Kijūrō Shidehara
| Kijūrō Shidehara | |
|---|---|
 |
|
| Japanin pääministeri | |
| Monarkki | Hirohito |
| Edeltäjä | Naruhiko Higashikuni |
| Seuraaja | Shigeru Yoshida |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. syyskuuta 1872 Osaka, Japani |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 1951 (78 vuotta) Tokio, Japani |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
 Nimikirjoitus |
|
Kijūrō Shidehara (jap. 幣原喜重郎, Shidehara Kijūrō; 13. syyskuuta 1872 Osaka – 10. maaliskuuta 1951 Tokio)[1] oli japanilainen diplomaatti ja valtiomies, joka toimi Japanin pääministerinä vuosina 1945–1946.
Shidehara opiskeli Tokion yliopistossa ja oli vuodesta 1896 Japanin ulkoministeriön palveluksessa.[2] Hän työskenteli muun muassa Japanin lähetystöissä Lontoossa ja Washingtonissa, ja oli suurlähettiläänä Alankomaissa 1914–1915, minkä jälkeen hänet nimitettiin apulaisulkoministeriksi. Vuosina 1919–1922 hän oli Japanin Yhdysvaltain-suurlähettiläänä.[1][3][2] Shidehara oli yksi Japanin täysivaltaisista edustajista vuosien 1921–1922 Washingtonin laivastokonferenssissa,[1][2] jossa Tyynenmeren alueen suurvallat sopivat merivoimiensa koon rajoittamisesta rauhan takaamiseksi. Shidehara sai vuonna 1920 paronin (danshaku) aatelisarvon.[1] Hänet nimitettiin parlamentin ylähuoneeseen vuonna 1926.[2]
Shidehara oli ulkoministerinä useassa eri hallituksessa vuosina 1924–1927 ja 1929–1931. Toisin kuin ulkopoliitiikkaan sekaantunut armeija, hän kannatti rauhanomaisia suhteita Kiinaan ja Neuvostoliittoon.[1][2][3] Shidehara halusi Japanin panostavan sotilaallisen laajenemisen sijaan taloudellisen vaikutusvaltansa kasvattamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Japanin 1920-luvun rauhanomainen ulkopolitiikka henkilöytyi häneen ja sitä kutsuttiinkin ”Shidehara-diplomatiaksi”.[1][2] Sotilaspiirien saatua otteen Japanin politiikasta Shidehara joutui olemaan vuodesta 1931 sivussa päätöksenteosta, mutta hän säilytti arvostuksensa ulkomailla.[1]
Shidehara tuli pääministeriksi tappiollisen toisen maailmansodan jälkeen lokakuussa 1945, ja jatkoi tehtävässä toukokuuhun 1946. Yhdysvaltain miehityshallinto hyväksyi hänen nimityksensä.[1] Hän neuvotteli miehityshallinnon johdon kanssa muun muassa keisarin tulevasta asemasta ja uuden perustuslain laatimisesta.[2] Vaikka Shidehara tunnettiin ulkopoliittisissa kysymyksissä liberaalina, sisä- ja talouspolitiikassa hän oli konservatiivi, mikä teki hänet epäsuosituksi sodanjälkeisen vasemmiston piirissä. Kyseenalaisina pidettiin varsinkin hänen läheisiä suhteitaan Mitsubishi-yhtiöön ja sen omistajasukuun, johon hänen vaimonsa kuului.[1][3] Pääministerikautensa jälkeen Shidehara valittiin uuden edistyspuolueen (Nihon Shinpotō) puheenjohtajaksi. Hänet valittiin vuonna 1947 Japanin alahuoneen jäseneksi ja vuonna 1949 sen puhemieheksi, missä tehtävässä hän oli kaksi vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[2][1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Shidehara Kijūrō (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.2.2020.
- ↑ a b c d e f g h Shidehara, Kijuro (englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 23.2.2020.
- ↑ a b c d Shidehara, Kijuro (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 23.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kijūrō Shidehara Wikimedia Commonsissa
