Kesyhiiri
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Artikkelissa on vain yksi lähde, johon on viitattu ainoastaan kerran. Tarvitsee lisää lähteitä viitteineen. |
| Kesyhiiri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | rottaeläimet Muridae |
| Suku: | kotihiiret Mus |
| Laji: | M. musculus |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Mus musculus domisticus |
|
| Katso myös | |
Kesyhiiri on kotihiirestä (Mus musculus) jalostettu lemmikkieläin. Se on yleistynyt lemmikkieläimenä 1900-luvun lopusta alkaen, mutta vuoden 2000 jälkeen suosio on kasvanut huomattavasti.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiirten värimuunnoksia ja muita erityisiä ominaisuuksia on jalostettu vuosisatoja. Aikakaudelta 307–1641 eaa. on löydetty dokumentteja kiinalaisten haltuunottamista valkoisista hiiristä. Kesyhiirten suosio nousi 1700-luvulla Japanissa, kun kansan suosio erilaisten värien jalostamiseen nousi.
Nimitys kesyhiiri yleistyi 1800-luvulla eurooppalaisten ja aasialaisten kesken, kun hiirien kasvatus ja myynti nousivat. Kesyhiirten lisääntynyt määrä kasvatti kiinnostusta myös hiirikokeisiin, etenkin genetiikassa.[2][1]
Biologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesyhiirinaaras painaa noin 25–50 grammaa ja uros 35–70 grammaa.
Hiiren hampaat kasvavat läpi sen elämän, joten hiirellä täytyy olla jyrsittävää hampaiden terveellisen pituuden ylläpitoon.
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesyhiiret ovat erittäin älykkäitä jyrsijöitä. Hiiret ovat älykkäämpiä kuin gerbiilit tai hamsterit, mutta ne eivät ole älykkäämpiä kuin rotat.
Hiiret ovat vilkkaita ja hämäräaktiivisia jyrsijöitä.
Kesyhiirten ominaishaju on melko voimakas, mutta urosten haju on huomattavasti suurempi kuin naaraiden. Uros käyttää hajua reviirin merkitsemiseen. Uroshiiret ovat reviiritietoisia, ja käyttäytyvät usein toisia uroksia kohtaan väkivaltaisesti. Uroshiiret elävät yksin, ellei kuviossa ole ryhmä naaraita.
Kesyhiirinaaraat viihtyvät laumoissa ja hyötyvät lajitoverien seurasta. Lemmikkihiirten kohdalla naaraita suositellaan asuttaa vähintään kolmen yksilön ryhmissä.
Kesyhiiret ovat kesyjä, mutta saaliseläiminä pelkäävät ihmistä, ellei hiiri ole heihin tottunut.
Ruokavalio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesyhiiren ruokavalion alustana toimii monipuolinen siemensekoitus. Siemensekoituksen lisäksi hiiret tarvitsevat pieniä määriä vihreitä, kuten salaattia tai herneitä. Syömätön tuoreruoka pitää poistaa häkistä ettei se homehdu. Valmistettu maustamaton liha, kana tai kala tarjoaa hiirelle hyvän proteiinilähteen.[3]
Hiirelle voi myös tarjota valmistettua puuroa, riisiä, perunaa, makaronia ja spagettia.
Tarkista onko ruokatuote turvallista, ennen kuin annat sen hiirellesi ensi kertaa.
Hiirten vesi pitää vaihtaa päivittäin. Monet omistajat suosivat vesikuppeja pullojen yli. Hiirtä suositellaan ruokkimaan illalla, sillä tällöin ne ovat aktiivisimmillaan.[4]
Elinkaari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesyhiiret elävät yleensä noin 1–2 vuotta. Kesyhiiren luovutusikä on viisi viikkoa. [3]
Hiirten kuolinsyy on yleensä vanhuus, kasvaimet tai hengityselinsairaudet.
Kesyhiiren hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jyrsimistarkoitukseen voi terraarioon laittaa esimerkiksi myrkyttömiä puiden oksia, kuivia leivänkannikoita, WC-paperirullia, pahvinpalasia, laatikoita, ynnä muuta sellaista. Muuta mukavaa virikettä kiipeilyä harrastaville kesyhiirille ovat muun muassa tunnelit, köysi (esimerkiksi sisalköysi), riippumatot, tikapuut, putket ja puhtaat, ulkoa kerätyt myrkyttömät puiden lehdet, esimerkiksi koivun. Kaikki ulkoa tuotu kannattaa käyttää uunissa (esimerkiksi 100 °C noin 30 minuuttia), jotta loiset ja muut ei-toivotut vierailijat pysyvät poissa.
Asumukseksi hiiret tarvitsevat terraarion, vanhan akvaarion verkkokannella tai muovisesta varastolaatikosta muokatun terraarion, johon on vähintään kahdelle sivulle (ja kattoon) tehty aukot, jotka verkotetaan tiheäsilmäisellä jyrsijäverkolla.
Kesyhiiri, kuten mikä tahansa muukin lemmikki kannattaa hankkia vastuulliselta kasvattajalta. Vastuullisia kasvattajia löytyy ympäri Suomen ja niitä voi etsiä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Kasvattajia löytyy niin "virallisia kasvattajanimellisiä" kun "nimettömiä epävirallisiakin", silti he voivat olla yhtä päteviä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syventävää tietoa lemmikkihiirten hoitoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Näyttely- ja lemmikkihiiret ry
- Hiirifoorumi (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b AFRMA American Fancy Rat & Mouse Association- The history of fancy mice, Nichole Royer 2015. Viitattu 29.8.2024.
- ↑ Vanderlip, Sharon Lynn: Mice: everything about history, care, nutrition, handling, and behavior, s. 7. Barron’s Educational Series, 2001. ISBN 9780764118128 (englanniksi)
- ↑ a b Hiiret.fi, perustietoa hiirestä, hiirten ruokinta hiiret.fi. Viitattu 31.8.2024.
- ↑ Hiiret.fi - Lajit www.hiiret.fi. Viitattu 6.11.2024.