Keminpikkuängelmä
| Keminpikkuängelmä | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Ängelmät Thalictrum |
| Laji: | minus |
| Alalaji: | elatum |
| Kolmiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
Keminpikkuängelmä eli keminängelmä (Thalictrum minus subsp. elatum) on monivuotinen leinikkikasvi, jota tavataan pohjoisessa Euraasiassa. Suomessa se on rauhoitettu. Keminängelmä on pikkuängelmän (T. minus) alalaji.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keminängelmä kasvaa noin metrin korkuiseksi. Juurakko on lyhyt. Varsi on usein hieman nystykarvainen ja yläosasta haarova. Lehdet ovat korvakkeellisia. Lehtilapa on 10–25 senttimetriä pitkä, leveän kolmiomainen, pituutensa levyinen ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat tavallisesti 15–25 millimetriä leveitä, 3–5-liuskaisia, muodoltaan usein melko pyöreitä tai puolitoista kertaa leveytensä pituisia. Liuskat ovat lyhytsuippuisia, isoissa lehdissä hieman ulospäisiä. Lehdyköitten ruodit ovat korvakkeettomia. Varren ja haarojen päissä oleva kukinto on kerrannaishuiskilo, joka on lyhyt, lehdekäs ja niukkakukkainen. Pystyhköt kukat ovat hyvin pitkäperäisiä. Varhain varisevia kehälehtiä on neljä tai viisi kappaletta. Väriltään ne vaihtelevat vihertävistä sinipunertaviin. Runsaslukuiset heteet ovat pystyjä ja keltaisia. Heteen palhot ovat 3–5,5 mm pitkiä, suipot ponnet 2–3,5 mm pitkiä. Suomessa keminängelmä kukkii heinä–elokuussa. Kukinnan jälkeen kehittyvät 2,5–5 mm pitkät pähkylät. Ne ovat perättömiä, 8-harjuisia, ja niiden ota ja luottipinta ovat 1–1,5 mm pitkät. Keminängelmä on myrkyllinen kasvilaji.[3][4]
Keminängelmä muistuttaa suuresti toista alalajia, nimirotu niittypikkuängelmää (T. minus subsp. minus). Toisinaan keminängelmää on pidetty myös omana lajinaan (T. kemense).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keminängelmän pääesiintymisalue alkaa Vienanmeren ja Äänisen rannoilta jatkuen Kamtšatkan niemimaalle, Kuriileille ja Pohjois-Kiinaan saakka. Esiintymäalue on kuitenkin hyvin aukkoinen.[5] Läntisimmät esiintymät ovat Ruijassa, Inarin Lapissa ja Keski-Lapissa. Vastoin nimeään keminängelmää ei tavata Kemijoen varressa, vaan esiintymät Pohjoismaissa ovat pääosin Tenojoen vesistöalueella. Suomesta esiintymispaikkoja tunnetaan puolensataa. Kasvustojen koko vaihtelee 10–50 yksilöön. Keski-Suomessa keminängelmää kasvaa muutamassa paikassa puutarhakarkulaisena.[2][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keminängelmä on tyypillinen jokien tulvarantojen kasvi, jota kasvaa rantalehdoissa ja -pusikoissa.[4] Se on myös harvinainen puutarhakasvi, jota toisinaan tavataan viljelykarkulaisena.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Unto: Keminängelmä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 259.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
