John F. Kennedyn salamurha

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kennedyn salamurha)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John F. Kennedyn salamurha
Kennedy Dallasin Main Streetillä muutama minuutti ennen salamurhaa.
Kennedy Dallasin Main Streetillä muutama minuutti ennen salamurhaa.
Paikka Dealey Plaza, Dallas, Texas Yhdysvallat
Kohde John F. Kennedy
Ajankohta 22. marraskuuta 1963
12:30 (CST)
Iskutyyppi poliittinen salamurha
Kuolleita John F. Kennedy
J. D. Tippit
Haavoittuneita John Connaly
James Tague
Epäilty/epäillyt Lee Harvey Oswald

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy (1917–1963) joutui salamurhan uhriksi Dallasissa, Texasissa 22. marraskuuta 1963 matkustaessaan autosaattueessa vaimonsa Jacqueline Kennedyn kanssa. Virallisten tutkimusten mukaan Kennedyn murhasi ampumalla entinen Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas ja marxisti Lee Harvey Oswald. Kennedy oli neljäs salamurhassa surmattu Yhdysvaltain presidentti.

Murhaa tutki kymmenen kuukautta Warrenin komissio. Sen raportin mukaan Oswald oli toiminut yksin. Oswaldia ei päästy kuulemaan oikeudessa, sillä dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui hänet 24. marraskuuta 1963 Dallasin pääpoliisiaseman pysäköintihallissa. Komission raportin mukaan myös Ruby oli toiminut yksin. Murhasta on esitetty lukuisia salaliittoteorioita.

Taustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Kennedy oli voittanut niukalla enemmistöllä presidentinvaalit vuonna 1960. Voiton hänen edukseen ratkaisi Texasin osavaltio.selvennä Kennedyn varapresidenttiehdokas Lyndon B. Johnson oli suosittu senaattori Texasista. Vuoden 1960 vaaleissa voitto oli kuitenkin ollut äärimmäisen tiukka. Vuoden 1964 presidentinvaaleja silmällä pitäen Kennedy päätti yhdessä Johnsonin kanssa lähteä laajalle Texasin kiertueelle[1]. Kennedyn tarkoituksena Texasissa oli sovitella Yhdysvaltain demokraattisen puolueen liberaalin ja konservatiivisen ryhmittymän välisiä erimielisyyksiä. Toisaalta hän yritti kiertueensa avulla varmistaa vaalirahoitusta vauraasta osavaltiosta.[1]

Kennedy vaimoineen autossa sekunteja ennen laukauksia.

Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Adlai Stevenson oli joutunut Dallasissa uhkaavaan tilanteeseen väkijoukon edessä kuukautta ennen presidentin vierailua samaan kaupunkiin. Salainen palvelu oli tämän vuoksi huolestunut presidentin turvallisuudesta Dallasissa. Sekä presidentti Kennedy itse että Salainen palvelu olivat salamurhapäivän aamuna ottaneet esille salamurhayrityksen mahdollisuuden.lähde? Ennen presidentin vierailua oli Dallasissa vallinnut jännittynyt ilmapiiri, sillä Kennedyn vastaiset oikeistoryhmittymät olivat lietsoneet kaupunkilaisten vihaa syyttäen presidenttiä maanpetoksesta.[1]

Salamurha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kennedyn käyttämän Lincoln-auton sisätila.
Dealey Plaza

Tapahtumat ampumiseen asti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dealey Plaza ilmakuvassa.

Perjantaina 22. marraskuuta 1963 presidentti Kennedyn Texasin kiertue saapui Dallasiin.[2] Yhdysvaltain keskusrikospoliisin eli FBI:n New Orleansin toimistoon oli saapunut viisi päivää ennen Kennedyn Dallasin vierailua telexin kautta varoitusviesti, jonka mukaan presidentti yritettäisiin murhata Dallasissa loppuviikolla. FBI:n toimisto ei kuitenkaan välittänyt varoitusta edelleen Salaiselle palvelulle eikä muillekaan viranomaisille.[1]

Kennedyä ja hänen seuruettaan kuljettanut Yhdysvaltain ilmavoimien ykköslentokone (Air Force One) laskeutui dallasilaiselle Love Fieldin lentokentälle kello 11.38 paikallista aikaa.[2] Lentokentällä presidenttipari sekä Texasin kuvernööri John Connally ja hänen puolisonsa Nellie siirtyivät istumaan presidentin käytössä olleeseen autoon,[3] pidennettyyn avomalliseen vuoden 1961 Lincoln Continentaliin.[4] Sää Dallasissa oli kaunis, ja autoon jätettiin kiinnittämättä sen matkustamoa kattamaan tarkoitettu muovikupu, jotta presidentti seurueineen pystyisi ottamaan paremmin vastaan reitin varrelle kerääntyneiden väkijoukkojen suosionosoitukset.[5]

Presidentin autosaattue lähti lentokentältä kello 11.55.[6] Saattueen tarkoituksena oli kulkea muun muassa Mockingbird Lanea ja Lemmon Avenueta kohti kaupungin keskustaa.[7] Siellä sijaitsevan Main Streetin varrelle oletettiin kerääntyneiksi suurimmat väkijoukot. Keskustasta saattueen piti edetä Stemmonsin moottoritietä, kunnes saavuttaisiin Trade Mart -messuhallille.[8] Siellä Kennedyn oli määrä tavata kaupungin johtohenkilöitä[9] ja ottaa vastaan kaupungin kunnianosoitukset ruokailun yhteydessä.[10] Trade Martista saattueen oli tarkoitus edetä Harry Hines Boulevardia[8] ja palata lopulta Mockingbird Lanen kautta takaisin Love Fieldin lentokentälle.[11] Sieltä Kennedyn seurueineen piti lentää kiertueen seuraavaan kohteeseen Austiniin.[12]

Kennedyn saattueessa kulki etummaisina kaksi poliisimoottoripyörää. Heti niiden perässä liikkui saattueen johtoauto, jota ajoi Dallasin poliisipäällikkö Jesse Curry. Presidentin auto (District of Columbian rekisterinumeroltaan GG 300) kulki johtoauton perässä. Presidentin autossa istui kuusi henkilöä: Edessä olivat auton kuljettaja William Greer ja hänen vieressään Roy Kellerman. He molemmat olivat Salaisen palvelun agentteja. Väli-istuimille olivat sijoittuneet Texasin kuvernööri ja hänen puolisonsa: John Connally istui oikealla ja Nellie Connally vasemmalla puolella. Presidenttipari istui auton takaistuimella: John F. Kennedy oikealla ja Jacqueline Kennedy vasemmalla puolella. Presidentin auton perässä kulki neljä poliisimoottoripyörää. Niiden takana saattueessa eteni presidentin henkivartijoiden auto. Sen perässä tulleessa autossa istui muun muassa varapresidentti Lyndon B. Johnson. Seuraavana saattueessa kulki varapresidentin henkivartijoiden auto, jonka takana liikkui lehdistön edustajia kuljettanut auto sekä ryhmä valokuvaajien autoja.[13]

Kun matka halki Dallasin oli kestänyt runsaan puolen tunnin ajan, Kennedyn autosaattue saapui Dealey Plaza -aukion tuntumaan. Saattue oli kulkenut halki kaupungin ydinkeskustan pitkin Main Streetiä, kunnes se kääntyi aukion luona oikealle Houston Streetille. Kuljettuaan sitä yhden korttelin verran saattue teki jyrkän – 120 asteen – käännöksen vasemmalle Elm Streetille. Saattue kulki kohti rautatien alikäytävää, jonka päällä oli turvallisuusmääräysten vastaisesti joukko ratatyöntekijöitä. Määränpäänä olleeseen Trade Martiin oli jäljellä noin viiden minuutin ajomatka. Sittemmin murhalaukausten ampumapaikaksi virallisesti todettu Texasin koulukirjavarasto (The Texas School Book Depository) sijaitsi Houston Streetin ja Elm Streetin kulmauksessa ja jäi Kennedyä kuljettaneen auton oikealle puolelle.[14]

Oswaldin kivääri Carcano M91/38.

Silminnäkijät ovat kertoneet nähneensä minuutteja ennen laukauksia kirjavaraston kuudennen kerroksen ikkunassa henkilön, joka oli pysytellyt hievahtamatta paikoillaan. Yksi silminnäkijöistä – Arnold Rowland – on kertonut nähneensä henkilön pitelevän esinettä, joka näytti kiikaritähtäimellä varustetulta kivääriltä. Rowland ei kuitenkaan ilmoittanut havainnostaan lähellään seisoneelle poliisille, koska luuli ikkunassa ollutta henkilöä Salaisen palvelun agentiksi.[15]

Piirros Kennedyn kallon vaurioitumisesta luodin osuessa siihen.

Joitakin sekunteja Elm Streetille kääntymisen jälkeen – kellon ollessa 12.30 – presidentti Kennedyn autoa kohti alettiin ampua. Ensimmäistä laukausta Jacqueline Kennedy luuli moottoripyörän meluksi ja Jesse Curry puolestaan rautateiden varoituspanokseksi. Sen sijaan muun muassa kuvernööri John Connally tunnisti kokeneena metsästäjänä äänen heti kiväärin laukaukseksi.[16]

Ensimmäinen presidenttiin osuneista luodeista meni sisään hänen niskastaan, repäisi oikeaa keuhkoa, raapaisi henkitorvea ja tuli ulos hänen kurkustaan lävistäen solmion solmun.[17] Pian sen jälkeen ammuttu toinen presidenttiin osuneista luodeista iskeytyi hänen päänsä yläosaan. Luoti kulki läpi presidentin pikkuaivojen ja irrotti hänen kallostaan kappaleita, joita sinkoutui hänen ympärilleen. Kennedy kallistui tämän jälkeen puolisoaan vasten, ja hänen päästään sinkoutunutta veristä ainesta lensi auton vieressä kulkeneen moottoripyöräpoliisin kasvoille.[18] Myös samassa autossa olleeseen kuvernööriin osui. Ammunnan alkaessa presidentin auto kulki Elm Streetiä 18 kilometrin tuntinopeudella,[16] mutta se hiljensi vauhtiaan ensimmäisen laukauksen jälkeen. Viimeisen laukauksen jälkeen se kiihdytti nopeasti kohti rautatien alikäytävää.lähde?

Heti ampumisen jälkeen presidentin vaimo Jacqueline Kennedy nousi auton takakontin päälle poimimaan sieltä presidentin päästä sinkoutuneen kappaleen. Välittömästi takana kulkeneen auton astinlaudalla seissyt Salaisen palvelun agentti Clint Hill lähti samassa tilanteessa juoksemaan nopeasti Kennedyä kuljettaneen auton perään. Hän hyppäsi muutama sekunti viimeisen laukauksen jälkeen ensin auton perässä olevalle agentteja varten asennetulle portaalle ja siirtyi siitä edelleen takakontin päälle. Hill tarttui takakontin päälle nousseeseen presidentin puolisoon ja työnsi hänet auton takaistuimelle.[19]

Elm Streetin varrella ollut vaatetehtailija Abraham Zapruder sai ainoana henkilönä tallennettua kaitafilmikamerallaan salamurhan lähes kokonaan. Hän seisoi kuvatessaan leveän betonipylvään päällä, joka sijaitsi Kennedyn auton oikealle puolelle jääneellä ruohokumpareella. Filmille tallentunut sisältö osoittautuikin murhan tutkijoille varsin tärkeäksi todistusaineistoksi. Tutkijoiden ”Z-filmiksi” nimeämä kaitafilmi kestää kokonaisuudessaan 26,6 sekuntia ja siinä on yhteensä 486 ruutua.[20]

Presidentti Kennedyn ampumista oli paikalla todistamassa runsaasti yli sata silminnäkijää.[1]

Tapahtumat ampumisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Kennedyä kuljettanut auto lähti kiidättämään häntä ja kuvernööri Connallya Parklandin sairaalaan, joka sijaitsi Harry Hines Boulevardin varrella[21] runsaan kuuden kilometrin päässä ampumapaikalta.[22] Poliisipäällikkö Curry oli heti ampumisen jälkeen tehnyt hälytyksen: ”Menemme sairaalaan, Parklandin sairaalaan. Hälyttäkää se”. Kolme minuuttia myöhemmin Parklandin sairaalassa työskennellyt puhelinvälittäjä Anne Ferguson otti vastaan sanoman, jossa mainittiin, että presidentin autosaattue oli tulossa sairaalaan erittäin suurella kiireellä. Kun Ferguson pyysi tarkempia yksityiskohtia, hänelle sanottiin: ”Presidenttiä on ammuttu.” Matkalla sairaalaan auto ohitti Trade Martin, jossa presidenttiä odotettiin turhaan saapuvaksi.[21]

Noin 110–130 kilometrin tuntinopeudella[22] hoitoon kiidätetyt Kennedy ja Connally olivat perillä sairaalassa kello 12.36. Presidentti siirrettiin paareilla ambulanssien purkauspaikalta ensiapuhuone ykköseen (Trauma Room One). Kuvernööri siirrettiin käytävän vastapäisellä puolella olleeseen ensiapuhuone kakkoseen.[23] Kennedyn saapuminen merkittiin sairaalan tietoihin tapaukseksi ”24740, valkoinen mies”, joka on saanut ”ampumahaavan”.[24]

CBS-televisioyhtiön uutistenlukija Walter Cronkite kertoi kello 12.40 suorassa lähetyksessä, että presidentti Kennedyä oli juuri ammuttu Dallasissa. Viisi minuuttia myöhemmin presidentin nuorempi veli, oikeusministeri Robert Kennedy sai FBI:n johtajalta J. Edgar Hooverilta tiedon veljensä haavoittumisesta.[25]

Haavoittuneen presidentin vastaanottaneet lääkärit ryhtyivät antamaan hänelle kiireellisesti ABC-traumahoitoa (A = airway (hengitystiet), B = breathing (hengitys), C = circulation (verenkierto)).[1] Kennedyn saaman ampumavamman vuoksi hänen päästään oli vuotanut runsaasti verta aina ampumapaikalta asti, eikä verenvuotoa saatu pysäytetyksi sairaalassakaan. Presidentillä ei pystytty havaitsemaan pulssia eikä verenpainetta. Kennedy yritti vaivalloisesti hengittää, ja hänellä havaittiin satunnaisia sydämenlyöntejä. Lääkärit yrittivät lukuisin tavoin elvyttää pahoin haavoittunutta presidenttiä – hänen kehoonsa siirrettiin Ringerin liuosta, hydrokortisonia ja verta ja hänen kumpaankin keuhkoonsa työnnettiin putket imemään pois rinnassa olevia aineita ja estämään keuhkojen romahtaminen.[26]

Yritykset Kennedyn hengen pelastamiseksi eivät tuottaneet tulosta, ja Parklandin sairaalan pääneurokirurgi William Kemp Clark joutui julistamaan hänet kuolleeksi kello 13.00.[26] Sairaalan lääkärin Robert McClellandin mukaan presidentin kuolinsyy oli massiivinen pää- ja aivovamma, joka johtui hänen vasempaan ohimoonsa osuneesta luodista.[27] Kennedyn on sittemmin sanottu olleen itse asiassa aivokuollut jo saapuessaan sairaalaan.[1]

Parklandin sairaalaan oli saapunut läheisestä kirkosta kello 12.57 kaksi sinne kutsuttua katolista pappia, Isä Oscar Huber ja Isä James N. Thompson. Presidentti oli ehditty julistaa kuolleeksi hetkeä ennen, kun Huber antoi vainajalle ehdollisen synninpäästön, viimeisen voitelun ja viimeisen siunauksen.[28] Kello 13.05 Robert Kennedylle ilmoitettiin, että hänen veljensä oli juuri kuollut vammoihinsa.[25]

Presidentti Kennedylle ei tehty oikeuslääketieteellistä tutkimusta Parklandin sairaalassa, vaikka Texasin laki edellytti sitä. Pronssiarkkuun laitettua Kennedyn ruumista lähdettiin kuljettamaan kello 14.08 kohti Love Fieldin lentokenttää, jossa se siirrettiin samaan lentokoneeseen, jolla hän oli tullut Dallasiin muutamaa tuntia aiemmin. Varapresidentti Johnson vannoi presidentin virkavalan Love Fieldin kentällä seisseessä Air Force Onessa liittovaltion piirituomari Sarah Hughesille[29] kello 14.38.[25] Muutama minuutti valan vannomisen jälkeen[29] kone lähti lentämään Dallasista kohti Washingtonin lähellä sijaitsevaa Andrewsin lentotukikohtaa, jonne se laskeutui kello 17.58 länsirannikon aikaa (eli 16.58 Dallasin aikaa).[30]

Lentotukikohdasta presidentin ruumis kuljetettiin Bethesda Naval Hospital -sotilassairaalaan, jossa ruumiinavaus suoritettiin ampumispäivän iltana.[31] Patologiset tutkimukset aloitettiin noin kello 20 paikallista aikaa.[32] Ruumiinavaus saatiin päätökseen noin kello 23.[33] Ruuminavausraportin mukaan Kennedyn kuolinsyynä oli takaapäin ammuttujen luotien aiheuttama ampumavamma päässä.[30]

Haavoittuneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumisessa Kennedyn lisäksi haavoittunut Texasin kuvernööri John Connally selviytyi vammoistaan. Connallylta murtui kolme kylkiluuta, hänen toinen keuhkonsa puhkesi, hänen oikea ranteensa vaurioitui ja hänen toiseen jalkaansa juuttui luoti. Häntä leikattiin haavoittumisen jälkeen Parklandin sairaalassa neljä tuntia.[34] Connallya hoitaneet lääkärit kertoivat jälkeenpäin, että kuvernöörin vaimo oli ammunnan jälkeen ottanut loukkaantuneen miehensä autossa syliinsä ja samalla auttanut rinnassa olevaa haavaa sulkeutumaan (ilmaa ei päässyt enää suoraan rintaonteloon luhistuneen oikean keuhkopussin ympärille) ja näin auttanut miehensä pelastamisessa.lähde?

Autosaattuetta seurannut James Tague sai ammunnan yhteydessä vähäisen haavan oikeaan poskeensa seistessään 80 metrin päässä Kennedyä kuljettaneesta autosta. Vamma syntyi, kun Kennedyn päähän osuneen luodin kappaleet iskeytyivät kadun reunakiveykseen, josta puolestaan lensi betoninsirpaleita Tagueta päin.[35]

Oswaldin vaiheet Kennedyn ampumisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisten tutkimusten mukaan Lee Harvey Oswald ampui Kennedyyn ja Connallyyn osuneet laukauksensa työpaikkansa Texasin koulukirjavaraston kuudennen kerroksen ikkunasta.[36] Heti ampumisen jälkeen moottoripyöräpoliisi Marrion L. Baker ryntäsi sisään kirjavarastoon ja lähti sen johtajan Roy Trulyn kanssa nousemaan portaita ylös. Toisessa kerroksessa he näkivät Oswaldin kävelemässä kirjavaraston ruokalaan. Baker pysäytti Oswaldin ja kysyi Trulylta, tunsiko hän henkilön. Trulyn vastattua myönteisesti Baker päästi Oswaldin jatkamaan kulkuaan.[37]

Oswaldin poistui rakennuksesta Elm Streetille kello 12.33. Seuraavaksi hän jatkoi kävelyään kunnes nousi linja-autoon kello 12.40 seitsemän korttelin päässä kirjavarastosta Elm Streetin ja Murphy Streetin kulmassa. Linja-auto juuttui pian liikenneruuhkaan, ja Oswald jäi siitä pois neljän minuutin matkan jälkeen. Kello 12.47 hän astui Jackson Streetin ja Lamar Streetin kulmauksessa taksiin, joka lähti kuljettamaan häntä kohti Dallasin lounaisia esikaupunkialueita. Oswald jäi pois taksin kyydistä neljän ja puolen kilometrin ajon jälkeen kello 12.54 ja käveli sen jälkeen majapaikkaansa, joka sijaitsi Oak Cliffin alueella osoitteessa 1026 North Beckley Avenue.[38][39]

Oswald kävi majapaikassaan pikaisesti noin kello 13 ja otti sieltä mukaan revolverinsa. Tämän jälkeen hän jatkoi matkaa kävellen pitkin Beckley Avenueta.[39][40] Dallasilaisille poliiseille oli jo tähän mennessä ehditty poliisiradion välityksellä jakaa Oswaldin tuntomerkit.[41] Hänen saavuttua East 10th Streetin ja North Patton Avenuen kulmaukseen poliisikonstaapeli J. D. Tippit pysäytti hänet kello 13.15. Virallisten tutkimusten mukaan Oswald surmasi hänet neljällä revolverinlaukauksella ja pakeni sen jälkeen paikalta jalkaisin Jefferson Boulevardia. Kello 13.40 Oswald saapui Texas Theatre -elokuvateatterin kohdalle ja juoksi maksamatta sisään sen katsomoon. Pian tämän jälkeen ryhmä poliisimiehiä saapui Oswaldista saamansa silminnäkijähavainnon perusteella etsimään häntä teatterista. Oswald pidätettiin kello 13.50 teatterin katsomossa lyhyen kamppailun jälkeen Tippitin murhasta epäiltynä.[39][40]

Pidätyksen jälkeen poliisi toimitti Oswaldin Dallasin pääpoliisiasemalle.[40] Hänen kätensä ja kasvonsa tutkittiin parafiinikokeella sen selvittämiseksi, oliko hän laukaissut aseen hiljattain. Kokeen tulokset osoittautuivat käsien osalta positiivisiksi.[27] Kello 19.10 Oswald pantiin virallisesti syytteeseen poliisikonstaapeli Tippitin murhasta. Oswaldia esiteltiin päivän mittaan useaan kertaan lehdistön edustajille, ja häntä käytettiin poliisitalon pohjakerroksessa pidetyssä lehdistötilaisuudeissa. Lauantain 23. marraskuuta puolella kello 1.30 hänet asetettiin syytteeseen myös presidentti Kennedyn murhasta.[42] Poliisit kuulustelivat Oswaldia 22.–24.11. yhteensä noin 12 tunnin ajan.[43] Kuulusteluissa Oswald kiisti olleensa millään tavoin osallinen presidentti Kennedyn ja poliisikonstaapeli Tippitin kuolemiin.[43] Hän sanoi joutuneensa syntipukiksi, koska oli asunut Neuvostoliitossa.[44]

Sunnuntaina 24. marraskuuta kello 10.47 Oswaldia lähdettiin siirtämään Dallasin pääpoliisiasemalta vankilaan.[45] Vähän kello 11:n jälkeen poliisiasemalle saapui panssaroitu kuorma-auto, jolla Oswald oli tarkoitus kuljettaa. Poliisit päättivät kuitenkin suorittaa siirron tunnuksettomalla henkilömallisella poliisiautolla, koska se olisi nopeampi ja helpommin ohjattava.[46] Siirron alkaessa Oswald kytkettiin käsiraudoilla kiinni poliisimies James Leavelleen. Kun he kävelivät poliisiaseman viidennessä kerroksessa kohti hissiä, Leavelle sanoi Oswaldille: ”Jos joku ampuu teitä kohti, toivottavasti hän on yhtä hyvä ampuja kuin te.” Leavellen kertoman mukaan Oswald naurahti kuultuaan Leavellen sanat ja vastasi: ”Kukaan ei tule ampumaan minua.”[45]

Ruby ampuu Oswaldin
Kuva: Jack Beers Jr., Dallas Morning News
Kuva: Robert H. Jackson, Dallas Times Herald

Oswald ja häntä saattaneet henkilöt laskeutuivat hissillä poliisitalon pohjakerrokseen. Hissistä poistuttuaan he kävelivät toimistotilan halki pysäköintihalliin, jossa oli vastassa nelisenkymmentä tiedotusvälineiden edustajaa. Joukkoon oli onnistunut soluttautumaan dallasilainen yökerhonomistaja Jack Ruby. Hän työntyi väkijoukon läpi etuvasemmalta suoraan Oswaldin eteen ja ampui tätä kohti varsin läheltä yhden laukauksen[47] lyhytpiippuisella Colt Cobra -revolverillaan[48] kellon ollessa 11.21.[49] Haavoittunut Oswald voihkaisi tuskaisesti ja lyyhistyi lattialle.[46] Luoti oli lävistänyt häneltä maksan, pernan ja aortan.[47]

Heti ampumisen jälkeen poliisikonstaapeli Billy H. Combest kysyi haavoittuneelta Oswaldilta, haluaisiko hän sanoa jotakin, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Oswaldin silmät olivat auki, ja hän näytti ymmärtävän, mitä hänelle sanottiin. Combest toisti kysymyksensä, mutta Oswald vain pudisti päätään.[48] Hän menetti tajuntansa pian haavoittumisensa jälkeen.[46]

Oswaldia lähdettiin kiidättämään ambulanssilla poliisitalolta kohti Parkland Memorial Hospitalia eli samaa sairaalaa, johon presidentti Kennedy ja kuvernööri Connally oli toimitettu kaksi päivää aikaisemmin. Sairaalassa hänet siirrettiin kello 11.32 ensiapuhuone kakkoseen, jossa myös Connally oli ollut hoidettavana haavoituttuaan. Kirurgit alkoivat leikata Oswaldia kello 11.44, mutta eivät onnistuneet pelastamaan hänen henkeään. Lee Harvey Oswald julistettiin kuolleeksi kello 13.07.[50]

Jack Ruby tunsi monia dallasilaispoliiseja henkilökohtaisesti ja oli heidän kanssaan hyvissä väleissä. On epäilty, että Ruby onnistui juuri näiden suhteidensa ansiosta kulkemaan esteettömästi pääpoliisiaseman pysäkointihalliin.[51] On myös arveltu, että kadulta pysäköintihalliin johtanutta ajoluiskaa vartioinut poliisimies ei huomannut Rubyn menevän luvattomasti sisään.[48]

The Dallas Times Heraldin valokuvaaja Bob Jackson tallensi kamerallaan Oswaldin ampumisen. Hän sai valokuvastaan seuraavana vuonna Pulitzer-palkinnon.[52] Oswaldin ampuminen nähtiin suorana NBC-televisioyhtiön lähetyksessä.[49] Teosta tuli maailman ensimmäinen suorassa televisiolähetyksessä tapahtunut murha.[53]

Rubyn vaiheet Oswaldin ampumisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Ruby pidätettiin heti sen jälkeen, kun hän oli ampunut Oswaldia. Kuulusteluissaan Ruby vakuutti toimineensa yksin. Motiivikseen Oswaldin ampumiseen Ruby väitti halunsa säästää presidentin lesken Jacqueline Kennedyn Oswaldin vastaisen oikeudenkäynnin aiheuttamilta henkisiltä kärsimyksiltä. Jack Ruby kertoi lisäksi pelänneensä, ettei Oswaldille langetettaisi oikeudessa ansaitsemaansa rangaistusta. Ampumalla Oswaldin Ruby – joka oli juutalainen – tahtoi omien sanojensa mukaan myös osoittaa, että juutalaisillakin oli tarvittaessa rohkeutta toimia.[48]

Jack Rubyn oikeudenkäynti alkoi Dallasissa 17. helmikuuta 1964. Rubya edustanut lakimies Melvin Belli yritti oikeudessa perustella päämiehensä tekoa mielenhäiriöllä. Bellin mukaan Ruby kärsi noin 30-vuotiaana saamansa aivotärähdyksen aiheuttamasta aivovauriosta, joka oli pahentanut Rubylla jo aiemmin olleita väkivaltaisia purkauksia. Bellin mukaan Ruby ei siis voinut toimia harkitusti ampuessaan Oswaldin.[54] Ruby tuomittiin 14. maaliskuuta 1964 kuolemaan Lee Harvey Oswaldin ampumisesta.[55] Hänen tuomiostaan valitettiin ylempään oikeusasteeseen.[56] Texasin valitustuomioistuin kumosi 5. lokakuuta 1966 Rubylle aiemmin langetetun kuolemantuomion ja määräsi järjestettäväksi uuden oikeudenkäynnin toisessa tuomioistuimessa.[57] Vankeudessa ollessaan Ruby väitti olleensa osa isommasta salaliitosta presidentti Kennedyn murhaamiseksi ja väitti jopa tietävänsä murhaajan. Ruby sanoi häntä haastatelleille toimittajille, että ”maailma ei koskaan saa tietää oikeita tosiasioita siitä, mitä tapahtui, eikä minun motiiveistani”.[56]

Odottaessaan uutta oikeudenkäyntiä Jack Ruby kuoli keuhkosyöpään[56] 3. tammikuuta 1967 Dallasissa Parklandin sairaalassa eli samassa paikassa, jossa myös presidentti Kennedy ja Lee Harvey Oswald olivat kuolleet.[58] Viikkoja ennen kuolemaansa Ruby oli jälleen kertonut ampuneensa Oswaldin oma-aloitteisesti.[56]

Salamurhan tutkimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salamurhapäivänä 22. marraskuuta 1963 kello 12.34 eli neljä minuuttia ammunnan jälkeen Dallasin poliisiradiossa ilmoitettiin, että ampumapaikka olisi mahdollisesti Texasin koulukirjavarasto. Heti sen jälkeen moottoripyöräpoliisi Clyde Haygood ilmoitti Dallasin poliisin päämajaan kuulleensa tapahtumapaikalla olleelta mieheltä, että laukaukset ammuttiin koulukirjavarastosta. Kello 12.37 Haygood teki uuden ilmoituksen, jossa hän kehotti poliiseja piirittämään rakennuksen. Kello 12.44 kaikki keskikaupungilla liikkuvat poliisiautot hälytettiin ampumapaikalle, ja heti sen jälkeen Dallasin poliisin tarkastaja Herbert Sawyer ilmoitti poliisiradiossa silminnäkijöiden kuvauksiin perustuvat tuntomerkit rakennuksessa työskennelleestä Lee Harvey Oswaldista.[41]

Kello 13.12 apulaisseriffi Luke Mooney löysi Texasin koulukirjavaraston kuudennesta kerroksen ikkunan luota kolme tyhjää hylsyä. Kymmenen minuuttia myöhemmin apulaisseriffi Eugene Boone löysi samasta paikasta myös kiväärin,[59] italialaisvalmisteisen Carcano m. 91/38 -karbiinin, jonka omistajaksi paljastui Oswald.[60] Pian ase- ja hylsylöytöjen jälkeen tehdyissä teknisissä tutkimuksissa kivääristä ja ampumapaikalta löytyneet sormen- ja kämmenenjäljet osoittautuivat Oswaldista peräisin oleviksi. Myös löydetyt hylsyt ja luodit paljastuivat tutkimuksissa juuri Oswaldin omistamalla aseella ammutuiksi.[61]

Salamurhaa seuraavana päivänä 24. marraskuuta 1963 Dallasin yleinen syyttäjä Henry Wade ilmoitti, että tapauksen tutkijat olivat hänen käsityksensä mukaan saaneet jo siihen mennessä kerättyä riittävästi aineistoa, jolla Oswald pystyttäisiin todistamaan syylliseksi tekoon. Waden mukaan mikään ei osoittanut, että kukaan olisi toiminut Oswaldin taustalla tai liitossa hänen kanssaan.[62] Seuraavana päivänä Dallasin poliisin murharyhmän päällikkö Will Fritz sanoi koonneensa aukottoman todistusketjun Oswaldia vastaan.[63]

Uudeksi presidentiksi valittu Lyndon B. Johnson asetti 29. marraskuuta 1963 eli viikko salamurhan jälkeen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtajan Earl Warrenin johtaman komission tutkimaan presidentti Kennedyn salamurhaa. Komission virallinen englanninkielinen nimi oli The President's Commission on the Assassination of President Kennedy[64], mutta sitä kutsutaan puheenjohtajansa mukaan yleisemmin nimellä The Warren Commission (Warrenin komissio). Komissio totesi 10 kuukauden tutkimusten perusteella, että Lee Harvey Oswald oli yksin vastuussa salamurhasta, eikä komissio löytänyt todisteita kotimaisesta tai ulkomaisesta salaliitosta.[36] Komission 888-sivuinen loppuraportti esiteltiin presidentti Johnsonille 24. syyskuuta 1964,[65] ja se julkistettiin kolme päivää myöhemmin.[66]

Warrenin komission raportti sisältää pääpiirteissään seuraavat johtopäätökset ja toteamukset:

  • Presidentti Kennedyyn ja kuvernööri Connallyyn osuneet laukaukset ammuttiin Texasin koulukirjavaraston kuudennen kerroksen kaakkoiskulmassa olevasta ikkunasta.
  • Kennedyyn osui ensin luoti, joka meni sisään kaulan takaosasta ja tuli ulos kaulan etupuolen alaosasta ja aiheutti vamman, joka välttämättä ei ollut tappava. Toinen presidenttiin osuneista luodeista osui pään oikealle puolelle ja aiheutti massiivisen ja kuolemaan johtaneen vamman.
  • Connallyyn osui luoti, joka meni sisään selän oikealta puolelta ja jatkoi sitten kulkuaan alaspäin rinnan oikealla puolella ja tuli ulos oikean nännin alapuolelta. Seuraavaksi luoti läpäisi oikean ranteen ja pysähtyi vasempaan reiteen, johon se aiheutti pinnallisen vamman.
  • Ei ole luotettavia todisteita siitä, että laukaukset olisi ammuttu rautatien alikäytävältä, autosaattueen etupuolelta tai muusta paikasta.
  • Todisteet osoittavat vahvasti, että ammuttuja laukauksia oli kolme.
  • Vaikkei olekaan täysin varmaa tietoa siitä, mikä ammutuista luodeista haavoitti Connallya, on kuitenkin olemassa asiantuntijoilta saatua vakuuttavaa näyttöä siitä, että juuri se sama luoti, joka läpäisi Kennedyn kaulan olisi aiheuttanut myös Connallyn vammat. Vaikka Connallyn todistus ja eräät muut seikat ovat ristiriidassa tämän arvion kanssa, on komission jokaisen jäsenen mielestä varmaa, että Kennedyä ja Connallya haavoittaneet laukaukset ammuttiin joka tapauksessa Texasin koulukirjavaraston kuudennesta kerroksesta.
  • Lee Harvey Oswald ampui laukaukset, jotka surmasivat Kennedyn ja haavoittivat Connallya.
  • Oswald tappoi dallasilaisen poliisikonstaapeli J. D. Tippitin noin 45 minuutin kuluttua Kennedyn ampumisesta.
  • Jack Ruby tuli Dallasin poliisilaitoksen alakertaan ja surmasi Oswaldin. Ei ole olemassa mitään todisteita, jotka tukisivat huhua siitä, että Dallasin poliisilaitoksen jäsenet olisivat avustaneet Rubya.
  • Komissio ei ole löytänyt mitään todisteita siitä, että joko Oswald tai Ruby olisivat olleet osallisia kotimaiseen ​​tai ulkomaiseen ​​salaliittoon Kennedyn murhaamiseksi.
  • Komissio ei ole löytänyt mitään todisteita liittovaltion, osavaltion tai paikallisen viranomaisen salaliitosta, vallankumouksellisuudesta tai epälojaalisuudesta Yhdysvaltain hallitusta kohtaan.
  • Komissio ei pystynyt määrittämään kattavasti Oswaldin motiiveja.
  • Komissio uskoo, että presidentin suojelua koskevia suosituksia parannetaan jatkossa tässä tutkimuksessa esitettyjen tosiseikkojen perusteella.[36]

Ampumisessa haavoittunut Texasin kuvernööri John Connally on sanonut antamassaan todistajanlausunnossa, että ampujia oli hänen mielestään kaksi tai kolme tai mahdollisesti enemmänkin tai, jos ampujia oli vain yksi, oli hänen täytynyt ampua automaattikiväärillä.[67]

Warrenin komissiota alettiin raportin valmistumisen jälkeen syyttää hätiköinnistä ja varsinkin Jack Rubya koskevien seikkojen huonosta selvittämisestä.[68]

Vuosina 1976–1978 toiminut salamurhakomissio (House Select Committee on Assassinations eli HSCA) päätyi tutkimustensa pohjalta esittämään, että ampujia oli todennäköisesti kaksi ja luoteja ammuttiin neljä:[69][70] Lee Harvey Oswald ampui Carcano-kiväärillään kolme kertaa osuen toisella ja kolmannella luodilla, joka aiheutti presidentti Kennedylle kuolettavan kallovamman. Toinen, tuntematon henkilö ampui järjestyksessä kolmannen luodin – joka ei osunut keneenkään[69] – ruohikkoiselta kumpareelta läheltä Kennedyä kuljettanutta autoa.[71]

HSCA päätyi todisteiden nojalla sulkemaan pois salaliitosta Neuvostoliiton ja Kuuban hallitukset, keskustiedustelupalvelu CIA:n, liittovaltion poliisin FBI:n ja Salaisen palvelun, Kennedyä vihanneet amerikankuubalaiset järjestöt ja järjestäytyneen rikollisuuden. HSCA piti kuitenkin mahdollisena, että Oswaldin rikoskumppanina olisi voinut olla joku yksittäinen Fidel Castroa vastustavan ryhmän tai mafian jäsen.[71]

HSCA:n päätelmän keskeisenä tukena oli poliisimoottoripyörän radiopuhelimen nauhoite, jolta asiantuntijan väitettiin löytäneen merkittävän akustisen todisteen: äänen neljännestä laukauksesta Oswaldin ampumien kolmen lisäksi.[72] Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian vuonna 1982 julkaiseman raportin mukaan HSCA:n akustiikkaan liittyvä johtopäätös on virheellinen, eikä akustinen aineisto raportin mukaan tue oletusta toisen ampujan olemassaolosta.[73]

Salaliittoteoriat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli antaa kuvan, että salaliittoteoriat olisivat totta. Historiantutkijoiden konsensus on, ettei mitään salaliittoa ollut vaan Lee Harvey Oswald toimi yksin. Timo T. A. Mikkosen kaltaisten julkisuuden jokapaikanhöylien mielipiteet ovat täysin yhdentekeviä, parempi olisi ottaa lähteeksi muutama aihetta käsittelevä 2000-luvulla julkaistu tutkimusartikkeli tai tietokirja.
Pääartikkeli: John F. Kennedyn salamurhan teoriat

Vuosikymmenten mittaan on esitetty runsaasti väitteitä siitä, ettei Lee Harvey Oswald ollut yksin tai ollenkaan syyllinen salamurhaan, vaan että teon takana oli salaliitto. Rikoksen taustalla olleiksi tahoiksi ja henkilöiksi on esitetty muun muassa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:ta, mafiaa, kansainvälistä salaliittoa, Kuuban presidentti Fidel Castroa, Yhdysvaltoihin Castron valtaa paenneita kuubalaisia, varapresidentti Lyndon B. Johnsonia ja Kennedylle vuoden 1960 presidentinvaaleissa hävinnyttä Richard Nixonia.[74] Syyttäjä ja rikoskirjailija Vincent Bugliosi arvioi, että salaliittoteoreetikot ovat teorioissaan syyttäneet murhasta yhteensä 42 eri ryhmää, 82 eri salamurhaajaa ja 214 eri ihmistä.[75]

Tiistaina 26. marraskuuta 1963 eli neljä päivää Kennedyn salamurhan jälkeen milanolaisessa Corriere Lombardo -lehdessä julkaistiin artikkeli, jonka alaotsikko oli ”Ehkäpä Oswald ei ampunutkaan presidentti Kennedyä”. Artikkelissa väitettiin, ettei Oswald ollut voinut toimia yksin. Lehden mukaan laukausten ampumiseen käytetyllä Carcano-kiväärillä ei olisi pystynyt ampumaan kolmea laukausta niin nopeasti kuin Dallasissa tapahtui. Kirjoituksessa viitattiin tapahtumapaikalla kuvattuun 8 mm kaitafilmiin, josta kävi ilmi, että ensimmäisestä laukauksesta aina Kennedyn sairaalaan lähtöön kului aikaa viitisen sekuntia. Kolmen laukauksen ampuminen laukauksia edeltävine latauksineen olisi lehden mukaan vaatinut Carcano-kivääriä käytettäessä ainakin kymmenen sekuntia.[76]

Salaliiton todisteeksi on esitetty Zapruderin kaitafilmillä näkyvää presidentti Kennedyn pään retkahtamista taaksepäin tappavan luodin osuessa häneen. Presidentin pään retkahtamisen on väitetty viittavan toiseen ampujaan, joka olisi tulittanut presidenttiä edestäpäin.[71] Joidenkin silminnäkijöiden mukaan laukauksia ammuttiin monelta eri suunnalta Kennedya kuljettaneen auton ympäriltä. Varapresidentti Johnsonin kanssa samassa autossa matkustanut senaattori Ralph Yarborough on vakuuttanut, että hän haistoi ja näki aseen laukaisun aiheuttaman savun nousevan aidan takaa ruohikkoiselta kumpareelta autosaattueen oikealta puolelta. Myös rautatien opastinvalvoja S. M. Holland on kertonut nähneensä ampumahetkellä kumpareella savunpöllähdyksen ja kuullensa laukauksen samasta paikasta. Tuntia ennen salamurhaa Elm Streetiä ajanut automaattijakelutyöntekijä Julia Ann Mercer on sanonut nähneensä jalkakäytävän reunaan pysäköidyn avolava-auton, josta oli noussut nuori mies kantaen kotelossa olevaa kivääriä. Mies oli lähtenyt Mercerin mukaan kipuamaan jyrkkää rinnettä ruohikkoiselle kumpareelle. Auton kuljettajan on väitetty olleen Lee Harvey Oswaldin sittemmin ampunut Jack Ruby.[1]

Salaliittoteoreetikot ovat väittäneet, ettei Bethesdan sotilassairaalassa Kennedylle tehdyn ruumiinavauksen loppuraportti olisi totuudenmukainen. Väitteiden mukaan raporttia olisi manipuloitu, jotta Warrenin komissio pystyisi loppupäätelmässään toteamaan, ettei presidentin salamurhan takana ollut salaliittoa vaan ainoastaan yksin toiminut Oswald.[77]

Haavoittunutta Kennedyä Parklandin sairaalassa hoitamassa olleelle kirurgi Charles A. Crenshaw'lle näytettiin vuonna 1990 valokuvia, jotka oli otettu presidentti Kennedyn ruumiinavauksesta. Valokuvat esittivät Kennedyn pään takaosaa. Niissä näkyvät vammat eivät Crenshaw'n mukaan olleet samoja, joiden olemassaolon hän oli todennut Parklandin sairaalan hoitohuoneessa. Tätä on väitetty todisteeksi siitä, että presidentin ruumista olisi käsitelty kirurgisesti sen jälkeen, kun se oli kuljetettu pois Parklandin sairaalasta.[1]

New Orleansin piirisyyttäjän Jim Garrisonin mukaan Kennedyn salamurha oli valtiokaappaus, jonka takana oli laaja salaliitto. Hänen mielestään Lee Harvey Oswald lavastettiin syylliseksi. Garrison syytti Dallasin poliisivoimia häikäilemättömästä valehtelusta ja Warrenin komissiota järkyttävästä välinpitämättömyydestä, jonka vuoksi sen laatimaan raporttiin jäi valtavia puutteita.[78] Garrison sanookin kirjassaan On the Trail of the Assassins (JFK – Avoin tapaus) seuraavasti:

»Dallasin poliisi lopetti jutun käsittelyn melkein heti ja julisti Lee Harvey Oswaldin ilman oikeudenkäyntiä syylliseksi. FBI oli samaa mieltä ja tosiasiassa lopetti tapauksen käsittelyn muutamassa viikossa. Ja vähän salamurhan jälkeen nimitetty Warrenin komissio lisäsi virallisen hyväksymisleiman alle kymmenen kuukautta myöhemmin. Aika on kuitenkin tehnyt tyhjäksi virallisen selityksen, jonka useimmat amerikkalaiset aluksi uskoivat. Vastaväitteitä, todistajia, tapahtumapaikalta otettuja valo- ja elokuvia, epäilijöitä oli liikaa. Ajan kuluessa löytyi aikaisemmin huomiotta jääneitä todistajia, salamurhan tutkimusraporttien havaittiin olevan valheellisia ja muita todisteita havaittiin muutetun ja hävitetyn.[79]»

Garrison koki, että Salainen palvelu peitteli rikoksen jälkiä sekä lähettämällä kuvernööri Connallyn yllä ampumahetkellä olleet vaatteet kaikkine todisteineen pesulaan että myös pesemällä ampumisen jälkeen presidentin auton huuhtoen pois tutkimusten kannalta merkittävät veren, luiden ja luotien jäljet.[80]

Piirisyyttäjä Garrisonin aloitteesta presidentti Kennedyn salamurhaa alettiin käsitellä varsinaisessa rikosoikeudenkäynnissä. Hän ilmoitti 1. maaliskuuta 1967 syyttävänsä kuuluisaa liikemiestä Clay Shaw'ta salamurhan suunnittelusta. Shaw pidätettiin samana päivänä ja asetettiin syytteeseen osallisuudesta salahankkeeseen Kennedyn murhaamiseksi. Clay Shaw'n vastainen oikeudenkäynti alkoi pari vuotta myöhemmin 29. tammikuuta 1969. Kuukauden oikeuskäsittelyn jälkeen valamiehistön ratkaisu ilmoitettiin 1. maaliskuuta 1969 puolenyön jälkeen: Shaw oli todettu syyttömäksi. Jim Garrison on epäillyt, että oikeus olisi päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun, jos se olisi tiennyt Clay Shaw'n yhteyksistä Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun eli CIA:hin.[1]

Vapauttavan päätöksen jälkeen osalle oikeudenkäynnin valamiehistä esitettiin kysymyksiä. Vastauksissaan valamiehet myönsivät syyttäjän näyttäneen toteen, että presidentti Kennedyn ampumisen takana oli salaliitto. Valamiehet olivat päätyneet vapauttamaan liikemies Shaw'n yksilönä, mutta eivät olleet hyväksyneet liittohallituksen käsitystä siitä, että salamurhan takana oli vain yksi henkilö.[1]

Toimittaja Timo T. A. Mikkonen kirjoitti Sotilasaikakauslehdessä joulukuussa 2003, että ”salamurha oli hyvin suunniteltu coup d'état eli valtiokaappaus". Sen takana on Mikkosen mukaan kaksi salaliittoa: toinen hoiti murhan suunnittelun ja toteutuksen, toinen peitteli, väärensi ja hävitti todisteet sekä vaiensi todistajat. Mikkonen mainitsee kirjoituksessaan olevansa varma, että presidentin autosaattuetta kohti ampui useita sala-ampujia noin yhdeksän sekunnin ajan. Hänen mukaansa Lee Harvey Oswald ei ampunut ainuttakaan laukausta, vaan hänet lavastettiin Kennedyn salamurhaajaksi.[81]

Vuonna 2003 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan yli 75 prosenttia amerikkalaisista ei uskonut Warrenin komission esittämään johtopäätökseen, jonka mukaan Oswald olisi ollut yksin salamurhan takana. Saman tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia amerikkalaisista uskoi, että varapresidentti Lyndon B. Johnsonilla oli jotain tekemistä Kennedyn salamurhan kanssa.[82]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kennedy-erikoislehti, IL Historia, s. 61. Alma Media Suomi, 2013.
  • Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti Ilta-Sanomat. Sanoma News, 2013.
  • Garrison, Jim: JFK – Avoin tapaus. Suomentanut Tarmo Haarala, Hyvinkää, Book Studio 1992. ISBN 951-611-473-3
  • Manchester, William, Presidentin kuolema. 20.–25. marraskuuta 1963. Suomentaneet Juhani Pietiläinen ja Kari Sajavaara, Tammi, Helsinki, 1967.
  • Shenon, Philip: Kennedyn murhan salattu historia. Suomentanut Pekka Tuomisto, Otava, Helsinki, 2013 ISBN 978-951-1-27203-8
  • Tapio Kuosma: John F. Kennedy: elämä ja coup d'État. Livres 'Belles-Lettres' 2004 ISBN 952-99178-4-8 (omakustanne) Tiivistelmä verkossa (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Kuosma, 2004
  2. ↑ a b Manchester, 1967, s. 154
  3. ↑ Manchester, 1967, s. 161
  4. ↑ Vuortama, Juri: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 68, 69. Sanoma News, 2013.
  5. ↑ Warrenin komission raportti, sivu 2, Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Manchester, 1967, s. 738
  7. ↑ Shenon, 2013, s. 161.
  8. ↑ a b Manchester, 1967, s. 162.
  9. ↑ Buchanan, Thomas G.: Kuka murhasi Kennedyn? s. 2. Tammi, Helsinki, 1964.
  10. ↑ Gummeruksen suuri maailmanhistoria. 1961–1974. s. 900. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989.
  11. ↑ Shenon, Philip: Kennedyn murhan salattu historia, s. 161. Suomentanut Pekka Tuomisto. Helsinki: Otava, 2013.
  12. ↑ Warrenin komission raportti, sivu 1. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Manchester, 1967, s. 161, 162.
  14. ↑ Manchester, 1967, s. 182.
  15. ↑ Manchester, 1967, s. 178, 179.
  16. ↑ a b Manchester, 1967, s. 183.
  17. ↑ Manchester, 1967, s. 185.
  18. ↑ Manchester, 1967, s. 188, 189.
  19. ↑ Manchester, 1967, s. 189, 190.
  20. ↑ Kuuskoski, Riika; Juonala Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 30, 42. Sanoma News, 2013.
  21. ↑ a b Manchester, 1967, s. 191, 192.
  22. ↑ a b Warrenin komission raportti, sivu 52. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Manchester, 1967, s. 198, 202.
  24. ↑ Manchester, 1967, s. 738.
  25. ↑ a b c Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 24. Sanoma News, 2013.
  26. ↑ a b Manchester, 1967, s. 213–220.
  27. ↑ a b Frutkin, Beth; Kranz, Michal: This timeline shows exactly how the day of JFK's assassination unfolded Business Insider. Viitattu 8.6.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Manchester, 1967, s. 246–252.
  29. ↑ a b Shenon, 2013, s. 57.
  30. ↑ a b Warrenin kommision raportti, sivu 4. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 25, 65. Sanoma News, 2013.
  32. ↑ Warrenin komission raportti, sivu 59. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  33. ↑ Warrenin komission raportti, sivu 60. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Thompson, Kyle: Connally told of Kennedy's death UPI. Viitattu 30.5.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Goggins, William M.: James Tague: Unintended Victim in Dealey Plaza mcadams.posc.mu.edu. Viitattu 30.5.2019. (englanniksi)
  36. ↑ a b c Chapter 1 National Archives. 15.8.2016. Viitattu 31.5.2019. (englanniksi)
  37. ↑ Manchester, 1967, s. 317, 318.
  38. ↑ Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 41, 45. Sanoma News, 2013.
  39. ↑ a b c Shenon, 1992, s. 291.
  40. ↑ a b c Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 45. Sanoma News, 2013.
  41. ↑ a b Manchester, 1967, s. 318–320.
  42. ↑ Manchester, 1967, s. 482.
  43. ↑ a b Warrenin komission raportti, sivu 180. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 13.6.2019. (englanniksi)
  44. ↑ Numminen, Pekka: Kuka murhasi JFK:n? Kuolemasta 55 vuotta ja salaliittoteoriat kiehtovat edelleen iltalehti.fi. Viitattu 6.6.2019.
  45. ↑ a b Manchester, 1967, s. 587.
  46. ↑ a b c Warrenin komission raportti, sivu 17. Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  47. ↑ a b Manchester, 1967, s. 591.
  48. ↑ a b c d Nybye, Jeppe: Tieteen Kuvalehti Historia 16/2013, 2013. Bonnier Publications International.
  49. ↑ a b Manchester, 1967, s. 585.
  50. ↑ Manchester, 1967, s. 585, 586.
  51. ↑ Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 54. Sanoma News, 2013.
  52. ↑ Six-Tenths of a Second, Two Lives Forever Changed The Online Photographer. Viitattu 12.6.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Guinness World Records - First murder on television guinnessworldrecords.com. Viitattu 24.10.2017. (englanniksi)
  54. ↑ Shenon, Philip (Suomentanut Pekka Tuomisto): Kennedyn murhan salattu historia, s. 223, 224. Helsinki: Otava, 2013.
  55. ↑ Gummeruksen suuri maailmanhistoria. 1961–1974, s. 907. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989.
  56. ↑ a b c d Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 67. Sanoma News, 2013.
  57. ↑ Gummeruksen suuri maailmanhistoria. 1961–1974. s. 942. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989.
  58. ↑ Desert Sun 3 January 1967 — California Digital Newspaper Collection cdnc.ucr.edu. Viitattu 13.6.2019. (englanniksi)
  59. ↑ Manchester, 1967, s. 322–324.
  60. ↑ Juonala, Jouko: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 47. Sanoma News, 2013.
  61. ↑ Varjus, Seppo: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 61. Sanoma News, 2013.
  62. ↑ Helsingin Sanomat, 24.11.1963, s. 23.
  63. ↑ Helsingin Sanomat, 26.11.1963, s. 25.
  64. ↑ Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 11.6.2019. (englanniksi)
  65. ↑ Mohr, Charles: Johnson Gets Assassination Report. The New York Times, 25.9.1964, s. 1. (englanniksi)
  66. ↑ Roberts, Chalmers M.: Warren Report Says Oswald Acted Alone; Raps FBI, Secret Service. The Washington Post, 28.9.1964. (englanniksi)
  67. ↑ Assassination Archive and Research Center Assassination Archives. Viitattu 30.5.2019. (englanniksi)
  68. ↑ Varjus, Seppo: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 60. Sanoma News, 2013.
  69. ↑ a b HSCA:n raportin kolmas sivu
  70. ↑ Varjus, Seppo: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 58–61. Sanoma News, 2013.
  71. ↑ a b c Juonala, Jouko: Lee Harvey Oswaldin arvoitus: Syyllinen vai syytön? Yksin vai salaliitossa? Ilta-Sanomat. 26.10.2017. Viitattu 8.6.2019.
  72. ↑ Varjus, Seppo: Ilta-Sanomat Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, s. 61. Sanoma News, 2013.
  73. ↑ National Research Council, Washington, DC 1982 Report of the Committee on Ballistic Acoustics
  74. ↑ Parkkari, Jani: IL Historia – Kennedy -erikoislehti, s. 58–60. Alma Media Suomi, 2013.
  75. ↑ One JFK conspiracy theory that could be true CNN.com
  76. ↑ Helsingin Sanomat, 27.11.1963, s. 21.
  77. ↑ Juonala, Jouko: Historia, Kennedy – 50 vuotta tragediasta -erikoislehti, Ilta-Sanomat, s. 65. Sanoma News, 2013.
  78. ↑ Garrison, 1992.
  79. ↑ Garrison, 1992, s. 8.
  80. ↑ Garrison, 1992, s. 360.
  81. ↑ Kiiski, Timo: IL Historia – Kennedy -erikoislehti, s. 61. Alma Media Suomi, 2013.
  82. ↑ Vuortama, Juri: John F. Kennedyn kuolemasta 53 vuotta – salaliittoteoriat elävät edelleen: CIA:n juoni, mafian kosto... Ilta-Sanomat. 23.11.2016. Viitattu 6.6.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Posner, Gerald: Case Closed: Lee Harvey Oswald and the Assassination of JFK. New York: Anchor Books, 2003. ISBN 1-4000-3462-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_F._Kennedyn_salamurha&oldid=22436928”