kirkkokangas/Kirkkoharju Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 25.7.2007. Museovirasto. Viitattu 23.7.2019.
  2. Kirkkoharjun jätinkirkko, Kokkola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
  3. a b Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015