Kellokääpä
| Kellokääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Dacryobolaceae |
| Suku: | Haprakäävät Postia |
| Laji: | ceriflua |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Postia ceriflua |
|
| Synonyymit | |
|
|
Kellokääpä (Postia ceriflua) on Suomessa hyvin harvinainen kääpälaji. Sitä tavataan lähinnä vanhoissa metsissä ja sen isäntäpuita ovat kuusi ja mänty.[1][2]
Kellokäävän yksivuotinen itiöemä on pileaattinen tai puoliresupinaattinen ja muodoltaan hyvin tunnistettavan kellomainen. Kiinnityskohta puuhun on napamainen ja itiöemäryhmä kasvaa siitä alaspäin kiertäen. Itiöemien yläpinnat ovat väriltään (kerman)valkoisia ja vanhemmiten niihin voi tulla hunajan tai pihkan värisiä täpliä tai vöitä. Alapinta (eli kellon kovera sisus) on sekin valkoinen, pillejä 3–5 millimetrillä ja niiden suut hampaisia. Malto on valkoista, sitkeää ja säteensuuntaisesti repeävää. Tuoreena kellokääpä on sitkeä, kuivana taas pahvimainen, toisin kuin samannäköinen puuterikääpä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 304. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0