Kevyen prikaatin hyökkäys

Kevyen prikaatin hyökkäys, Richard Caton Woodvillen maalaus vuodelta 1894.

Kevyen prikaatin hyökkäys (engl. The Charge of the Light Brigade) oli väärin tulkitusta käskystä johtunut brittiläisen kevyen ratsuväkiprikaatin itsetuhoinen hyökkäys ylivoimaista venäläisten asemaa vastaan Krimin sodan Balaklavan taistelussa 25. lokakuuta 1854. Ylipäällikkö oli halunnut prikaatin valtaavan tykkipatterin, jota venäläiset olivat evakuoimassa, mutta epäselvä määräys tulkittiin virheellisesti, ja prikaati hyökkäsikin paljon vahvempaa vihollisen asemaa vastaan ja joutui ankaraan tulitukseen joka suunnalta. Tuhoontuomitusta hyökkäyksestä tehtiin pian Britanniassa urhoollisuuden vertauskuva ja se on sittemmin saavuttanut lähes myyttisen maineen.

Tapahtumat

Kaavio hyökkäyksen etenemisestä.

Kenraaliluutnantti jaarli Lucanin komentama ratsuväkidivisioona koostui kahdesta prikaatista, kevyestä ja raskaasta. Jaarli Cardiganin komentamaan kevyeen prikaatiin kuuluivat 13. ja 4. kevyt rakuunarykmentti, 17. lansieerirykmentti sekä 8. ja 11. husaarirykmentti.

Balaklavan taistelu käytiin kahdessa harjanteen erottamassa laaksossa. Harjanne muodosti näköesteen, jonka vuoksi brittijoukkojen ylipäällikkö lordi Raglan ei nähnyt taistelukentän toista puoliskoa. Taistelun alkupuolella venäläiset olivat vallanneet turkkilaisten tykkipatterit harjanteella, minkä jälkeen 93. ylämaalainen jalkaväkirykmentti oli torjunut Venäjän ratsuväen eteläisessä laaksossa muodostamalla kuuluisan ”ohuen punaisen viivan”. Prikaatikenraali James Yorke Scarlettin komentama raskas ratsuväkiprikaati oli sitten ajanut hyökkäyksellä venäläiset pohjoisen laakson puolelle ennen kuin nämä ehtivät valmistella oman hyökkäyksensä.

Ylipäällikkö Raglan halusi seuraavaksi hyökättävän venäläisiä vastaan pohjoislaaksossa ja antoi sitä koskevan määräyksen. Päämajoitusmestarina toiminut prikaatikenraali Richard Airey kirjoitti viestin, jonka hänen sotilaspalvelijansa, kapteeni Louis Nolan toimitti henkilökohtaisesti Lucanille. Viestin sisältö oli seuraava:

»Lordi Raglan haluaa ratsuväen etenevän nopeasti eteen – seuratkaa vihollista ja yrittäkää estää vihollista viemästä pois tykkejä. Ratsutykistöeskadroona voi tulla mukaan. Ranskan ratsuväki on teistä vasemmalla. R Airey. Välitön.»

Kun Lucan kysyi Nolanilta, mitä epämääräisellä viestillä tarkalleen tarkoitettiin, Nolan viittasi laakson suuntaan ja totesi ”Tuolla on vihollisenne”. Lucan välitti käskyn Cardiganille, joka piti määräystä kyseenalaisena, mutta lähti silti hyökkäämään. Hän johti kevyen prikaatin hyökkäykseen itä–länsi-suunnassa pitkin pohjoista laaksoa, jonka molemmilla sivuilla oli venäläisten tykistöä. Venäläiset tulittivat prikaatia joka suunnasta ja hyökkäys epäonnistui täydellisesti. Ei tiedetä kuinka moni prikaatin 673:sta miehestä kaatui, mutta arviot ovat sadan ja kahdensadan välillä. Vain ranskalaisten ratsuväen hyökkäys pelasti kevyen prikaatin täydeltä tuholta. Taistelun päätteeksi venäläiset säilyttivät alussa turkkilaisilta valtaamansa asemat ja tykit.

Myöhemmin on ollut epäselvyyttä siitä, kenen erehdyksestä itsetuhoinen hyökkäys johtui. Suositun näkemyksen mukaan Raglan oli alkuperäisessä määräyksessään tarkoittanut tykeillä venäläisten aiemmin samana päivänä harjanteella valtaamia turkkilaisia pattereita ja halunnut siis kevyen prikaatin hyökkäävän harjanteelle eikä laaksoa pitkin, mutta Nolan oletti hänen tarkoittaneen noin puolentoista kilometrin päässä toisella mäellä sijainnutta venäläistä tykistöä, ja selitti siksi käskyn Lucanille väärin. Nolan itse kaatui hyökkäyksessä, joten asiaa ei voitu jälkeenpäin kysyä häneltä. Syynä väärinkäsitykseen oli ilmeisesti kaikkien osallisten huolimattomuus: Raglanin käsky oli epätarkka ja Aireyn viesti epämääräisesti muotoiltu; Nolan ei selittänyt määräyksen tarkoitusta kunnolla eikä Lucan ryhtynyt selvittämään sitä. Jälkeenpäin Raglan syytti Lucania fiaskosta.

Jälkimaine

”	”Eespäin! Kevyt prikaati!” Säikkyikö yksikään mies? Ei, vaikka jokainen ties: heidät erehdys vaati käymään kuoleman rataa: heistä se yhtä lie, heille määrätty tie, vaikka se hengen vie. Suoraan Kuoleman Laaksoon ratsasti kuussataa.	”
– Alfred Tennyson: ”Kevyen prikaatin hyökkäys” (suom. Yrjö Jylhä)

Hyökkäys tuli kuuluisaksi Alfred Tennysonin kirjoittamasta runosta ”Kevyen prikaatin hyökkäys”, joka julkaistiin vuonna 1855. Tennyson ylisti prikaatin miesten rohkeutta ja sankaruutta, sillä he olivat käskyä noudattaen hyökänneet vihollisen vahvaa asemaa vastaan, vaikka tiesivät selviämismahdollisuuksien olevan heikot.

Myöhemmin kevyen prikaatin hyökkäyksestä on kirjoitettu paljon ja tehty useita elokuvia. Tunnetuimmat elokuvasovitukset ovat 1936 valmistunut Ne 600 urhoollista sekä vuonna 1968 valmistunut samanniminen elokuva. Tapahtumasta kertoo myös Iron Maiden -yhtyeen kappale ”The Trooper”.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kevyen prikaatin hyökkäys Wikimedia Commonsissa