Kirill Vladimirovitš Romanov
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov (Кири́лл Влади́мирович Рома́нов, 12. lokakuuta 1876 Tsarskoje Selo, Venäjä — 12. lokakuuta 1938 Neuilly, Ranska) oli venäläinen aatelismies, Romanov-suvun päämies vuodesta 1918 kuolemaansa asti ja Venäjän kruununtavoittelija.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirill Vladimirovitšin vanhemmat olivat suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanov, joka oli tsaari Aleksanteri II:n poika, sekä suuriruhtinatar Maria Pavlovna. Kirill Vladimirovitš sai merisotakoulutuksen ja palveli myöhemmin Venäjän–Japanin sodassa Port Arthurissa komentaja Stepan Makarovin lippulaivalla Petropavlovskilla. Suuriruhtinas selvisi aluksen uppoamisesta täpärästi ja haavoittuneena.
Nikolai II:n kruunajaisjuhlissa vuonna 1896 Kirill rakastui serkkuunsa Victoria Melita Saksi-Coburg-Gothaan, joka oli muun muassa Ison-Britannian kuningatar Viktorian pojantytär. Sukulaisuussuhde ja se, että Victoria oli jo naimisissa Hessenin suurherttuan Ernst Ludvigin kanssa, tekivät suhteesta kuitenkin hovin piirissä mahdottoman. Erityisesti sitä vastusti keisarinna Aleksandra Fjodorovna, joka oli Ernst Ludvigin sisar. Vaikka Victorian ja Ernst Ludvigin liitto päättyi eroon vuonna 1901, Kirillin pyytämä avioliittolupa evättiin säännöllisesti. Kirill Vladimirovitš karkotettiin Venäjän kaukoitään. Venäjän–Japanin sodan jälkeen hänen sallittiin muuttaa Saksaan, missä pariskunta avioitui syksyllä 1905. Keisari riisti häneltä hänen arvonimensä ja määrärahansa eikä sallinut perheen asettua Venäjälle.
Kirill ja Victoria Melita asettuivat Saksassa Coburgiin Viktorian äidin palatsin vieressä sijaitsevaan taloon, jossa heidän ensimmäinen lapsensa Maria Kirillovna Romanova syntyi helmikuussa 1907. Toinen tytär, suuriruhtinatar Kira Kirillovna Romanova syntyi vuonna 1910.
Nikolai II leppyi vähitellen Kirillin vanhempien painostuksen vuoksi; hän tunnusti avioliiton pian ensimmäisen tyttären syntymän jälkeen ja myönsi äidille ja lapselle asianmukaiset arvonimet. Vuonna 1908 hän salli Kirillin palata Venäjälle ja palautti hänellä laivastossa olleen sotilasarvon. Kirillin asemaa vahvisti hänen nousunsa kolmanneksi kruununperimysjärjestyksessä. Vuonna 1910 Kirill asettui vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa Pietariin.
Maanpakoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Kirill Vladimirovitš Romanov ja Victoria pakenivat Suomeen Haikon kartanoon. Heille syntyi Porvoossa 30. elokuuta 1917 poika, joka kastettiin Haikossa Vladimir Kirillovitš Romanoviksi. Keisariperheen murhan jälkeen vuonna 1918 suuriruhtinas Kirillistä tuli maanpakoon siirtyneen Romanov-suvun päämies. Suomesta Kirill Vladimirovitš ja Victoria muuttivat pois vuonna 1919 ja asettuivat ensin Saksaan Coburgiin. Vuonna 1925 he asettuivat Ranskaan loppuelämäkseen.
Kirill Vladimirovitš Romanov julistautui vuonna 1924 Pariisissa Venäjän maanpaossa olevaksi keisariksi ja ryhtyi tavoittelemaan kruunua. Hän kuoli vuonna 1938 Ranskassa, kaksi vuotta puolisonsa jälkeen.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Olen enemmän kuin onnellinen!" sanoo Venäjän suuriruhtinaan Kirilin tytär, Kuva, 27.04.1938, nro 9, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Paul Linder : Ruhtinaallista romantikkaa, Kuva, 08.06.1938, nro 12, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|