Keskustelu:Kartanolaisuus

Artikkeli Kartanolaisuus oli ehdolla hyväksi artikkeliksi, mutta ehdotus kaatui.

Ajankohta	Tapahtuma		Tulos	(artikkelin versio)
4.–11.2014	Ehdolla hyväksi artikkeliksi		Hylätty	(ikilinkki)

Pedofilia liikkeessä

Tästä oli hiljattain juttua Suomen Kuvalehdessä tai Hesarin kuukausiliitteessä... Aiheena oli varsinaisesti lentomatka kautta kaikkien Suomen lentokenttien, mutta siinä sivussa oli aika pitkä selitys kartanolaisessa yhteisössä kasvaneen miehen kokemuksista lapsisaarnaajana. Eikös siitä saisi hyvää lisää tännekin? Koetan etsiä kotoani mutta mainitsen täällä jos joku vaikka innostuisi :) pitke 29. lokakuuta 2008 kello 22.23 (EET)

Taisi olla tämä juttu: http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/suomilento08/ --Harriv 29. lokakuuta 2008 kello 22.25 (EET)

Oo, mainiota! Loikkaankin suoraan tutkimaan! Kiitos kaunis! pitke 29. lokakuuta 2008 kello 23.06 (EET)

Kyseinen artikkeli löytyy nykyään skannattuna osoitteesta: http://crap.fi/archive/6830.jpg Lasitten 1. lokakuuta 2009 kello 02.11 (EEST)

Se aikuisena lentokentän rakentanut entinen lapsisaarnaaja oli Varova-yhtiön Leevi K. Laitinen, tänään Voimala-ohjelmassa. Laitoin hänen kirjansa kirjallisuusluetteloon. --Tappinen 3. helmikuuta 2010 kello 23.04 (EET)

Herätysliike vai hurmosliike?

Johdantokappaleessa kartanolaisuus määriteltiin alun perin hurmosliikkeeksi, mutta sittemmin sana on vaihdettu herätysliikkeeksi. Mielestäni hurmosliike on perustellumpi, koska sille löytyy tukea lähteissä. Kansallisbiografia Alma Kartanosta: "Perustajastaan Alma Kartanosta nimensä saanut uskonnollinen hurmosliike, kartanolaisuus, vaikutti 1920 - 1950-luvulla...". Risto Alapuro, Suomen synty: "Erityinen torpparitienoiden liike oli hurmoksellinen uskonlahko,jota toisen perustajansa Alma Kartanon mukaan nimitettiin kartanolaisuudeksi." Alapuron lähteenä Aarre Huovilan pastoraalitutkimus kartanolaisuudesta. Harri Heino (Mihin Suomi tänään uskoo) ei käytä hurmoksellisuus-sanaa, mutta mainitsee horrossaarnaamisen merkityksen sekä rukouksissa esiintyneen ekstaasin, joka ilmeni voimakkaana huutona, hyppelynä ja käsiten takomisena lattiaan. Näillä perustein vaihdan herätysliikkeen hurmosliikkeeksi. --Paappa 10. marraskuuta 2010 kello 21.33 (EET)

Jumalan kivet

Palautin osion Jumalan kivistä aikaisempaan muotoon. Tosiaankin, Aarre Huovila pastoraalityössään kuvailevat Jumalan kiviä näin, samoin kuin Ulla Appelsin uudessa kirjassaan. Ajatus siitä, että miesten seksuaalisia himoja olisi kuoletettu tällä tavalla, ei tule esiin, ei liioin, että alastomat johtajat olisivat siinä maanneet miesten päällä, ei liioin sekään, että lapsia olisi näin siunattu. Appelsin (jonka kirja perustuu Leevi K. Laitisen muistelmiin) kiistää tämän suoralta kädeltä. Minusta Jumalan kivistä voidaan sanoa vain sen verran, mitä artikkelissa nyt on.--Jalaakso 17. joulukuuta 2010 kello 00.11 (EET)

Tästä eri lähteet kirjoittavat sitten eri tavalla. Joten tarkistan omalta osaltani lähteitä ja etsin uusia lähteitä. Anna O 17. joulukuuta 2010 kello 22.40 (EET)

Turhaa tosiasioiden kaunistelua, Kartanolaisuus-vihkonen ei arvellut vaan kertoi tapahtuneista

Ilahduttavaa että kartanolaisuus artikkelilla on useampia kirjoittajia, tietoja tarkistamassa ja artikkelia parantamassa. Joskus artikkeleihin voi tulla kohtia, jotka vaativat lähteistystä ja muokkaamista, jotta useimmat artikkelia muokkaavat ihmiset voisivat todeta kohtien perustuvan lähteissä mainittuihin tosiasioihin.

Tämä on yksi sellainen kohta artikkelissa, joka ei pidä tässä muodossa esitettynä paikkaansa: "Kirjasen "Kartanolaisuus" mukaan Jumalan kiveen saattoi liittyä myös eroottisia piirtetiä. Sen mukaan yhteisöön liittynyt mies riisuttiin alastomaksi, yksi nainen alastomana istui hänen lantioidensa kohdalla ja toinen rinnan päällä, muiden kartanolaisten katsellessa vieressä, sitten Tilda Reunanen siunaa miehen sukupuolielimet.[31] Samainen lehtinen arveli myös joidenkin kartanolaisten saaneen Jumalan kiven yhteydessä pysyviä ruumiillisia vammoja. Kummallekaan väitteelle ei kuitenkaan ole tukea muissa lähteissä, joten niihin on suhtauduttava hyvin varauksellsesti." --Jalaakso 18. joulukuuta 2010 kello 23.57 (EET)

Kartanolaisuus-vihkonen ei kirjoittanut tapahtuneista asioista tuolla tavalla, vaan lisäykset "saattoi liittyä" ja "arveli" eivät kuulu lähteen mainitsemiin asioihin, vaan ovat käyttäjä Jalaakso:n hyvää tarkoittavia yrityksiä kaunistella tapahtuneita asioita jälkikäteen. Muutokset ovat jokseenkin vähäisiä, mutta muuttavat artikkelin sävyä mielestäni huonompaan suuntaan, joten teen niihin pieniä korjauksia, toivottavasti niistä ei kukaan pahastu.

• Toim. H. Ahti: Kartanolaisuus. Sadismia ja perverssiä sukupuolielämää Jumalan nimen varjolla. , Lisäpainos Lalli-lehden kirjoituksista, 1950.Anna O 17. joulukuuta 2010 kello 22.40 (EET)

H. Ahti kertoi kertovansa, mutta hänen lähdekritiikkinsä ei ollut kovin hyvää. Pastoraalitutkintonsa aiheesta kirjoittanut Aarre Huovila toteaa suoraan, että kaikki lehtisessä mainitut asiat eivät pidä paikkaansa (esim. siinä mainitut kuoliaaksi pahoinpitelyt). Samaa kirjoittaa Ulla Appelsin kirjassaan, joka perustuu Leevi K. Laitisen muistelmiin. Sen mukaan sekä Leevi että Saara Laitinen sanoivat myös liikettä tutkineelle komisario Oiva Serholle suoraan, etteivät kaikki Ahdin kirjoitetuksessa mainitut asiat olleet tosia. Itse asiassa Oiva Serho kumoaa tutkimuksissaan juuri tällaisia Kartanolaisuus-vihkosen ylilyöntejä (esim. juuri maininnat kuolemantuottamuksesta ja tietyistä seksuaalisista hurjasteluista). Aarre Huovilan kritiikki vihkosta kohtaan perustuu, paitsi omiin tutkimuksiin, myös Oiva Serhon tekemään poliisiraporttiin, jossa osa vihkosen tiedoista todettiin vääristelyiksi.--Jalaakso 18. joulukuuta 2010 kello 00.49 (EET)

H. Ahti ei kirjoittanut Kartanolaisuus-kirjasessa olevia tekstejä, vaan tekstit olivat sanomalehti Lallissa julkaistuja muiden ihmisten, kuten entisten kartanolaisten, kertomia ja kirjoittamia kirjoituksia. Samaan aikaan julkaistiin entisten kartanolaisten kertomuksia myös monissa muissa sanomalehdissä. Eipä taida olla mitään uskottavia perusteluja väittää näitä kaikkia kirjoituksia valheiksi. Ehkä useampia vanhoja lähteitä tutkimalla, olisi mahdollista saada joitakin sanomalehti Lallissa mainittuja yksityiskohtia useammalla lähteellä vahvistetuiksi.

Leevi K. Laitinen ja hänen siskonsa Saara Beckman joutuivat kartanolaisten seksuaalisesti hyväksikäyttämiksi, samaten monet muut kartanolaisuuden parissa olleet lapset, sitä ei kukaan taida olla kiistämässä. Pieniä lapsia ja aikuisia ihmisiä pahoinpideltiin, kidutettiin ja hakattiin kartanolaisten toimesta, sitäkään ei taida kukaan kiistää. Jotkut asiat ovat siis selviä ja kiistattomia.

Kartanolaiset itse luonnollisesti kiistivät kaikki lain vastaiset ja muuten pahennusta herättäneet tekonsa ja vannoivat vääriä valoja tarvittaessa, kartanolaiset uhkailivat ja pelottelivat entisiä kartanolaisia vaikenemaan kokemistaan ja näkemistään asioista. Kartanolaiset syyttivät Leeviä eläimeen sekaantumisesta, joka todettiin perättömäksi syytökseksi. Kartanolaiset itse ehkä eivät tämän vuoksi ole kaikkein uskottavimpia lähteitä, kirjoitettaessa kartanolaisuudesta.

Kartanolaisten tekoja tuotiin esille muutamissa oikeudenkäynneissä, Oriveden käräjillä 8.2.1950 ja avioero oikeudenkäynnissä 13.3.1950. Nämä olisivat lähteinä mielenkiintoisia.

Etsiskelen omalta osaltani lisää lähteitä ja tietoa artikkelia varten, vaikka onhan tuo jo nytkin ihan hyvä Wikipedia artikkeliksi. Anna O 18. joulukuuta 2010 kello 12.36 (EET)

H. Ahti oli itse asiassa Haahti-niminen Lallin toimittaja. Hän kokosi Kartanolaisuus-vihkosen Lalli-lehdessä olleiden artikkelien pohjalta, joita hän ja eräs toinen Lallin toimittaja (en nyt muista nimeä) olivat kirjoittaneet, toki entisten kartanolaisten haastattelujen perusteella. Siinä mielessä jutuilla toki oli totuuspohjaa, mutta toimittajat kyllä hieman parantelivat niitä, kuten Laitisetkin myöhemmin huomauttivat. Minä vertaisin Lallin journalistiikkaa tässä kohdassa 7 päivää -lehteen. Kyllä senkin jutuissa on yleensä totuuspohjaa, mutta silti ne ovat vähän väritettyjä. Jo kartanolaisuus-lehtisen kieli on sellaista, ettei sitä voi pitää objektiivisena selvityksensä kyseisestä ryhmästä. Eikä kannessa hymyilevä piru atraimineenkaan viittaa kovin tiukkaan objektiivisuuteen.

Lallin värikäs journalismi satoi itse asiassa kartanolaisuuden laariin. Komisario Serho keskittyi selvityksissään Lallin kaikkein vakavimpiin väitteisiin, kuten kuolemantuottamuksiin ja suoranaisiin seksuaalirikoksiin. Nämä kartanolaiset pystyivät osoittamaan vääriksi (myös entiset kartanolaiset, kuten Laitiset, kiistivät ne). Samalla selvittämättä jäivät monet muut hämärät seikat, kuten lasten ja aikuistenkin silmitön pahoinpitely.

Jompikumpi Laitisista, Leevi tai Saara, totesikin, että liikkeessä oli niin paljon oikeaa pahaa, ettei sitä olisi ollut syytä keksiä enää yhtään lisää.

Kartanalaisuuteen ei ole kovin paljon lähteitä, ikävä kyllä. Tieteellisesti kaikkein korkeatasoisin on tuo Aarre Huovilan pastoraalityö Kartanolaisuus (itselläni on kopio siitä). Hän tunsi kartanolaisuuden jo lapsuudestaan ja oli tavannut sekä Alma Kartanon että Tilda Reunasen. Laitisen perheestä Saara (Beckman) on kirjoittanut muistelmansa Tiesivätkö he mitä he tekivät - visste de, vad de gjorde. Tapio Laitinen kertoo omia (sisaruksiaan hieman positiivisempia) muistojaan kirjassaan Kirkonrakentajan työmaa, ja Ulla Appelsinkin kirja Lapsuus lahkon vankinahan perustuu Leevi K. Laitisen muistelmiin. H. P. Norri on kirjoittanut 1930-luvulla päiväämättömän seminaarityön Huhtamon kartanolaisuudesta, se on Helsingin yliopistossa. Hannu Lauerma käsittelee kirjassaan Pahan anatomia myös kartanolaisuutta; hän käyttää yllä olevia lähteitä, mutta on ilmeisesti myös itse tutkinut ilmiötä. Sitten on totta kai tuo H. Ahdin Kartanolaisuus, johon yleensä suhtaudutaan hieman kriittisesti.--Jalaakso 18. joulukuuta 2010 kello 23.57 (EET)

Nyt on pakko korjata eilistä kirjoitustani, jonka pistin muistinvaraisesti. H. Ahti oli oikealta nimeltään Heikki Ahti Koskinen ja toinen Kartanolaisuus-vihkosen kirjoittja ja Lallin toimittaja oli Olavi Ahlainen.--Jalaakso 19. joulukuuta 2010 kello 23.49 (EET)