Kelan talo (Tampere)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kelan talo Puutarhakadulta kuvattuna.

Kelan talo (eli Kansaneläkelaitoksen talo[1], viralliselta nimeltään Kiinteistöosakeyhtiö Sinikulma[2]) on kolmikerroksinen liikerakennus Tampereen Keskustorilla, osoitteessa Aleksis Kiven katu 18. Talon on suunnitellut arkkitehti Antti Tähtinen, ja se on valmistunut vuonna 1981.[3][4] Kiinteistön omistaa Sini-Kulma Oy.[5]

Talo edustaa maltillista postmodernismia. Julkisivu on pesubetonia, ja elementtisaumat ovat näkyvissä.[6] Materiaalivalinnat ovat aikakaudelle tyypillisiä. Toisaalta rakennus pyrkii myös sulautumaan ympäristöönsä, sillä siinä on samoja piirteitä kuin naapuritaloissa: ikkunoiden rytmi ja mittakaava on saatu viereisestä Sandbergin talosta, ja ensimmäisen kerroksen pylväskäytävä mukailee Keskusvirastotalon tyyliä.[2][3]

Kelan taloon tehtiin vuonna 2016 julkisivuremontti, jonka yhteydessä punertava väritys muutettiin vaaleanharmaaksi. Aiemmin rakennus poikkesi selvästi vaaleasta talorivistöstä.[3][5]

Nykyisen rakennuksen paikalta purettiin 1970-luvulla Kasarmiksi tai Seurahuoneen taloksi kutsuttu puurakennus, joka oli valmistunut vuonna 1866.[1][2][7]

Kelan talo (vasemmalla) ennen julkisivuremonttia.
  1. a b Niemelä, Jari & Majamaa, Ulla & Kurela, Johanna: Keskustori 360° (PDF) Tampere: Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut. Viitattu 20.3.2018.
  2. a b c Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila (PDF) s. 32. Tampere: Tampereen kaupunki & Arkkitehdit MY, 2017. Viitattu 20.3.2018.
  3. a b c Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 49. Viitattu 20.3.2018.
  4. Hirvikallio, Seija: Kymppikortteli, Tampere: Kulttuuriympäristöselvitys (PDF) s. 50. Tampere: Arkkitehtitoimisto Seija Hirvikallio, 2014. Viitattu 19.2.2019.
  5. a b Rämö, Marjo: Kelan talo on nyt tyylikkään harmaa Tamperelainen. 20.11.2016. Viitattu 20.3.2018.
  6. Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 39. Viitattu 20.3.2018.
  7. Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 33. Viitattu 20.3.2018.