Kiperjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiperjärvi
Valtiot  Suomi
Paikkakunta Eura
Koordinaatit 61°04′29″N, 22°08′24″E
Mittaustietoja
Kartta
Kiperjärvi

Kiperjärvi [1][2] eli Kiperinjärvi [3] (joskus Kiperijärvi [4]) on Satakunnassa Eurassa sijaitseva kuivatettu järvi, joka kuului Eurajoen vesistöön ja se laskee Pyhäjärveen entisen Kiperojan ja nykyisen Myllyojan kautta. Myllyoja on paikallinen nähtävyys Myllyojan kanjonin vuoksi, koska oja hakattiin kallioon käsin ja räjäytettiin ruudilla. Kanjonin yli on rakennettu kivisilta, joka on edelleen käytössä.[1][5][6]

Maantieto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1696 Olof Mörtin piirtämässä Kauttuan kartassa Kiperjärvi näkyy puoliksi aivan karttalehden alareunassa. Järven pohjoisosassa oli neljä pientä lahdelmaa ja yksi niemennokka. Pohjoisosassa oli pieni saari. Myllyojan luusua oli piirretty suuremmalla tarkkuudella. Oja laski Pyhäjärveen lyhyen lahden pohjukasta silmääräisesti katsottuna samasta kohtaa kuin missä kanjoni kulkee nykyään.[7]

Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa on Kiperjärvi kuvattu melko suurena järvenä. Se oli Pyhäjärven rannan suuntainen ja pitkulainen järvi, jonka nimi kirjoitettiin karttaan "Kiperjärvi". Mikäli järven pituutta ja leveyttä vertaa Kalmbergin kartaston mittakaavaan, voidaan sen mittoja arvioida. Mikäli kartanpiirtäjä on kuvannut järven oikein, olisi sen pituus ollut 1,5−1,6 kilometriä ja leveys ollut noin puoli kilometriä. Karttapaikan kartoissa pellot ovat kuitenkin vain 300 metriä leveitä. Järven tarkat mitat jäävät vielä auki, sillä peltoja oli 1940-luvulla vain 15 hehtaaria.[8][1][6]

Kiperjärven kalliossa esiintyy rinnakkain sekä diabaasia että hiekkakiveä. Hiekkakivi on punaista ja kovaa. Diabaasi on halkaissut hiekkakiven tunkeutuessaan sen läpi ja tämän voi kukin itse käydä katsomassa Myllyojan kanjonin pohjalta. Tästä syystä Kiperjärvi on geologiassa kuuluisa, sillä aikaisemmin ei diabaasin ja hiekkakiven rinnakkaisesiintymien pajastumia tunnettu montakaan.[3][4][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof Mörtin kartassa järven nimi oli kirjoitettu "Kiparjerfwi" ja sen laskuojan nimi oli jo tuolloin "Mÿllÿoja".[7]

Mestilän torpparit olivat niittäneet 1800-luvun alussa Kiperjärven rannoilta heinää, jota tarvittiin kuitenkin enemmän. Järven kuivattaminen oli torpparien ajatus, joka pantiin toimeen 1800-luvun alkupuolella. Lupien kyselyn jälkeen työt on ilmeisesti aloitettu vuonna 1822, mutta hankkeen aloitusvuosi on epävarma, koska sitä ei ole varmistettu lähteistä. Järvi näkyy vielä vuoden 1848 Lindströmin kartassa "Eura socken" ja Kalmbergin kartastossa, mutta sen voi selittää osittaisella järvenlaskulla tai kartanpiirtäjän vanhentuneilla tiedoilla.[6][9]

Järvelle raivattiin uusi laskuoja maata kaivamalla ja kalliota räjäyttämällä. Kallioon porattiin reikiä, joihin ladatulla ruudilla räjäytettiin kalliota lohkareiksi. Lohkareet nostetiin pois käsivoimin tai köysillä nostaen. Näin työskennellen kallioon saatiin koverrettua ylhäältä metrin leveä ja pohjalta puoli metriä leveä oja. Ojan syvyys oli kalliossa jopa 5,5 metriä. Ojan kautta järvestä hävisi suurin osa vedestä, mutta koko järveä ei saatu näin tyhjennettyä. Torpparit saivat kuitenkin lisää heinää.[6]

Vuonna 1873 yhtiö A. Ahlström osti Kauttuan ruukin, johon kuului runsaasti metsää ja esimerkiksi tarkasteltava Kiperjärvi. Ruukin yhteydessä ollut kartano tarvitsi karjalleen heinää, jota kerättiin kaikkialta. 1900-luvulla katseet kääntyivät laskettuun Kiperjärveen, josta oli mahdollista saada pienellä vaivalla lisää heinämaata ja peltoa. Vuonna 1935 aloitettiin ojan syventäminen neljän paikallisen isännän urakoidessa työtä. Työ valmistui kolmessa kuukaudessa, kun apuna oli ruukin puolesta dynamiittiä, rautatiekiskot ja kuormavaunut sekä metalliporat. Ojaa syvennettiin yli kaksi metriä ja sen kokonaispituudeksi tuli 200 metriä. Ojan alkuosuudella vesi johdettiin betoniputkiin, jotka peitettiin maalla.[6]

Järven tyhjeneminen ja kuivuminen kesti kuitenkin kolme vuotta, ennen kuin sitä pystyi viljelemään. Kuivaamista piti auttaa pumppaamalla vettä järvialtaan ojista. Toinen ongelma liittyi pohjan kantavuuteen, joka oli koneille liian heikkoa. Näitä ongelmia ratkottiin juuri, kun karjalaisten asuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Kiperjärven 15 hehtaaria suuri viljelyala jaettiin neljän perustettavan maatilan kesken ja nämä annettiin saapuneille karjalaisille.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kiperjärvi, Eura Maanmittauslaitos. Viitattu 24.1.2015.
  2. ↑ a b Pajunen, Matti & Wennerström, Marit: Post-Svekofennisten kivien hauraiden rakenteiden tutkimus Satakunnassa[vanhentunut linkki], Posiva OY, Olkiluoto, Eurajoki, 2010
  3. ↑ a b Neuvonen, K.J.: REMANENT MAGNETIZATION OF THE JOTNIAN SANDSTONE IN SATAKUNTA, SW-FINLAND (Arkistoitu – Internet Archive), Geologinen seura, 1973
  4. ↑ a b Wiebe, Andrew James: Quantifying the Groundwater Component within the Water Balance of a Large Lake in a Glaciated Watershed: Lake Pyhäjärvi, SW Finland, (tutkielma) 2012, Waterloon yliopisto, Ontario, Kanada
  5. ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.1.2015.
  6. ↑ a b c d e f Tiitinen, Olli: Omituinen oja[vanhentunut linkki], Vuorityö, 2007, s.13
  7. ↑ a b Mört, Olaf: Kauttua (KA a7: 2/1-2), suoraan kartalle, 1696
  8. ↑ Kalmbergin kartasto: [1], suoraan kartalle (fc20050775.jpg), 1855-56
  9. ↑ Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Kalastajista kauppanaisiin - Euran esihistoria, s. 2. (F. Lindströmin kartta Eura Socken 1849) Vammala: Euran Kunta, 2000. ISBN 951-96964-1-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiperjärvi&oldid=22786676”