Rorke's Driftin taistelu
| Rorke's Driftin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Zulu-sotaa | |||||||
 Taistelu Alphonse de Neuvillen maalauksessa vuodelta 1880.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
3 000–4 000 |
139 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
400–600 kaatunutta |
17 katunutta | ||||||
Rorke's Driftin taistelu käytiin Zulu-sodan aikana 22–23. tammikuuta 1879 Buffalo- eli Mzinyathijoen kahluupaikalla sijainneen brittien huoltotukikohdan puolustajien ja zulujen välillä. 139 brittipuolustajaa torjui noin 3 000–4 000 zulun hyökkäyksen. Zuluja kaatui noin 400–600 ja brittejä 17.
Rorke's Driftin taistelun merkitys sodan kannalta oli pieni, mutta huomattava briteille, jotka olivat juuri kärsineet nöyryyttävän tappion Isandlwanan taistelussa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rorke's Drift oli kahluupaikka Buffalo- eli Mzinyathijoen varrella, jolle James Rorke oli perustanut kauppa-aseman.[1] Paikka oli yhdellä kahdesta marssikelpoisesta reitistä brittien hallitsemasta Natalista kohti Zulumaan Isandlwanaa ja Ulkundia idässä.[2] Tammikuussa 1878 kauppa-asemasta tuli ruotsalainen lähetysasema ja paikalle rakennettiin kirkko. Britit olivat päättäneet hyökätä Zulumaaan ja hyökkäävien joukkojen kolonna 3 perusti lähetysasemalle huoltopisteen tammikuussa 1879. Pääjoukkojen edetessä edelleen Zulumaahan huoltopisteelle jätettiin pieni brittiläinen varuskunta sitä vartioimaan.[1]
Varhain iltapäivällä 22. tammikuuta Rorke's Driftissa kuultiin tulitusta Isandlwanan suunnalta muutaman kilometrin päässä itään. Taistelua pakeni joukko ratsumiehiä, joilta Rorke's Driftin varuskunta sai tietää brittien kärsineen tappion Isandlwanan taistelussa[2] ja Dabulamanzi kaMpanden johtaman 3 000–4 000 sotilaan zulujoukon ylittävän jokea kahtena osastona. Joukot olivat olleet zulujen reserviä Isandlwanan taistelussa, johon ne eivät kuitenkaan ottaneet osaa. Zulujen tarkoituksena oli nyt todistaa urheutensa taistelussa ja iskeä tasangolle joen ja Helpmekaarin kukkuloiden välillä. Rorke's Drif olisi brittijoukkojen tarvikkeineen houkutteleva ryöstösaalis.[1]
Rorke's Driftin puolustajat käsittivät vain 8 upseeria ja 131 sotilasta. 35 sotilaista sai hoitoa lähetysasemalle perustetussa kenttäsairaalassa. Ylin upseeri paikalla oli pioneerijoukkojen luutnantti John Rouse Merriott Chard.[1] Häntä avustamassa oli luutnantti Gonville Bromhead.[2] Chard oli perustanut nopeasti kyhätyn puolustuslinjan aseman kivisen karjamuurin (kraal) varaan, mutta hän käsitti joukkojensa olleen liian pienet koko alueen puolustamiseksi. Tarkoitus oli nyt pienentää puolustettavaa aluetta puolittamalla se barrikadein[1], joita rakennettiin sotatarvikkeisiin kuuluneista maissisäkeistä ja keksilaatikoista.[2] Zulujen saapuessa barrikadit eivät olleet vielä valmiit, eikä uusien asemien ulkopuolelle jääneellä sairaalalla olleita sotilaita oltu vielä evakuoitu. Chard juoutui näin puolustamaan pienine joukkoineen laajempaa aluetta harvalla miehityksellä.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zulujen hyökkäys alkoi noin kello viideltä iltapäivällä 22. tammikuuta.[2] Hyökkäys ei toteutunut järjestäytyneesti, juoten brittien oli mahdollista keskittää harvoja puolustavia joukkojaan hyökkäyssuuntiin. Yksi zulujen osasto oli kiertänyt viereistä Oskarsbergin eli Shiyanen kukkulaa ja ne iskivät Rorke's Driftin etelä- ja länsiosaan. Hyökkäys torjuttiin ristitulella ja taisteluissa lähietäisyydellä. Zulujen pääjoukko iski sairaalaa ja Rorke's Driftin luoteisosaa vastaan. Heidätkin torjuttiin kiivaassa taistelussa. Shiyanen kukkulan kallioille oli asettunut joitakin zulujen tarkka-ampujia, jotka antoivat häirintätulta brittien asemiin. Zulujen hyökkäysten epäonnistuessa he vetäytyivät kauemmaksi tiheän kasvilliuuden suojaan, jossa he järjestäytyivät uudelleen uusiin hyökkäyksiin.[1]
Illan hämärtyessä zulujen iskut alkoivat levitä puolustusasemien pohjoisosissa. Chard päätti vetää puolustajat osittain valmiisiin lyhyempiin asemiin. Brittien vetäydyttyä zulujen onnistui vallata sairaala, jonka sisällä käytiin taisteluja huoneesta huoneeseen ja joka lopulta sytytettiin tuleen. Zulujen oli onnistunut lopulta vallata sairaala, mikä innosti hyökkäyksen jatkamista. He iskivät nyt puolustuksia vastaan kiviaidalla idässä ja britit vetäytyivät noperasti kyhättyyn puolustusasemaan. Zulut olivat kuitenkin kärsineet mittavia tappioita ja he eivät hyökänneet suoraan tätä viimeistä puolustuslinjaa vastaan. Zulut pitivät kuitenkin yllä asemien tulitusta keskiyön paikkeille saakka, jolloin tulitus alkoi viimein rauhoittua. Aamulla 23. tammikuuta zulut saivat tietää brittien 3. kolonnan joukkojen olevan matkalla Isandlwanasta vahvistamaan puolustajia ja he alkoivat vetäytyä. Kello 4 aamulla taistelukentällä oli jo hiljaista. Zuluja havaittiin vielä lyhyesti kello 7, mutta kyseessä olivat jo vetäytymässä olleet joukot.[2] Paikalle saapuvat brittivahvistukset surmasivat taistelukentälle jääneitä haavoittuneita tai muuten vetäytyvistä pääjoukoista jälkeen jääneitä zuluja.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zuluja oli kaatunut taistelun aikana noin 400[2]–600[1]. Brittien varuskunnan puolustajia kaatui 17.[1]
Britit olivat voittaneet Rorke's Driftin taistelun, joskin voiton merkitys sodan kannalta jäi vähäiseksi. Se oli kuitenkin huomattava brittien maineen kannalta etenkin, kun he olivat juuri kärsineet nöyryyttävän tappion Isandlwanassa.[2] Britit palkitsivat monia Rorke's Driftin puolustajista.[1] 11 puolustajaa sai Viktorian ristin, heidän joukossaan puolustusta johtaneet Chard ja Bromhead. Palkintoja jaettiin suhteellisen pitkän ajan aikana, jotta niistä uutisoinnilla voitaisiin påitää yllä laajemman yleisön kiinnostusta sotaan.[2]
Zulu on taistelusta kertova vuonna 1964 ilmestynyt brittiläinen sotaelokuva.[3]
Lähde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k John Laband: Historical dictionary of the Zulu wars, s. 241-244. Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6300-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 288. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)
- ↑ Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 340-343. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)