Nikolaus Joseph von Jacquin

Nikolaus Joseph von Jacquin

Vapaaherra Nikolaus Joseph von Jacquin (16. helmikuuta 1727 Leiden – 24. lokakuuta 1817 Wien) oli hollantilainen kasvitieteilijä, lääkäri, kemisti ja ornitologi.

Nikolauksen isä oli varakas vaatetehtailija Claudius Nikolaus Jacquin ja äiti Siegeberta von Henningen. Jacquinin perheen juuret olivat katolisessa Ranskassa. Koska Leidenissä ei ollut katolista koulua, isä lähetti Nikolauksen jesuiittojen kouluun Antwerpeniin. Sieltä hän meni Leuvenin yliopistoon, palatakseen myöhemmin kotiin opiskelemaan lääke- ja kasvitiedettä Leidenin yliopistossa. Siellä eräs hänen professoreistaan oli Adriaan van Royen (1704–1779), Linnén kannattajia, ja hän tutustui myös kahteen muuhun linnéläiseen, jotka olivat Jan Fredrik Gronovius (1690–1762) ja tämän poika Laurens Theodoor (1730–1773). Jälkimmäisellä oli suuri vaikutus Jacquinin tulevaisuuteen kasvitieteilijänä.

1750–1752 Jacquin opiskeli lääketiedettä Pariisissa. Täällä hän tutustui de Jussieun veljeksiin Antoineen (1686–1758) ja Bernardiin (1699–1777). Hän osallistui Antoine de Jussieun luennoille ja Bernard de Jussieun kasvitieteellisille retkille, jotka laajensivat suuresti hänen kasvitieteen tietojaan. 1752 hän matkusti Wieniin saattaakseen lääketieteen opintonsa päätökseen. Hänen mesenaattinaan toimi Gerard van Swieten (1700–1772), joka oli lääketieteen professori, ja toimi samalla aktiivisesti Schönbrunnin palatsin puutarhojen kehittämiseksi. Jacquin vieraili ahkerasti puutarhoissa ja tutustui Itävallan keisariin Frans I:seen.

Vuosina 1754–1759 Jacquin tutki Länsi-Intian saariston ja Keski-Amerikan kasvillisuutta, jonne keisari hänet lähetti, van Swietenin kannustamana. Matka alkoi Italiasta ja päättyi Martiniquelle puoli vuotta myöhemmin. Hänen kumppaninaan oli Schönbrunnin hollantilainen puutarhuri Richard van der Schot. Retkikunta tutki useita alueen suurista saarista ja kävi myös Kolumbiassa ja Venezuelassa. Jacquinin tehtävänä oli kerätä kasveja Schönbrunniin. Hän keräsikin laajan kokoelman kasveja, eläimiä ja kivinäytteitä, ja lähetti Wieniin seitsemän näyte-erää. Ne on kuvailtu hänen teoksessaan Hortus Schoenbrunnensis (1797–1804).

Jacquinin matka oli suuri menestys. Itse Linné kirjoitti hänelle 1. elokuuta 1759 ja kiitteli uusista upeista kasvilöydöistä. Linnén ja Jacquinin kirjeenvaihto jatkui Linnén kuolemaan saakka. Jacquinin vuonna 1760 julkaisema Enumeratio systematica plantarum oli ensimmäinen teos, jossa oli käytetty Linnén luomaa binominimijärjestelmää, jos ei oteta lukuun itse Linnén ja hänen oppilaidensa töitä.

Vuonna 1762 (tai 1763) Jacquinista tuli mineraali- ja kaivosalan professori Chemnitzin Kaivosakatemiaan. Itse asiassa hän sai valita kolmesta professuuritarjouksesta, joista kaksi muuta olivat Pietarista ja Innsbruckista. Chemnitzissä hän sai 500 kultatukaatin stipendin, suuren talon laboratorioineen, puutarhan ja oikeuden neljään hevoseen. Hän avioitui ja sai vaimoltaan suuret myötäjäiset. Vuonna 1768 hänelle myönnettiin kasvitieteen ja kemian professuuri Wienin yliopistossa. Lisäksi hän ryhtyi johtamaan Wienin kasvitieteellistä puutarhaa.

1788 hänet kutsuttiin Royal Societyn jäseneksi ja Ranskan tiedeakatemian jäseneksi hänet hyväksyttiin 1804. Vapaaherran arvonimen hän sai 1806. Hänen nuorempi poikansa Joseph Franz von Jacquin (1766–1839) jatkoi hänen työtään Wienin yliopiston kasvitieteen professorina ja puutarhan johtajana.

Jacquin kuvaili ja nimesi tieteelle lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, linnuista muun muassa kaulustrapin.

Nikolaus Jacquinilla oli ainakin 3 lasta. Vanhin poika Gottfried (1763–1792) oli lahjakas muusikko, samoin tytär Franziska (1769–1853) oli lahjakas pianisti ja klaveerin soittaja. Wolfgang Amadeus Mozart oli Jacquinien perhetuttu.

Teoksia

• Enumeratio systematica plantarum (1760)
• Selectarum Stirpium americanarum historia (Wien, 1763)
• Observationes botanicae (Wien, 1764)
• Hortus botanicus Vindobonensis (3 osaa) (1770–1776)
• Floræ Austriacæ (5 osaa) (Wien, 1773–1778)
• Icones plantarum rariorum (Wien, 1781–1793)
• Anleitung zur Pflanzenkenntniss nach Linne’s Methode (Wien, 1785)
• Collectanea austriaca ad botanicam, chemiam, et historiam naturalem spectantia, cum figuris in Vienna (Wien, 1786)
• Plantarum rariorum Horti caesarei Schoenbrunnensis descriptiones et icones (1797-1804)

Lähteet

• MBG Rare Books