Kepon kartano

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 18. kesäkuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kepon kartano (ruots. Keppo gård) on Pohjanmaan maakunnassa, Uudenkaarlepyyn Jepualla sijaitseva kartano. Maatalouden sijasta se on 1700-luvun alkupuolelta asti ollut tunnettu monenlaisesta teollisesta toiminnasta, kuten yli 150 vuotta jatkuneesta sahatoiminnasta (1739–1893). 1930-luvulla kartanossa toimi ruotsinkielinen evankelinen kansankorkeakoulu ja 1950–1980-luvulla maailman suurin minkkitarha. Nykyisin kartano on KWH Groupin kokous- ja koulutuskäytössä.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuanjoen eli paikallisesti Uudenkaarlepyynjoen Keponkoski tarjosi hyvin vesivoimaa. Raatimies Samuel Lithovius rakensi kosken rannalle Pohjanmaan ensimmäisen sahan vuoden 1739 paikkeilla.[1]

Vuosina 1762–1783 sahan omisti vaasalainen kauppias ja laivanvarustaja Johan Bladh nuorempi. Hän kehitti sahaa, alkoi viljellä kartanon mailla tupakkaa ja perusti alueelle tupakkakehräämön, pikitehtaan, pellava- ja puuvillanauhatehtaan ja verkakutomon.[1]

Bladhin kuoltua kartano siirtyi vuonna 1786 värmlantilaiselle vuorimies Bengt Magnus Björkmanille, jonka poika Lars Magnus Björkenheim tuli sittemmin tunnetuksi Orisbergin kartanon aatelisherrana. Bengt Magnus Björkman omisti myös läheisen Kimon ruukin sekä Etelä-Suomessa Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukin sekä Orijärven kuparikaivoksen. Lisäksi Björkmanilla oli Ruotsissa useita rautaruukkeja ja kartanoita.[1]

Bengt Magnus Björkmanin palasi Ruotsiin 1809, mutta poika Lars Magnus Björkenheim omisti Kepon vuoteen 1829 saakka, kunnes myi sen uusikaarlepyyläiselle kauppiaalle ja laivanvarustajalle Gustaf Adolf Lindqvistille. Seuraava omistaja oli Kimon ruukin kirjanpitäjä Carl Otto von Essen, josta tuli ensimmäinen Kepossa myös asunut omistaja. Menestyvän sahan toiseksi osakkaaksi saatiin 1840 pietarsaarelainen laivanvarustaja ja teollisuusmies Peter Malm. Tämä rahoitti sahan toimintaa ja myi valmiit tuotteet, kun taas von Essen valvoi sahan toimintaa ja huolehti puunhankinnasta. Tukkeja uitettiin sinne jokea pitkin Lapualta ja Kuortaneelta saakka. Vuonna 1851 sahan lähelle rakennettiin pellava- ja hamppuöljyn puristamo.[1]

1860-luvulla osakkaiden välit alkoivat viiletä. Saha siirtyi kokonaan Peter Malmille, mutta von Essen oli mukana muissa kartanon liiketoimissa. Vuonna 1869 lähes kaikki Kepon rakennukset paloivat maan tasalle. Saha rakennettiin heti uudelleen, samoin päärakennus, mutta eri paikkaan kuin aiempi. Saha paloi uudestaan vuonna 1893 eikä uutta enää rakennettu.[1]

Von Essenin suku myi Kepon kartanon vuonna 1899 Hugo Grönlundille, joka perusti sahan paikalle ensin villakehräämön ja myöhemmin myös kutomon. Noin 50 ihmistä työllistänyt yhtiö tuli tunnetuksi nimellä Jepuan Verkatehdas. Se paloi huhtikuussa 1909, ja toimintaa jatkettiin Seinäjoella.[1]

Jo ennen paloa, vuonna 1906, kartanon pellot ja metsät oli ostanut pietarsaarelainen toiminimi, josta myöhemmin kehittyi puunjalostusjätti Schauman. Viktor ja Ragni Schauman (isoäiti o.s. von Essen) ostivat Kepon kartanon vuonna 1918 ja asuivat siinä vuoteen 1930, jolloin he joutuivat myymään Kepon. Päärakennuksesta tuli 12 vuodeksi kristillinen kansanopisto (nyk. Vaasassa toimiva Evangeliska folkhögskolan i Svenskfinland[2]), jonka kannatusyhdistys omisti kartanon vuoteen 1942 saakka. Sodan jälkeen Schaumanin perhe asui talossa taas vuoteen 1954.[1]

Pietarsaarelaiset Emil Höglund ja Karl-Johan Tidström ostivat kartanon 1954 perustamalleen Oy Keppo Ab:lle. He perustivat kartanon maille minkkitarhan, joka laajentui 1960-luvun alkuun mennessä maailman suurimmaksi. Tuotanto oli tehokkaimmillaan 1970-luvulla, jolloin siellä teurastettiin noin 130  000 minkkiä vuodessa. Vuonna 1992 KWH-yhtymä Oy:ksi muuttunut yhtiö lopetti turkistarhauksen, mutta minkkitarha jatkoi entistä pienempänä toiselle yrittäjälle vuokrattuna.[1][3][4]

Nykyisin Kepon kartano on KWH Groupin edustuskäytössä erillisine vierastaloineen ja kokoustiloineen. Niissä toimii myös Keppo- ja Wiik & Höglund -yhtiöiden historiaa esittelevä museo sekä vuodesta 2017 alkaen vuokralaisena pienpanimo Keppo Bryggeri Ab.[1][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Kepon kartano KWH Group. Viitattu 22.4.2023.
  2. ↑ Info Evangeliska folkhögskolan, Vasa Campus. Viitattu 23.4.2023.
  3. ↑ Kuolleita: Toimitusjohtaja Karl-Johan Tidström. Helsingin Sanomat, 13.5.1975, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ Ritvos, Pekka: Mailman suurin minkkitehdas tuottaa 10000 turkkia vuodessa. Helsingin Sanomat, 25.11.1973, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Keppo Bryggeri Keppo Bryggeri. Viitattu 23.4.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Backman, Wold: Keppo gård, Vasa 1944.
  • Wester, Holger: Keppo: gården och dess folk. Vasa: Scriptum 2003. ISBN 952-5496-02-3.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keppo, Uppslagsverket Finland, Svenska folkskolans vänner rf. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kepon_kartano&oldid=22732046”