Kikkajärv
| Kikkajärv, Ilgāja ezers | |
|---|---|
 Näkymä järvelle Paganamaan pohjoisrannalta |
|
| Valtiot | Viro, Latvia |
| Maakunnat | Võrumaa |
| Kunnat | Rõugen kunta, Alūksne |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Peeli jõgi |
| Järvinumero | VEE2152100 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 128 m |
| Rantaviiva | 2,472 km |
| Pinta-ala | 20,4 ha[1] |
| Keskisyvyys | 11,7 m |
| Suurin syvyys | 22,5 m |
| Valuma-alue | 12,4 km² |
 Kikkajärv, Ilgāja ezers |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kikkajärv (myös Kika järv, Suur-Kikkajärv)[2] ja Ilgāja ezers (myös Vizlas ezers)[3] on järvi Viron ja Latvian rajalla. Viron puolella se kuuluu Võrumaalla Rõugen kuntaan ja Latvian puolella Alūksnen kuntaan (entinen Veclaicenen pitäjä).[2][4]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee pitkässä laaksossa ja se on pitkän muotoinen ja se sijoittuu itä-länsisuuntaisesti. Järven keskikohdassa on 70 metriä leveä salmi, joka yhdistää järven eri altaat toisiinsa. Järven eteläpuolella Latviassa on metsäinen saari. Järven pinta-ala on 20 hehtaaria (ha) (12 ha Virossa ja loput latviassa) ja se on 1,0 kilometriä pitkä ja 300 metriä leveä. Järven läpi virtaa Peeli jõgi, joka kuuluu Gaujan valuma-alueeseen, ja se laskee seuraavaksi Sarapuujärveen. Järven valuma-alueen laajuus on 12,4 neliökilometriä.[2][4]
Järvi on luodattu ja sen keskisyvyys on 11,7 metriä ja suurin syvyys 22,5 metriä. Syvin kohta sijaitsee saaresta luoteeseen. Järven laskennalliseksi tilavuudeksi voidaan määrittää 0,0024 kuutiokilometriä eli 2,4 miljoonaa kuutiometriä [5]. Järven rantaviivan pituus on 2,5 kilometriä.[2][4][6]
Järven luokittelu ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 3) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa lämpötilakerrostuu (vir. keskmise karedusega kihistunud veega järv).[2]
Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti samalla sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Silloin järven veden kalkkipitoisuus on keskikorkea tai korkea ja sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.[2]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee viime jääkauden lopussa 13000 vuotta sitten syntyneeseen laaksoon (vir. Piiriorg), joka seuraa järven länsipuolella Latvian ja Viron rajaa, mutta joka kulkee idässä Kornetin taajamassa olevien järvien kautta. Järvessä esiintyy hauki, särki, ahven ja sorva. Järvi kuuluu pieneen virolais-latvialaiseen patikointireitin piiriin, joka kulkee sekä Viron että Latvian puolella.[3][6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri
urlpuuttuu. Estonian Environmental RegisterUrl. Tieto on haettu Wikidatasta. - ↑ a b c d e f Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ezeri.lv: Ilgāja ezers(latviaksi), viitattu 13.4.2017
- ↑ a b c Keskkonnaregister: Kikkajärv (vee2152100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 31.3.2017. (viroksi)
- ↑ Laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä. Tämä ei ole viranomaisten määrittämä arvo!
- ↑ a b Mäemets, Aare: Eesti NSV järved ja nende kaitse, kalapeedia.ee (viroksi), 1977, viitattu 13.4.2017
- ↑ Reitkeilyesite: PEĻĻU TAKA (latviaksi), viitattu 15.4.2017
- ↑ Riiklik Looduskaitsekeskus: Paganamaa maastikukaitseala (PDF) (viroksi), 2008, viitattu 13.4.2017