Khambulan taistelu
| Khambulan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Zulu-sotaa | |||||||
 Brittiläinen maalaus taistelusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
2 086 |
noin 20 000–26 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
18 kaatunutta |
yli 1 000 | ||||||
Khambulan tai Kambulan taistelu oli nykyisessä Etelä-Afrikassa zulu-sodanaikana käyty taistelu zulujen ja brittien välillä 29. maaliskuuta 1879. Zulut yrittivät epäonnistuen vallata brittien linnoitetut asemat Khambulassa Zulumaassa ja tappio oli heille huomattava isku sotatahdon kannalta. Heidän armeijansa ei enää toipunut entiselleen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zulumaahan useana kolonnana edenneet edenneet britit olivat kärsineet nöyryyttävän tappion zuluille Isandlwanan taistelussa 20. tammikuuta 1879 ja zulut olivat piirittäneet heidän asemansa Eshowessa. He kuitenkin saavuttivat voittoja seuranneissa Rorke's Driftin taistelussa ja mursivat Eshowen piirityksen Gingindlovussa.[1] Brevet-eversti Henry Evelyn Woodin[2] 4. kolonna oli edennyt Zulumaahan 10. tammikuuta 1879 ja sen tehtävänä oli estää Zulumaan luoteisosien heimoja liittymästä zulujen pääarmeijan. Hänen toiminta-alueensa käsitti useita tasahuippuisia vuoria, kuten Zunguin, Hlobane ja Ityentika. Kuultuaan tappiosta Isandlwana, Wood päätti asttua joukkoineen Khambulan kukkulalle.[1]
Osapuolet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittijoukkoja komensi brevet-eversti Henry Evelyn Wood. Brittien Zulumaahan edenneen 4. kolonnan joukot olivat rakentaneet Khambulassa linnoitetun laagerin ja maavalleja. Varustuksiin kuului myös pienempi karjalaageri. Paikka tuli tunnetuksi Fort Khambulana.[2] Paikka oli kukkula, josta käsin britit saattoivat tarkkailla zulujen liikkeitä.[1] Puolustaviin joukkoihin kuului 2 086 miestä ja heistä 132 oli paikallisia afrikkalaisia sotilaita.[2] Tukenaan heillä oli 6 tykkiä.[1]
Zuluja johti inKosi Mnyamana kaNgqengelele. Monet zulusotureista olivat voitollisen Isandlwanan taistelun veteraaneja AbaQulusien zuluheimosta. Yhteensä zuluja oli noin 20 000[2]–26 000[1]. Zulujen kuningas Cetshwayo kaMpande oli erikseen antanut käskyn olla hyökkäämättä suoraan brittien linnoitettuja asemia vastaan. Sen sijaan zulujen tulisi uhata heidän huoltoreittejään ja pakottaa näin britit taistelemaan avoimella taistelukentällä.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kärsimättömät zulusoturit eivät seuranneet Cetshwayon strategiaa, vaan he päättivät iskeä suoraan Khambulaan. Mnyamana oli pysäyttänyt 28. maaliskuuta 1879 zulujoukot joidenkin kilometrien päähän Khambulasta etelään tarkoituksenaan piirittää britit. Zulujen oikea siipi tai zulumuodostelmien "sarvi" aloitti kuitenkin tukemattoman etenemisen pohjoisesta[2] ja varsinainen taistelu alkoi 29. marraskuuta.[1] Britit kannustivat koordinoimatonta päätöstä edetä häiritsemällä zuluja ratsuväkensä iskuilla. Etenevät zulut ajettiin takaisin pohjoisessa ja ja lännessä. Zulujen epäonnistui näin piirittää britit, jotka saattoivat keskittää voimansa zulujen pääiskua vastaan etelästä.[2]
Zulujen pääisku etelästä onnistui valtaamaan brittiasemien karjalaagerin ja he uhkasivat edlleen suurempaa laageria. Useammat brittikomppaniat osallistuivat pistinhyökkäykseen, jonka onnistui ajaa zulut takaisin etelän suunnalla. Zulut eivät olleet luovuttaneet, vaan he iskivät uudelleen, tällä kertaa idästä ja koillisesta. Nämäkin hyökkäysyritykset kuitenkin torjuttiin. Britit toteuttivat jälleen vastahyökkäyksen, jota tuki heidän ratsuväkensä. Zulujen ei onnistunut järjestäytyä uudelleen ja brittien hyökkäys johti heidän joukkojensa hallitsemattomaan pakoon.Itää kohti pakenevia zuluja ajettiin armottomasti takaa yön laskeutumiseen saakka.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit olivat voittaneet Khambalan taistelun.[2] Britit olivat menettäneet 18 miestä kaatuneina ja 65 haaavoittuneita. Jälkimmäisistä 11 kuoli myöhemmin haavoihinsa.[1] Zulujen tappiot olivat yli 1 000 miestä kaatuneina.[2]
Zulujen taistelutahto laajemman sodan kannalta romahti.[2] He ymmärsivät, että heidän oma aseistuksensa ei selvästi riittänyt brittejä vastaan.[1] Zuluarmeija ei toipunut tappiosta Khambalassa, jota voidaan pitää käänteen tehneenä taisteluna.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 351–354. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Laband, John: Historical dictionary of the Zulu wars, s. 130-131. Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6300-2 (englanniksi)