Kimmo Nuotio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuotio helmikuussa 2020

Kimmo Teppo Nuotio (s. 18. huhtikuuta 1959 Helsinki) on suomalainen oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori.[1]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1978.[2]

Nuotio on toiminut Helsingin yliopistossa tutkijana valmistumisestaan lähtien vuodesta 1986. Hän on suorittanut varatuomarin arvoon oikeuttavan tuomioistuinharjoittelun Vantaan kihlakunnanoikeudessa vuonna 1991. Hän toimi Helsingin yliopiston Vaasan Oikeustieteellisen koulutuksen johtajana eri nimikkeillä vuosina 1996–2008. Rikosoikeuden professoriksi hänet nimitettiin 2009. Nuotio kutsuttiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2012. Hän toimi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2010–2017. Hän oli Taideyliopiston hallituksen jäsen (2014–2016). Hänellä on tai on ollut luottamustehtäviä Helsingin yliopistossa yliopistokollegiossa samoin kuin Aleksanteri-instituutin, Tutkijakollegiumin sekä Kiinan oikeuden ja kiinalaisen oikeuskulttuurin keskuksen johtokunnissa. Nuotio toimi Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston puheenjohtajana (2019–2021).

Nuotio toimii vuodesta 2021 lukien Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtajana.[3]

Nuotio on toiminut vierailevana tutkijana rikosoikeuden alan Max Planck -instituutissa Saksassa vuosina 1988 ja 1993. Hän on toiminut Jean Monnet Fellow’na Euroopan yliopistoinstituutissa Firenzessä vuosina 2000–2001. Nuotio on toiminut vierailevana professorina Toronton (2018) ja Leuvenin yliopistoissa (2019), vierailevana mentorina Australian National Universityssä (2019) ja hänet on kutsuttu jäseneksi Pekingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Global Faculty -ryhmään (2018).

Nuotio on toiminut pitkään oikeusministeriön nimeämänä asiantuntijana rikosoikeuden alan lainvalmistelussa. Hän on myös usein kuultu asiantuntija eduskunnan valiokunnissa. Hän on kehittänyt oikeustieteen alan tohtorinkoulutusta toimimalla johtajana Suomen Akatemian rahoittamassa valtakunnallisessa tohtorinkoulutusohjelmassa Oikeus muuttuvassa maailmassa vuosina 2007–2015. Hän toimi tutkimusryhmän johtajana Suomen Akatemian rahoittamassa, professori Kaarlo Tuorin johtamassa tutkimuksen huippuyksikössä Foundations of European Law and Polity Research (2008–2013). Nuotio on toiminut tieteellisten järjestöjen johtotehtävissä (Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys ry, Suomen oikeusfilosofinen yhdistys ry, Suomen kriminalistiyhdistys ry) sekä tieteellisten aikakauskirjojen toimituksissa (Oikeus, Retfärd, Haaste, Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab). Nuotio on ollut kehittämässä oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisiä suhteita sekä Euroopassa että erityisesti Kiinan suuntaan.

Nuotio on Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä toimivan, vuonna 2021 toimintansa aloittaneen Oikeusvaltiokeskuksen johtoryhmän jäsen.lähde?

Yhteiskunnallisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Nuotio on ollut 1990-luvulta lähtien esillä mediassa esittämässä kannanottoja ajankohtaisista rikosoikeudellisista kysymyksistä. Dekaanina hän on edistänyt tiedekunnan oikeustieteellistä yhteistyötä Kiinan suuntaan[4] Hän on ollut esillä muun muassa rasismin saattamisesta rikoslakiin, jotta rasismiin syyllistyneet saataisiin herkemmin tuomiolle.[5] Helsingin Asema-aukion pahoinpitelytapauksessa Nuotio esitti, että syytetty olisi ollut mahdollista tuomita myös "rasistisen motiivin" perusteella.[6] Kriminaalipoliittisia näkemyksiään Nuotio on esitellyt muun muassa 60-vuotispäivänään julkaistussa haastattelussa (HS, 18.4.2019).

Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Nuotio aiheutti kohua antamalla 3. toukokuuta 2012 professori Vesa Majamaalle huomautuksen, jonka mukaan Majamaa esitti naisvastaisia ja ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä arvostellessaan tiedekunnan henkilöstöpolitiikkaa. Majamaa piti väittämää vääränä ja lähetti tiedekuntaan vastineen, jossa hän totesi huomautuksen jättävän pois olennaisimman osan hänen puheenvuoronsa sisällöstä.[7] Professori Jukka Kekkosen mukaan kokoukseen osallistuneet parikymmentä professoria ymmärsivät Majamaan puheenvuoron ironisen retoriikan ja piti huomautusta, joka oli kurinpitotoimi, sananvapauden kannalta arveluttavana. Kokouksessa läsnä olleelle professori Juha Raitiolle huomautus oli täydellinen yllätys, eikä hän kokenut Majamaan kielenkäyttöä provosoivana.[7]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jukka-Pekka Takala - Kimmo Nuotio (toim.), Ymmärtäminen ja oikeudellinen vastuu. Edita. Helsinki 1997.
  • Teko, vaara, seuraus, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja (väitöskirja) 1998.
  • Jussi Matikkala - Kimmo Nuotio: Rikosoikeuden oikeustapausharjoituksia. 1998.
  • Nykyajan muuttuva oikeus, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 2001.
  • Kimmo Nuotio (toim.): Oikeusteoreettisia katkelmia, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 2003.
  • Rikosoikeuden poluilla, Forum iuris 2003.
  • Oikeus ja politiikka, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 2007.
  • Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Pekka Koskinen - Martti Majanen – Sakari Melander - Kimmo Nuotio - Ari-Matti Nuutila – Timo Ojala - Ilkka Rautio, Rikosoikeus. Kolmas, uudistettu painos. WSOYpro, 2009.
  • Jumalanpilkasta viharikoksiin, Artikkeli, Haaste 2009.
  • Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden Eurooppa, Forum Iuris 2010.
  • Nuotio, Kimmo – Melander, Sakari – Huomo-Kettunen, Merita (toim.), Introduction to Finnish Law and Legal Culture. Forum Iuris, Helsinki 2012.
  • Avustettu potilaan itsemurha ja eutanasia, Artikkeli teoksessa Oikeuden historiasta tulevaisuuden Eurooppaan: Pia Letto-Vanamo 60 vuotta, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, 2014.
  • Vihapuheen rikosoikeudellinen sääntely, Artikkeli kirjassa Riku Neuvonen (toim.), Vihapuhe Suomessa. Edita 2015.
  • Yli-Hemminki - Melander - Nuotio (toim.), Rikoksen ja rangaistuksen filosofia. Gaudeamus 2022.
  • Nuotio - Simojoki - Yli-Hemminki (toim.), Parempaa päihdepolitiikkaa. Rangaistuksista hoidon poluille. Gaudeamus 2023.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/kimmo-nuotio(b169afdb-29fd-407e-97c3-f9b3bde42b75)/projects.html
    Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 495. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. ↑ Rohkea koulu - SYK Nervanderinkadulta Isonnevantielle -kirjan matrikkeliosuus (S. 94)
  3. ↑ Henkilöstö | Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 23.4.2023.
  4. ↑ Suomen ja Kiinan yliopistoyhteistyö uudelle tasolle. Yle 29.11.2014.
  5. ↑ Rasistit halutaan tuomiolle – auttaako tämä? Vihreä Lanka.
  6. ↑ Ari Mölsa: Professori asema-aukiotuomiosta: Rasismituomiokin olisi ollut mahdollinen Yle. 30.12.2016. Viitattu 02.01.2017.
  7. ↑ a b Oikeustieteellisessä kuohuu Ylioppilaslehti. 11.5.2012. Viitattu 22.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kimmo_Nuotio&oldid=22484625”