Kiintymyssuhdeteoria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äiti ja lapsi.

Kiintymyssuhdeteoria (engl. Attachment theory) on psykologinen ja evoluutionaalinen malli, joka kuvaa ihmisten välisiä suhteita varhaislapsuudesta alkaen. Kiintymysteorian pohjana on havainto, että vauvat etsivät erityisesti stressaavissa tilanteissa turvaa ensisijaisesta hoitajastaan.

Teoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvulta.

Jo 1950-luvulla toiseksi teorian kehittäjäksi Bowlbyn ohella tuli yhdysvaltalainen Mary Ainsworth. Kiintymyssuhdeteoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysin periaatteista että eläinten käyttäytymistä tutkivasta etologiasta, eläinten leimautumiskäyttäytymisen ja kiintymyskokeiden alueelta (erityisesti lääkäri-biologi Konrad Lorenz ja psykologi Harry Harlow). Näistä lähtökohdista Bowlby päätteli, että myös ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan ”kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä” (suom. Jari Sinkkonen).[1]

Kiintymyssuhdeteorian lähtökohta on luonnonvalinnan tuloksena ihmisessä ja ylipäätään kädellisissä kehittynyt kiintymyssysteemi, jonka tarkoitus on tarjota avuttomalle jälkeläiselle turvaa ympäristön vaaroja vastaan.[2]

Lapsuuden kiintymyssuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen.[3]

Lasten kiintymyssysteemin on todettu muodostuvan etenkin sillä perusteella, kuinka luotettavasti ja ennustettavasti äiti reagoi lapsen läheisyydentarpeeseen. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonalliseen kehitykseen.[2] Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.lähde?

Yhdysvaltalainen lastenlääkäri William Sears on hahmotellut teorian pohjalta vanhemmuuden tyylin nimeltä kiintymysvanhemmuus.

Kiintymyssuhdemallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiintymyssuhdemalleja ovat luokiteltu seuraavasti:

  • turvallinen kiintymyssuhde
  • turvaton kiintymyssuhde
    • hajanainen kiintymyssuhde
    • ristiriitainen kiintymyssuhde
    • välttelevä kiintymyssuhde.

Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.

Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut vanhemman läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita.

  1. Sinkkonen, Jari: Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. (Katsaus) Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 15, s. 1866–1873. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.8.2020.
  2. a b Näreaho, Leo: Kunnianhimoinen kirja uskonnonfilosofiasta. Tieteessä tapahtuu, 2006, 24. vsk, nro 7, s. 77–80. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.8.2020.
  3. Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69. Lontoo: Routledge, 1993. ISBN 0-415-07730-3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]